19.1.2016

Leivokselle leivoselle

ennen meillä oli kanariaperhosia kattoterassilla,
                                              sitruunalintuja kasvamassa ikkunalaudoilla,
              unludaatteja kasvimaata nokkimassa,
                                                                                                   parvusia ympäri seiniä, kotkia avaimenrei'istä,
kissoja täytyi pyydystää emmentalpaloilla,
                    sinä ripottelit niitä käytäville ja söit tofua suoraan purkista,
kysyit minulta kuka loi verigreipit ja kuka laittoi niitä olkapäidesi alle kaksi,
koska ajattelit että tietäisin,
koska tiesin myös että endorfiineja vapautuu eniten klo 02-04

silloin meillä oli aina sokeria suupielissä, se kutitti ihan kamalan ihanan vietävästi
emmekä osanneet puhua ilman että höyheniä satoi päällemme,
ja vaikka yritin tavoittaa jonkun aurinkosilmäisen katsetta ja sinä piirtelit vatsalihaksia koepapereiden päälle,
kun sanoin jotain, sinä nauroit niin että untuvat irtosivat peitoista
olit parasta vadelmakakkua, laskiaispullaa, voissa paistettuja muikkuja ja
pehmeintä hattaraa mitä on
vähän epäsuhtainen, enemmän makeaa kuin olisi hyväksi

nyt on sitten enemmän suolaa taas
niin paljon suolaa ja viimeiset riikinkanat jotka sulivat lumeen

enkä voi kertoa sinulle siitä en osaa enää puhua sitä kieltä jolla kerran sanoin sinulle

                                           kemin, sahre, najate me kaelen, ran kaelen

miksi välität nykyään numeroista
laske ne linnut, lintujen sulat, tule tänne vetämään viivoja paperiin
me luulimme, ettei keltaiseen kyllästyisi koskaan
ja että sitruunalintuja olisi oikeasti olemassa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti