30.10.2013

Elämäni, kuolemani ja Kohtaloni

1.

juuri kun olin julistanut että pärjään ilman sinua, Johan
astuit sisään ja kysyit

          Mitä saisi olla tänään, rakas?
       
pitelit kämmenelläsi leivoksia

          Olen antanut sinulle hetkiä parin mukavan blondin kanssa, muru

katsoit minua niin kuin olisin huvittava,
koominen omassa epätoivossani

          Haluaisitko vielä jotain, saat sen,

sanoit ja valmistit voileivän

          saat kaiken, ma cherie, tai sitten jotain enemmän


2.

tajuta että on todellakin mahdollista hihittää kaatosateessa sateenvarjon alla, vaikka koleus alkaa katulampun valon takaa sillä ystävällinen ihminen on juuri sanonut, että

                    seurusteluhan on yliarvostettua

ilmakuopan yli voi hypätä, ymmärrän yhtäkkiä tuhansien silmäysten merkityksen viimeinen asia jonka muistan on että

                    sinä tulet varmasti vielä asumaan Ranskassa

ja lokakuussa tuoksuvat Seinen rantapuut ja maitokahvi


3.

jos ei tiedä miltä tuntuu kun puolet kehosta kevenee
ja toinen puoli hajoaa tuulen kaarteita vasten palasiksi                  kelluvat
kädet ja kaikki muu joella vesi                      on autuus

on kai vaikeaa kuvitella kuolemaa
hengen pakeneminen ja la petite morte muistuttavat toisiaan

suuren kuoleman kaikki kohtaavat joskus
mutta pienemmän vain ne jotka
rohkenevat katsoa muuttuneisiin, hautojen syvyisiin silmiin



28.10.2013

Heräämisen jälkeen

Johan
on kyllästynyt minuun
pettänyt hyppäämällä aamujunaan
vieläkin kimpoilee hänen hellyytensä seinistä
liedellä hehkuu lämmintä maitokahvia,
joka muistuttaa siitä mitä joskus oli

Johan
on juossut siltojen alle sadettani karkuun
väsynyt ohjailemaan marionettinukkeaan

kuolemattomuudestaan huolimatta Kohtalo voi kadota
astella hiljaa yli eteisen kenkien,
päästää irti koska pitäisi jo pärjätä yksin

27.10.2013

Mitä luin koko viime yön: Ennen päivänlaskua ei voi


Hyvä Johanna Sinisalo, muutama kuukausi sitten olit minulle vain eräs älykkäältä vaikuttava nainen, joka on kuulemma kirjoittanut hyviä kirjoja. Ei sillä että määritelmässä olisi mitään pahaa, en vain olisi osannut ennustaa millaisen reaktion kirjasi Ennen päivänlaskua ei voi minussa herättäisi.
Olin jo alkanut jostain käsittämättömästä syystä uskoa, ettei nykyaikana enää kirjoitettaisi sellaisia kirjoja, jotka saisivat valvomaan koko yön tai että ainakaan niitä ei osuisi minun kohdalleni. Sinun kirjasi sai kuitenkin minussa aikaan jotain käsittämätöntä. Aloin uudelleen uskoa kirjallisuuden tulevaisuuteen.
Jo ensimmäiset sivut viettelivät minut. Ihastelin tarkasti kuvailtuja oivaltavia, ironisia ja joskus flirttailevia keskusteluja, hämmästyin sitä kuinka pieni peikko, olento jonka kirjan päähenkilö Mikael löytää ja ottaa hoitaakseen heräsi henkiin kirjasi sivuilla ja ahmin tapahtumien väliin pudotettuja tietokirjamaisia, peikoista kertovia tekstejä kuin ne olisivat totta. Vähitellen kävi selväksi, että olin kaikista kirjasi henkilöistä, tapahtumista ja realismin ja sadun yhdistämisestä yhtä lumoutunut kuin itse Mikael omasta peikostaan. Joskus kaikki oli niin riipaisevasti kirjoitettua, että jopa pelkäsin vähän.
Koska olin aina todella onnellinen ja toivoa täynnä, kun sain uppoutua Mikaelin ja hänen valokuviensa ja rakastajiensa maailmaan, vein jopa kirjan illallispöytään ja esittelin sen vanhemmilleni. Kun vielä kuvasit ennakkoluulottomasti ja luonnollisesti miesten välisiä suhteita ja ujutit yhden henkilösi kohtaloon feministisiä viittauksia, olin täysin myyty. 
Hieman surulliseksi tulin ainoastaan kirjan lopussa, kun ymmärsin mihin tapahtumat väistämättä johtivat ja kun tunsin, etten koskaan voisi itse kirjoittaa mitään yhtä hyvää.
Tällä kaikella haluan vain kiittää siitä, että olet luonut minulle uuden maailman.
Ennen päivänlaskua ei voi
Johanna Sinisalo
Tammi, 2000
PS. Myöhemmin olen tarttunut myös kirjoihisi Enkelten verta (Teos 2011) ja Auringon ydin (Teos 2013)  

Viallisia ajatuksia

olemme kuin vierekkäiset puhelinpylväät,
mutta impulssit eivät liiku välillämme suoraviivaisesti
kuten sinusta minuun virtaavat säikeet
sillä minun puolellani on huono kuuluvuus,
tunteet kulkevat sinuun rätisten,
kompastuvat matkalla ja peittelevät ruhjeitaan

sinun ei kuulu tietää
että haluan sinusta enemmän kuin aamupäiviä ja samanaikaisia askeleita,
haluan että hetket versovat yli tavanomaisten rajojen,
haluan jokaisen sormesi ja jokaisen sanan,
haluan raivata vaivaantuneet katseet ja tunnustaa lujaa

                       että välitän sinusta väärin

vinot virtani risteävät vielä oikosulkuun
tunteeni eivät tanssi
kauaa kaltevalla pinnalla

26.10.2013

Eniten naurattaa kaikki

muistin vasta kun nukahdin mitä olin unohtanut tehdä
sinä perjantaina
luomeni olivat kevyet
silmät ahmivat pimeässäkin maailmaa
kurkussa ei kytenyt geysir vaan sydän kellui rauhassa ulapalla

sillä näin luomien alla lunta
äänettömiä hiutaleita
laivoja poukamassa
            Muusa
                       ja hänen Taivaansa kaksin mutta kauniina ja kuolemattomina eikä kirpaisevana unelman ruumiillistumana

meren pohjasta sukelsi pintaan valaanpoikanen
se lauloi minulle sellaisella riemulla, että oli pakko vähän kiroilla ilosta
kun uusi, pyristelevä ajatus alkoi kehrätä sylissäni
ajatus siitä että on todennäköistä, väistämätöntä suorastaan
että saan vielä joskus jonkun huokailemaan

ja vitut siitä silloin monesko hänelle olen

22.10.2013

Elämäni surullisin syntymäpäivä


motley photos.



Silloin kun maapallo viimeksi vieri tälle puolelle aurinkoa,
minä sipsutin kuin hallitsisin kaikkea,
etsiskelin Toivoa ja Ideaalia ja löysin molemmat
                ja millaisessa paketissa
mon dieu millaisiin kiusauksiin käärittynä,
liian usein nurkan takaa, käsivarsina, maanantaisena marihuanana,
ja kun kädet rakastettavasti avasivat oven
hyppäsin kynnyksen yli harkitsematta, ajattelin että se oli sans doute
elämäni onnellisin syntymäpäivä
Oven takana olikin vapaa pudotus
vaikka söin vielä pilvien hattaraa niin vähitellen aloin aavistella ettei alhaalla odottaisikaan mikään Ihmemaa
vaan Tellus ilmastonmuutoksen kourissa
ja perjantai pahoinpiteli minua painajaisillaan
yhden nimi oli E-pilleri
yhden Mies-jota-sinulla-ei-ole
yhden Kaatokänni
yksi mutisi olevansa Muutama-kilo-lisää,
mutta yhtäkään en uskaltanut päästää sisään
vaikka ne vakuuttivat omaa kiltteyttään
ja tunsin että kohta se päivä koittaisi, se kohtalonomainen
elämäni merkittävin syntymäpäivä
Vielä yhden kerran erehdyin kun luulin että maan pinta olisi betonia
ja olin aluksi jopa helpottunut,
kun huomasin vain vajoavani johonkin pehmeään
suo oli petollisen lämmin,
se otti yhden elimen omakseen,
sen joka estää punaisia virtoja jäätymästä
ja nyt kun räpiköin avannossa
ei minun luokseni edes voi kulkea heikkoja jäitä
ja vaikka toistat että onhan tässä koko elämä aikaa,
minä vastaan että voittajan on helppo lymyillä
omassa peilisalissaan
ja että epätoivoon riittää juuri nyt se tieto että uusi isku lähestyy jo, näen silmäkulmassani nyrkkiraudan kiillon, Kohtalon ylös kerääntyvän käden vaikka huomenna pitäisi olla
elämäni onnellisin syntymäpäivä

18.10.2013

Luovuttaja

useimmilla ihmisillä on tarve juottaa jollekin toiselle mukavalle nestemäistä elämää, jota he ovat keränneet omista suonistaan                           joskus luullaan että tätä halua tuntisivat vain miehet, mutta yhtä kaikki se koskee myös naisia
          myös aika nuoria sellaisia

minunlaisiini se koskee
tekee lopulta voimattomaksi jos jokaisena perjantaina vuodattaa elohopeaa pulloihin odottamaan oikeaa hetkeä
         sitä jolle voi sen luovuttaa saamatta itse mitään keneltäkään milloinkaan kukaan koskaan tässä

kun löydän jonkun toisen mukavan
joka myös mahdollisesti kärsii anemiasta
silloin me istumme sylikkäin kellarissa ja yritämme latkia niitä sulatettuja metalleja
ennen kuin painepullot räjähtävät
ja hopea ja lasinsirut hitaasti tukahduttavat meidät

15.10.2013

Naurettavan makea elämä

olisiko äiti arvannut että söisin koko elämäni lähinnä öisin, pieniä banaaneja ja kookosta,
että halvalla selvitään

absurdia on totella näkymättömiä olentoja
ja tulla sairaaksi surusta aina kun näkee kauneutta:
kaikki tiivistyy siihen kun suutelet häntä eikä kukaan voi tulla teidän väliinne
oma korsettini saa minut pyörtymään
eikä kukaan ole sitä avaamassa

katsotaan onko se anemia tai kilpirauhanen
hahaa, kyllä minä tiedän että oikeasti rakkaudenpuutos ja suojakilpien murtuminen vain
ovat se elämän miinuspuoli ja että

absurdia on kirjoittaa psykologiasta laudatur ja olla silti omien aivojensa kanssa riekaleina,
olla elämännälästä heikko, mutta kanankoiven edessä voimaton,
järjetöntä yrittää kasvattaa nälkää syömällä,

ironista lentää täsmälleen samalla korkeudella kuin vuosi sitten, bonuksena siipirikkous ja sulkasato
sinisten kummitusten tähden

herra H. Aaveen, sokerista tahmeiden muistojen

joten absurdia löytää toivonkipinä siitä että Merkuriuksella on kaksi auringonnousua,
mutta kuulla että planeetta Venuksen vieressä on
ohutkuorinen,
vereslihalla
ja karrelle palanut

kuin liekkeihin unohdettu vaahtokarkki

13.10.2013

Chanson triste

on vaikea käyttää ruska hyödyksi
jos ei ole tavoitetta
jos runoja on jo liikaa

                                                       makuuhuoneessa
                                                       soi ikuinen chanson triste

päiväunien päälle on kehkeytynyt seittejä

en näe
onko se adonis vai keijukainen
se unelmaolento
joka riisuutuu esiripun takana

en näe
kuin kimallusta, paisuvia pisaroita säikeiden solmuissa, helähdyksen ja silmät -

voit uskoa että olen säilyttänyt sinun auringonkukkasi

                                                        kun vuoteella
                                                        väreilee ikuinen chanson triste

aurinko on hauras valkoinen vanhus
tuskin mitään
           pehmeä matka yli poskien

11.10.2013

Katso vielä kerran

inspislinkki: http://www.youtube.com/watch?v=bM30XId6TP4


kokeile, olen lämpöinen meri teekupissa
kielelläni pyörii siirappia,
nauruni on synkooppisäestys
ja se sointuu muiden Liekkien nauruun

tunnetko, olen askel harvinaisen hymyn jälkeen
puolet verestäni on heliumia
ja siksi olen usein päissäni, sekaisin,
villiintynyt humalaköynnös, parvekkeelta putoava alusvaate persimon, päärynä ja pähkinäseos mutta

katso vielä kerran
olen purkautunut punainen lanka
novelli ilman käännekohtaa
laimentunut kirosana
se, joka jää tuijottamaan

             muiden loittonevia selkiä

feenikslintu,

             joka ei löydä enää liekkejä

9.10.2013

Liukuportaat

porras portaalta aika valuu jalkojemme alta
kuvittelemme nousevamme
mutta oikeasti muurit kasvavat aina edellä

lasken lusikallisia
tuntuuko susta pahalta?
miten äänensävysi hellyys voi lisääntyä minun heikotukseni mukana

purppuran värinen paita
joka edusti peilien keskellä kaikkea rohkeuden ja riemun väliltä
estää nyt luideni rivistöä ratkeamasta

me puhumme haamuista ja enkeleistä
haluatko sä istua hetken?
kyllä, miten paljon voi sisälle mahtua pysähtymisen halua

jos huominen oli eilen eväsretki
nyt se on labyrintti jonka keskellä nukkuu Minotauros

8.10.2013

Aloitteleva elokuvaohjaaja

Mulla olis sellanen proggis. Ihan ideatasolla vielä. Mutta sen nimi olis niinku Elämä. Tajuutsä?
Tai Life, jos se leffa myis sillee paremmin, ihan sama.

Palkattais tuottajaks joku kiva tyyppi, vaikka Partahemmon pikkuserkku, joku jolla olis tarpeeks valtaa mutta ei niin paljon, että saatais aikaan jotain kansanmurhia.

Käsikirjottaja ei sitte missään nimessä olis se vanha mies, se D. Estiny vai mikä sen nimi nyt oli. Se on kuule sellanen kaveri, että kun sen muka vahvoille käsivarsille antautuu, niin loppujen lopuksi se haihtuu siitä ja sä putoat maahan. Ei, sä romahdat oikein, matelet hetken sen narsistin jalkojen juuressa, kunnes se katoaa kuin joku helvetin lampun henki.

Ja mä olen erehtynyt ihan liian monta kertaa seuraamaan sen herra Estinyn jättämiä merkkejä ja löytänyt itteni jostain, missä kaikki hehkuu vastaväreissä ja taivas irvistelee mulle ja mä olen tajunnut

ettei tää ole mikään aarteenetsintä.

Niin mä olisin siis se pääosan esittäjä. Unohtui sanoa.
Toisen major partin sais joku, no kyllä sä tiedät, puhutaan siitä puvustajan kanssa sitte lisää,
mutta ainakin sen sielun pitäis olla

                       niin kuin mäntymetsä
sen suussa siiderin makua
       ei liikaa mutta --

Epärealistista?
Niin mutta tää proggis, tässä on kuule kaikki mahollista.

Ootsä mukana? Olishan se nyt kohtuullista että joku edes 

5.10.2013

Mitä voi kirjoittaa vain syksyisin

puristat peittoasi kaksin käsin
kuvittelet että se on Hän
että se tuoksuu Hänen Armaniltaan
avaat ikkunan mutta et tavoita Hänen ääntään
etkä edes muista millaisessa kulmassa Hän yleensä
nojailee sinuun

sinä taas, sinä toinen pehmeähiuksinen
helistät rannekorujasi sormustasi vasten
hukutat itsesi ranskan verbimuotoihin ja mohairneuleisiin
pitsiunelma-alusvaatteisiin
kuvittelet että Hän nukkuu nytkin selkäsi takana
että jos vain kääntyisit
näkisit Hänet
että Hänen lämpönsä olisi totta

Hänen äänensä

te molemmat kuvailette
ja kuvittelette etten ymmärrä
miltä tuntuu, kun herkistää korvansa jotta kuulisi vain

Hänen äänensä

te kuvittelette
etten ymmärrä miltä tuntuu

käheys kurkun sijaan rinnassa
kulma sisuksissa
kulma
joka kieltäytyy hioutumasta

2.10.2013

Avainsanat

Tunnustelen tietä sammalen keskellä,
oksien välistä pilkahtaa rautaa
tuoksut pistelevät,
neulaset lyövät poskille,

mutta metsän keskellä on kalliovuori,
jonka laella Kanerva tanssii
ylistää planeettoja
ja antaa minun koskettaa varpujaan

Tulee uusi yö, uusi pelko ja tiedottomuus,
rasahdukset kiirivät luokseni,

mutta yhtäkkiä jokin saa pilvet aukenemaan,
utuisen valon paljastamaan
kauniin Kanervan
lapsen näköisenä
kallion juurella nukkumassa

Aamupäivällä kaikki ovat valppaimpia,
polut osaavat peittää itsenä ja eksyttää,

mutta silti tarvitsen vain yhden sanan
ehkä "Venuksen punan"
tai "lihaskimpun"

ja Kanerva on minun luonani viattomana,
antautuneena

Vain yksi sana,
mikä se tänään on?

Huomenna se on uusi

1.10.2013

Keiju ja Kapina

kaikesta huolimatta me olemme aina syksyn lehtiä ja konfettisadetta

jos minä olen pähkinä, sinä olet marsipaani

koskaan ei voi Himalaja hioutua täysin sileäksi, eikä Välimerestä tulla vuorta sillä

jos minä olen heitteille jätetty,
      sinä olet karkuun juoksija

jos minä olen kasmirneule,
      sinä olet napapaita

jos minä olen rakkaus
      sinä olet anarkia