30.11.2012

Viimeiset runot

Tänään on marraskuun viimeinen päivä, eli lopetan jokapäiväisen runoilun toistaiseksi ja alan kirjoittaa muista jutuista (kuten rakkaudesta kohtalokkaisiin runoihin ja Juha Itkosen kirjoihin). Blogini nimi ja osoite muuttuvat lähipäivinä! Siihen asti, viimeiset runot tulevat tässä:

29. Pyry

                                                oi
                                         k      
t                                    s                                     oi                                
    u                            i
          u                 a                               oi
               l         p                                                                oi mutta ei paiskannut sua eteeni
                    i         

l
 u                                             an
     n                                       a                            
         ta ja jäätäviä neuloja v                                           

tämä on kinos jon
                             ka
                                  se teki ihan kiusallaan
tielleni

ja halusi päästä mun takkini alle
mutta sinne ei pääse enää kukaan

mussa on enemmän kerroksia kuin arvaatkaan
ja ne lämmittävät tällaisina päivinä

k u n  m y r s k y ä ä  v a a n


30. Mielettömän sininen marraskuu

valkoiset hyönteiset parveilevat ulkolyhdyn ympärillä
kimmeltävä meri velloo pihalla liikkumatta
ja odottaa

minkälaiset jäljet aion painaa lumeen seuraavaksi
minne en kerro minne
enkä kenen vuoksi aion taas elää 20-vuotiaaksi

voisin maalata taas lunta niin kuin ennenkin
mitä väriä mitä
värittäisinkö vihreäksi vai siniseksi?

en ole kadottanut vielä mieltäni
enkä rakkautani
vadelmasydämiin

nyt koko maailma on värityskirjan tyhjä sivu

mielettömän suloisen marraskuun jälkeen














         

28.11.2012

28. Mistä alkaa taivas

talvi tuli viimein ja valaisi
iltapäivän aurinko sai pilvet punastumaan
                kirsikankukan värisiksi
lumi liikkui hiljaa yli mustien teiden
      kun tuulikello helähti kaukana jossain
mielenikin oli puhtaampi kuin eilen

en muista enää sitä sävelmää jota vihelsit
se oli kesällä jossain

joku on pyyhkinyt kaiken puhtaaksi
syksy on lähtenyt kauas pois ratsain

kaikki on viimein vain valkoista
mutta en vain tiedä enää
mistä alkaa taivas
            ja mihin loppuu maa


27.11.2012

27. Helinän rinnalle

Peter Panin hattu vilahti alhaalla
lasikaiteen takana
siinä tietyssä kulmauksessa

kolme sekuntia
se hetki kesti
ja katosi

monena iltapäivänä olen istunut tässä
kuunnellut jääkaapin hurinaa

ja odottanut että hiljaisuuteen tulisi uusi ääni
helinän rinnalle

Himmeän täysikuun valossa

25. Täysikuu

Kun hämäryys tihenee ja varjot liikkuvat lähemmäksi,
täysikuu nousee vaivihkaa metsän takaa.
Silloin tuntee itsensä hieman hulluksi ja heittäytyväksi,
kun haluaa juosta peltojen läpi salaa.

Tuletko mukaani, olisimme tähdenlentoja,
kuun sisaruksia, laulaisimme metsissä hullaantuneina?
Olen villi ja nuori, eikä ole öisin kieltoja,
ettemme saisi kosteille niityille karata rakastuneina.

Katso, sumupilvet odottavat jo meitä,
ne liitelevät yllä hiljaisten teiden.
Kuuletko, alakuloisten sirkkojen soitto,
ne kutsuivat meitä tanssiin jo eilen?

Kun aurinko nousee ja hauras pimeys karkaa,
on jo myöhäistä tehdä mitään.
Ehkä ensi yönä me lähdemme matkaan
ja kuljemme kauaksi itään

sinne missä kirsikkapuut peittävät
Nousevan Auringon Maan

mutta eilisen tähdenlennot ovat jo pudonnet horisontin taa
eikä se kultainen täysikuu,
joka eilen vielä loisti,
nouse samana uudestaan.

26. Seireeni

kuuntele, tämä on sinulle
tämä laulu joka nousee aamun syliin
ja etsii paikkansa pakenevasta pimeydestä

välissä on maata
ja valkoista taivasta
mutta jossain siellä sinun korvasi tavoittavat ääneni

pysähdy, kauempaa on helpompi rakastaa
erotathan minun ääneni kaikkien muiden joukosta

mutta älä tule lähemmäksi ennen kuin
viimeinenkin sävel on vajonnut mereen

24.11.2012

Loppu lähestyy!

Enää alle viikko siihen, että Runo päivässä -projektini päättyy! Olen vasta päässyt vauhtiin enkä haluaisi lopettaa vielä, mutta lupaan kyllä jatkaa kirjoittelua marraskuun jälkeenkin. Tämä on siis viimeinen kerta, kun kirjoitan sormistani liukuvista launtaipäivistä: 

24.

illalla, vain talvisin
valoisa keittiömme kasvaa pihan puolelle

niin monta lepattavaa heijastusta päällekkäin
kahdesta ikkunalasista
etten tiedä elänkö täällä vai
          peilikuvamaailmassa
siellä missä pieniä virheitä ei huomaa

näytän kauniimmalta läpinäkyvänä
mutta käsinkosketeltava
           karheisiin sanoihin kompastelevana
olen jollekin liikaa

23. Täydellinen maalaus

taiteilija maalasi minulle keltaista
vaikka harkitsi ensin mustaa

ja kaksi kukkaa
niitä hän asetteli korvani taakse kauan
                      kevyen hiuskiehkuran pilkistämään

taiteilija maalasi sinutkin
olit vain nopea luonnos
niin yllättävä ja rosoinen
että hämmennyin

pelkuruudessa on kauheinta
itsensä vihaaminen jälkeenpäin
niin sanoi taiteilija myöhemmin
kun kuuli kuinka pakenin
hänen täydellisestä kuvastaan

Mona Lisan hymy vain ei putoa
huuliltani milloinkaan

22.11.2012

22. Torstain tsunami

olen kulkenut aallon läpi
          vesi on hyökynyt
                      hyökännyt herättänyt
                              lumesta sulaneet laineet
                                ovat läpäisseet
                                   sydämen, sakeana pyörteilleet
                                         pyörittäneet
                         puhdistaneet
                 nostaneet
          sinne missä on
       kimmeltävä
harja

21.11.2012

21. Ei enää sinistä vaan punaista

minä odotan
sitä iltaa talven keskellä
kun olen punaisissa
pähkinäntuoksuisena huurteisissa silmäripsissä
kuljen kauas

kun aurinko nostaa vedet silmiin
hiljainen lumi laskeutuu koristamaan maata
olen siellä minne junanraiteet loppuvat

en hyräile salaa
en käy halvoissa kahviloissa kahdestaan

vaan istun alastomien puiden alla
puiston pimeässä
ja laulan salaa joululauluja kaariporteilla

kompastelen jäätyneillä mukulakivillä
katselen punertavaa taivasta sataman takaa

siksi odotan sitä iltaa
kun olen hetken jotain muuta
kuin oman elämäni ohikulkija


20.11.2012

20. Elämä on vain suklaarasia

olisin halunnut suojella
sitä haurasta rakennelmaa aivan reunalla

se olit sinä siinä korkeana
suklaanruskeassa takissa nojasit kaiteeseen

älä hyppää älä
mutta et sinä aikonutkaan
vihelsit vain tutun sävelmän
ja paljastit vadelmanvärisen paitasi
vaivihkaa

jalat tärisivät kun ohitin reunan
vaikka olisin halunnut tarttua kiinni
älä putoa nyt älä

mietin
elämä on vain suklaarasia
kaikille riittää jotain

kaiken keskellä on vadelmasydän

19.11.2012

19. runo

kahvilassa
porukassa
ulko-ovi kääntyi heitti kasvoillesi valoja

ilmassa leijui pölyä
hiukkasia putoili
   hi
          taa
       sti
käsivarsiesi ympärillä

jostain kantautui taistelulaulu
en anna enää
yhdenkään hetken leijua pois

hain lasikenkäni ja juoksin karkuun


18.11.2012

18. Sunnuntaiaamu

heräsin hitaasti
nousin unimeren pinnalle
syvillä vedoilla

piano venytteli sormieni alla
       sadepilven läpi valokin on harmaata

kuuntelen suhinaa
kirkkaita säveliä jotka putoavat
taivaasta tämän talon lattioille

unen ja valveen rajalla
kaikki on haurasta
      ajelehdin vielä
mutta päivä on laiva, johon nousen

laiva matkalla löytöretkille

17.11.2012

Haikumielinen lauantai

17.

haluan nähdä sinusta unta
haluan että istut tähän silmieni eteen
eikä katseesi lennä muualle

haluan muistaa kasvosi
nähdä ne piirteet verkkokalvojeni mustalla pinnalla
hehkuen

aika suhisee,
jossain on virta
ja sinä ajaudut vain kauemmas
kuuntele, vain unissa voin taistella vastaan

siis tule uniini ja pysy siinä
ollaan vain liikkumatta
kuunnellaan hiljaisuuden tasaista rytmiä
sen keinuntaa

usko minua,
se kertoo milloin tulee oikea hetki




Torstai ja perjantai


15. Maailman ihanin päivä

kuinka voi vielä yöllä nähdä pilvien hengittävän taivaalla

ne liikkuvat niin järkähtämättömästi
kohti taivaanrantaa

kuinka voivat yhtenä päivänä kaikki unelmapilveni tulla luokseni

kuka puhalsi ne tänne juuri tänään
ja nosti minut tähtien korkeudelle?

kasvojani pyyhkivä tuuli tekee voimakkaaksi

sydän tempoilee niin kovaa,
onni puristuu silmäkulmistani ulos
tänä iltana kun taivas on tummansininen,
ei musta enää


16.

Mitäs ne vanhukset?
Ne istuu vaan sohvalla
kun tulen kotiin
istuu vierekkäin ja lukee

puolikkaat suklaalevyt vieressään

ja kun toinen ostaa liian ison vara-osan autoon
toinen sanansa vain nauruksi pukee

Ei mennyt niin kuin Strömsössä
vai mitä?

tälläkään kertaa
ne sanoo minua tyttäreksi
ja minä niitä vanhuksiksi
ainakin kun ne ei kuule

kohta ne ei kuule enää mitään



14.11.2012

14. Kielikylpyjä

sä vietit kielikylpyviikkoa
kaikki piti englanniksi sulle sanoa

ei moikka moi vaan hello
eikä mitä sulle kuuluu vaan how are you?

oh no nyt oli sulle helppo sekä that's so true!

englanniksi kaikki on helpompaa
sä sanot darling tuosta vaan
ja love you kun viimein erotaan
ainakin mä kuvittelen niin

mutta mikset kerro oikeasti
mikset koskaan sano vakavasti
I like you, really like you
ja viereeni jää?

joskus sanon vielä hyvästi lopullisesti
sillä

tiedän tää on ikävää, voi kulta kulta
mutta kunpa tapahtuisi jotain merkittävämpää
kuin vuosittainen tekstari sulta

13. päivä tiistai

joskus tiistaikin voi olla
epäonnen päivä

mikään ei suju
onni nyrjähtelee paikaltaan

bussissa joku nauraa
joku nukahtaa toisen olkapäälle
joku jää jo pois
ja kulkee kohti kotiaan

minun poskeani vasten kylmä ikkuna
haluan vain liukua jo pimeään ja turvaan

mutta unissani sillat sortuvat
ja murenevat jokiin

12.11.2012

12. runo

Supernainen

sä olet supernainen
ja tiedät sen
vaikka esität vaatimatonta

tiedätkö,
sunlaisia kavereita
ei mulla ole ikinä ollut monta

sä olet aina siellä missä tarvitaan
lentävä autosi viilettää yössä

osaat silittää poskea kun pelottaa
vietät päiväsi lohduttajan työssä

mut riisuisit joskus sen naamiosi
jotta kasvosi kokonaan nähdä vois

en halua että sun taikatennarit
vain aina kuljettaisi sua pois




11.11.2012

Naapurissa ensimmäinen isänpäivä, täällä 17!

Meidän naapuriin syntyi 1. lokakuuta pieni poika ja vakoilen perhettä usein keittiöstä käsin (meiltä näkee suoraan niiden talon sisään). Isänpäivän kunniaksi uusi runo!

11. Muistan vieläkin

miltä tuntui kiivetä hartioille
ja katsella maailmaa vuoren korkeudelta

pyöriä niin että värit sulautuivat yhteen
haistaa kardemumma keittiössä perjantaisin

muistan miltä väriliidut tuoksuivat,
kuinka pehmeä oli äänesi

kun pelkäsin pimeää ja sotaa

ja kuinka kerran 
heittäydyit rinteeseen kelkasta
ja pitelit kättäsi

mutta et itkenyt
silloinkaan

Puoli yhden runo

Edellisen päivän runo tuli kirjoitettua siinä vaiheessa kun silmät enää juuri ja juuri pysyivät auki, se saattoi olla jo tämän päivän puolella:

10. Pelko

kadut ovat tänään mustankosteita
ja hyytäviä

taivaalla
loputtoman avaruuden ikuinen hiljaisuus
teräksisten lätäkköjen kiilto vaanii
mutta en pelkää sitä

vaan valkoista paperia
sitä miten se saa vapisemaan pelkällä tyhjyydellään

mitä jos sanat eivät puhuisikaan minulle enää?


10.11.2012

Viikonloppu on täällä

Perjantai on aina vähän ristiriitainen juttu. Siis  on tietysti kiva ettei tarvitse mennä kouluun, mutta jotenkin tyhjät lauantaipäivät, jolloin ei saa tehtyä mitään järkevää, tuntuvat sietämättömiltä. Se on se olemisen sietämätön keveys. Tässä on eilisen runo:

9. Liian

Mahdollisuuksien aika
loppui tänään liian aikaisin

päivä liukui sormistani

väläyshän ei riitä
katseen kiinnittämiseen

olisin kai voinut palata
ulko-ovella mietin:
juuri nyt teen väärin

aurinko oli kuin olisi kevät
mutta sisällä odotti tähti

miksi pakenin?

9.11.2012

Ensimmäiset runot

          1.     Baskervillen poika

joskus tästä päivästä
ei ole muuta jäljellä kuin muisto
baskervillen pojasta, sinitakkisesta

yksin odottamattomissa paikoissa
joissa kohtalo tuuppii meitä yhteen
kaikki muut muistot valuvat jonnekin

paitsi tämä:
työpöydän valokuvissa Karibian aurinko
ja taivas, niin vangitseva
ettei katse osaa muuta kuin pudota
siniseensiniseensiniseen
joskus ei muuta jäljellä kuin
baskervillen poika
harppomassa joka toisen portaan yli
kerran tulen unohtamaan senkin,
mutta tämän muistan aina,
tämän kuinka polkumme risteilivät
kuin alukset Karibianmerellä
ja miten baskervillen pojan hymy
leikkasi ilmaa

5. Sade ja aurinko

sade on marraskuun pauke kattopeltiin
          tuhansien käsien taputus pimeydessä
yksinäinen pisara valuu poskellani

aiheuttiko sen sade vai sara?
tänään kaikki siniset asiat
saavat silmäni satamaan

huulilleni putoaa suolainen
pi
          sara 

ehkä pilven takana jossain
pisan torni
          ja ra
auringonjumala

6.

kuljin Seurasaaren taakse
pimeässä menin sinne asti ja takaisin
bussien jylistessä yli siltojen yli meren

olin leikisti kahdeksantoista
ja lauloin Tuulen värejä salaa
kun kukaan ei kuullut

räntä satoi vaakasuoraan,
autot roiskivat yli katujen kaiken veden

ja osasin oikeasti yksin
Seurasaaresta Pasilaan
ja Louhelaan

enkä edes itkenyt kun muistin
tyhjät bussipysäkit koulusta Viertolaan

odotin valkoista talvea yksin
mutta yhtä lailla olen onnellinen nytkin

7. Sanat

sanat puhuvat minulle
tulevat uniini

ne kiusoittelevat
kun tarkoittavat välittämistä
kuten tänään kun kuljimme tahallamme kiertoteitä
avittaaksemme kohtaloa vähän

ne kertovat tyhjiä asioita
kun haluavat vain pitää ääntä
kuten tänään kun etsin katseelleni tiettyä kiintopistettä
ja lopetin muiden kuuntelemisen

ne kertovat kaikkea tärkeää
joka ei koskaan kantaudu luokseni

ne kertovat jotain kaunista
kun haluavat hurmata

mutta mitä kertovat sanat
joita ei lausuta ääneen?


          8. Keskipäivän tähti

oikealla puolellani pehmeä auringonhehku
joka heittää poskille ripsivarjoja
edessäni arkinen nauru, ihminen
hiljaisuus ja keltaisia kasviksia

en odota ketään en etsi
pälyile
          vilkuile ihmisten yli
elän kiinni sekunneissa, riipun silmänräpäyksissä

ja silloin tähti syttyy
vasemmalle puolelleni ja häikäisee
etsii silmäni eikä päästä irti

on pakko katsoa
huomaamatta, vaivihkaa vain

janoan hopeaa
joka virtaa kirkkaana yhdestä pisteestä
kun punainen kuu nauraa minulle illalla
muistan vain sen keskipäivän hetken ja tähden