27.9.2013

Hetki ennen heräämistä


:)



ruusupensaat henkivät muureja vasten
nukkuvan poskilla kuultaa vielä puna
                 mitä poika ajattelee ennen kuin ojentaa elämän
suusta suuhun
ennen kuin se karkaa häneltä
syöksyy avaamaan suljetut luomet
ja muuttuu hallitsemattomaksi

kuoleminen ei koske
terän upottaminen toisen keuhkoihin koskee
ja lattian vetäminen köydessä riippuvan alta
mutta liipaisimen naksahdus ei satu
niin kauan kuin luoti jaksaa lentää
vapaana se on vaaraton
kohdalle osuessaan kohtalokas
mutta ampuminen on oikein
siihen asti että luoti tapaa elämän

peitto on pehmennyt illan jälkeen
patjasta tullut poukama jonne uppoutua
pää lepää tyynyjen vuorisolassa
                 evoluutio
on luonut unennäön helpoksi
onnellista on siellä missä valkeat hevoset rummuttavat hiusheinää
ja onnellisia loppuja siellä missä uskalletaan tarttua todellisuuden käteen
mutta kaikkein onnellisimpia
me olemme aamuisin, kahden kaupungin rajalla
                 hetkenä ennen heräämistä

25.9.2013

Runo pakenevista käsivarsista

kun astun sun luo, kavahdat
vaikka olet vasta varsa
juuri lentoon lähtenyt kuoriainen
eikä sun pitäisi pelätä mitään

sanot että ensin on helpointa lähteä
ja viimeisenä tänne kiiruhtaa
haihtua ennen kuin joku ehtii sut hylätä
mutta ei suhteissa ole voittajaa,

              kuuletko,
                        kuuletko siellä puun latvassa

otsahiusten takana
romahtavien muurien alla, tällä asemalaiturilla tänään lamaannuttavassa itätuulessa, kuuletko, kuuntele älä katoa

kun käännyt mun puoleen, siirryn lähemmäs
ja me törmätään kuin kaksi ilmapalloa
yö kiertää häntäänsä horisontteja pitkin, mutta juuri nyt

              huokaat korvaani
                         älä vielä karkaa

Mister Blue

Levitätte paperit kirjojeni päälle, en välitä
vaikka Hamletin suu peittyy
          koska me olemme päärynäpuutarha, hedelmäfondue, kynttilämeri, neilikkamaljakko meluisa illallispöytä

                    eikä kukaan huomaa että yksi
                    vielä viereeni istuutuu
                    huurretta ja hämärää
                    tuo mukanaan Mister Blue

Kannatte posliinilautaset ympärilleni, en välittäisi
vaikka paiskaisitte ne rikki
          istutaan sirpaleiden päälle ja vuodatetaan yhdessä punaisia ja hopeisia pisaroita ja huomioita toisesta sukupuolesta, joohan

                     EI
                     sanoo Mister Blue
                     se taluttaa minut vessaan

                     Muruseni, pyyhi suu,
                     se käskee ja ojentaa servetin
                     vaikka kitalaki kihelmöi vielä

Kutsutte minua kuin nimeni olisi hunajaa, enkä välitä
vaikka oikeasti haluaisin vietellä kaikki
            koska olette ballerinoja, jumalattaria, pylväitä temppelissä, alastomia marmoripatsaita

                     mutta hyi, kuinka kuvottavaa
                     kuiskaa Mister Blue
                     et voi kertoa sitä heille
                     et voi paljastaa että Herra Who
                     piirittää sinua
                     silittää ristiselkääsi silloin

kun kaiken järjen mukaan pitäisi keinua onnessa
korkealle, korkeammalle --

mutta aurinko tekee sokeaksi
ja Mister Bluella
on kyljistäni raudanluja ote

22.9.2013

Se on vain numero

50
ironista että horoskooppini on vaaka
orkidea sen pinnalla hengittää samaan tahtiin kanssani
veri pumppautuu yhtä nopeasti kuin numerot vilkkuvat näytöllä

useimmiten se on ihanaa
kun kaupungista tulee valtameri, bussit ovat valaita jotka liukuvat, katulamput valonsäteitä mustan pinnan läpi, spottivaloja minulle laulan aarian niiden alla

49
miksi samaistun vain paperilennokkeihin ja kirsikkapuihin
kun haluaisin olla megabeibe
megawatti
megapikseli valokuvassa korttelibileistä
meteliä seinän takana klo 00.23
merkitys jonkun elämälle

48
vaikka söin lohileipää ja join lämmintä maitoa
miksi punnitsen arvoni tällä tavalla
milloin lakkasin kasvamasta
sisälläni on hämärää
ainainen sininen hetki

miksi huuruisessa ikkunassa on numero 43
onko se joku merkki

21.9.2013

Väliaika

Minulla on käsi. Peilisalissa siitä tulee siipi ja teatterin samettisessa aulassa johtotähti, mutta kromisessa rappukäytävässä se särkyy kaiteelle

korvasta korvaan resonoi haaleanvioletti ääniaalto
ja silmissä säkenöi tukahduttava esirippu

Pyörtymisen jälkeen minulla ei ole jalkoja. Ne ovat muuttuneet plastisiksi
ja siksi ne eivät muista miten suoristutaan ja lähetetään sekunnissa kaksisataatuhatta impulssia aivokuorelle, eivätkä ne muista miten ne lopuksi nousevat seisomaan kenen ansiosta, koska yhtäkkiä PUM

Minulla on selkäranka
se nojaa seinää vasten ja lihani sen ympärillä kuin joku olisi asettanut minut siihen
noin

kuka se oli, kuka se on
verho putoaa alas hulmahtaa ennen kuin leijuu ja paljastaa sen, että

Minulla on sydän
ja joku hullu on päättänyt järjestää
diskon sen aortassa

16.9.2013

Ylinouseva tunne

                sinä tiedät että kylkiluuni paistavat ihon alta
ja sydämeni on niin lähellä ruumiin pintaa
että veteni järjestyksen rikkovat helposti myös harhaan ammutut nuolet

olen riisunut kaiken edessäsi
                 näyttänyt alkukantaisen pelon
hallitsemattoman tärinän pimeässä, kiusalliset hiljaisuudet
ja sen miten dopamiini on tehnyt minutkin hulluksi

voiko duurisointuun sittenkään luottaa
onko kauaskantoista antautua aikaisin
nousta ensimmäisen linnun selkään

miksi monet asiat on helpompi sanoa kuin tehdä

                 kuten päätös tyytyä kevyisiin säveliin ja runoihin iltapäivällä

mutta miksi rakastamisessa se on toisin päin

12.9.2013

Mitä kuuluu

kurvasit näkökenttäni takaa
istuit viereen hiukset kimmeltävinä aamun sumusta
ja kysyit sen tavanomaisen kysymyksen

olisin voinut kertoa
          mahakivusta
          tuskaisesta perjantaista
          pelon väristyksistä, pelosta, etteivät palaset koskaan löydä toisiaan
          lähestyvistä seinistä, aaltoilevasta lattiasta, sinisestä valosta yöllä olohuoneessa
          pullojen kilinästä
          tärisevistä sanoista paperilla loppumattomasta illasta heräämisestä rätisevään yksinäisyyteen
          halusta nukahtaa ruokalan keskelle
          siitä mikä liukuu minusta
         
          pakenemisesta ja hajoamisesta

mutten voinut katsoa harmaita silmiäsi
vedin voimaa sisälleni ja
vastasin että
ihan hyvin menee
         
         

9.9.2013

Akvaariomaailma

kolmas kerros oli tuskallisen kaukana
makasin lokerokaappien sylissä ja heijasin itseäni valveuneen
pääni ei ollut akvaario, muuten olisit nähnyt sen sisällä yksinäisen karpin
ja ehkä kysynyt vielä kerran
millaisia aaltoja seiniini iskeytyy

ihmisparit velloivat kaiteita vasten
onnellisuus humahteli
                   Välimeren lämmintä, säkenöivää vettä
minä olin kivi, joka painui mutta hioutui sileämmäksi
oletko huomannut että muuttuminen koskee

ja se ettei mikään muutu
että jokaisessa aamunsarastuksessa kalliolle murtuvat samanlaiset laineet
jos kasvattaisin pyrstön, löytäisin ehkä sen toisen

                    sydänmeren kalan
                    kultakylkisen ja sulavan

astuin kivenä portaat vierin ylöspäin, onko se mahdollista
iltapäivän luokassa verhot olivat selällään
                    junarata
                         aurinko

koko valtava maailma siinä edessäni
lasisen seinän takana











7.9.2013

Tämä on vain sinulle

1.

kirjoitin tätä jo silloin kun poskissani kohisi
kun ensi kertaa tänään rakensin itseni sinua varten
mutta pakenin pian kun murenin minuutti minuutilta
portaat portaat portaat punainen lukko kauriinjalkani sekaisin lattialla kylmä vesi kaakelisen hiidenkirnun keskellä kirjoitin tätä jo silloin
sinulle
kun mieleni välkkyi välilyöntejä
ja jokieni ylivirtaus voimistui

2.

kysyit mitä mielessäni liikkuu
kuinka raskaita ovat ajatukset
(oman painoni verran eli liian vähän)
en kertonut että ne ovat kansainvaelluksella
barbaariheimot kiroilevat ja pettävät
kreikkalaiset hukkuvat omiin sinisiin silmiinsä
ja Freud hakkaa Berliinin muuria palasiksi

avasin portit: pakolaisvirta
päästin sisään kateuden ja kyynisyyden ja kaikki joille ei muualta löytynyt sijaa

Toivolle löytyi
koska ympärilläni on nyt niin paljon onnellisuutta

Toivo on kaaria vedessä myrskyn jälkeen
uuden kevätlähteen kuplintaa
illan lumoavin tarina
ja se jos aamulla heräisi nälkäisenä
eikä vain heikkona eilisestä

3.

kirjoitan tätä myös huomenna
ei tarvita kuin yksi huolestunut katse
pari rohkaisevaa sanaa

ja minä olen Baabelin romahtava torni

yksi ruumiista poistumiskokemus
(minun käteni on hänen kätensä, hänen joka istuu muiden kahdenkeskisten hymyjen ympäröimänä kristallisilmin)
siksi minä kirjoitan tätä sinulle

ja kysyn samalla itseltäni miksi on niin vaikeaa ymmärtää että

olemassaoloaan saa hävetä
muttei koskaan pyytää anteeksi

että rakkautta saa janota kuin kuoleman partaalla
mutta jos joku sen antaa,
siitä ei saa kiittää

eikä sitä pidä etsiä
vaan se täytyy löytää

2.9.2013

Enkelini

PUDELEK - Doda: "KOCHAM MOJE TATUAŻE"



kun halaan teitä, tunnen jotain sileää
lapaluidenne kohdalla
ihonne alta selästä kasvaa
täydellisiä sulkia
                           joskus te kiedotte minut kahisevaan viittaan
                           mutta siipienne kärjet raapivat poskia
vaaleahiuksiset enkelini, miten voisin estää sulkasatoa?
                           kun minusta vain varisee höyheniä
                           ja hiuksistani tippuu pituutta
olen yhtä hauras kuin runoni, pelkkiä puolisointuja
en kerro tätä teille,
onhan se itsestään selvää,
että vaikka ei olisi huolia,
ei ilman siipiä voi kukaan lentää