29.11.2013

Runollisen marraskuun 11. runo

kun 11. hetki putosi ohitsemme, olin taas elämän ruletissa kaikille häviöllä
                                 kysyit kolme kertaa mitä mietin
sivelit minua silmilläsi, laskit luomesi hiljaa,
kannattelit sanoja kämmenelläsi kuin simpukoita mutta 11. hetki

koitti kun juoksit pysäkille ja unohduin sateeseen nyyhkimään

olisin painanut
sinut
vasten katosta näyttänyt
villikissan, korennon, kauriin kasvoni sinussa kiinni sanonut
apolloperhoseni
olen yhtä harvinainen kuin sinäkin

emme saa eksyä toisiltamme, tämä on huuto

sinusta ja sinulle
sinusta sinuun
haave haavista johon voisin napata siipesi

olet ainoa joka ymmärtäisi jos kertoisin
että välitän vinoon ja väärin
mutta olet ainoa jolle en voi kertoa
kuka se
         kuka se         on
                     kuka se
on
         kuka



Runollinen marraskuu

eli Muusan ja Leikinlaskijan yritys tehdä marraskuusta vähän valoisampi kirjoittamalla vuorotellen roolirunoja Tähtitytöstä

Muusan runot                      Leikinlaskijan runot
1. runo                                  2. runo
3. runo                                  4. runo
5. runo                                  6. runo
7. runo                                  8. runo
9. runo                                  10. runo




26.11.2013

Oodi miehelle

painu vittuun
           mutta sinnehän sinä haluatkin, missä tahansa puistossa kaupassa baarissa, aina kun vähiten odotan joku on lanteillani käsi selkäni takana kuin omistaisi, pyrkimässä kohti huulia (näin aluksi)
tarjoat shotin et hyvää hyvyyttäsi vaan siksi, vain siksi että hame on merkki halukkuudesta ja sen saa nostaa koska vaan jos en ole erikseen kieltänyt missä tahansa:

bussissa joku kysyy annanko, kirjastossa mies tökkää käyntikortin käteen ja ihan varmasti se kioskipoika runkkasi meidän treffiemme jälkeen ajatellen sitä, kun söin makkaraa sen edessä, miksei se tarjonnut kaakaota miksei sateenvarjoa kun jumala itki miksei kukaan ole oikeasti kiinnostunut siitä mitä on rintojeni
                           TAKANA
sydämessä
miksei kukaan halua kuulla mitä huuleni
                           SANOVAT
heti kun näet minut
putkiaivoissasi syntyy kihelmöivä suunnitelma jolla on vain yksi päämäärä, jos Bondilla on lupa tappaa niin sinäkin haluat luvan kaataa
kenet vaan vaikka minut,
vain koska olen varomattomasti hymyillyt
"kannattaa jättää minihame kotiin, jos aikoo humaltua" mutta entä jos on kuuma ja pissattaa?
ai heh, kuka on kuuma?
sinä et kuuntele, kun isken eteesi otsikon
                             LOLAN UUDET TISSIT -- KATSO KUVAT!
klikkaat ennen kuin ehdit edes löysätä housujasi ja olet lauennut ennen kuin kertaakaan mielessäsi käväisee,
                             että Lolakin saattaa osata ajatella
                             että Lola saattaa ajatella jotain muutakin kuin sinua
                             että Lola haluaisi tulla rakastetuksi eikä vain rakastelluksi

ja on ehkä juuri siksi, vain siksi
suostunut keskiaukeamalle koska kaikesta huolimatta hän ja minäkin,

me tarvitsemme sinua kuin leimaantuneet joutsenet
me palvomme sinua kuin nistit palvovat kokaa
me janoamme sinua kuin olisit samppanjaa ja happea ja myskiä

kuin ilman sinua ei nainen voisi elää

23.11.2013

Leikkikalu

ja yhtäkkiä halveksin alakuloa, naurahdin niille jotka odottavat että Kohtalo makaisi heidän kanssaan, koska Kohtalon käsivarsille nukahtaminen on vain tekosyy luovuttamiselle
ja yhtäkkiä otin kopin

intensiivisistä katseista, joita joku heitteli bussissa keskellä viehättävää marraskuuta,
yhtäkkiä sormet luistelivat täysin rytmissä preludin vaikeimman kohdan,
yhtäkkiä jännitin raajani, keräsin turhautumisen ja turhamaisuuden ja keskitin ne käsivarsiin ja vips

pyörähdys tossujen kärjillä ja olin piruetti
huojuva karkkitanko järven jäällä
hyrrä jota kukaan ei saa kiinni
jojo joka riemuitsee luvattoman paljon sfäärien vaihtelusta

21.11.2013

Yhdeksäs runo

näin unta jossa olin renessanssinainen
pohkeiden lanteiden rintojen pyhän kolminaisuuden omaavana vastustamaton
                      kietoutuminen
kaatuminen johonkin pehmeään
jotain pehmeää jotain kovaa vasten
kannattelu ovea vasten
                      heltymättömästi

näin unta jossa täydellinen harmonia syntyi Aleksanteri Suuren valloituksesta
(Persia vuonna 333)
vaskipuhaltimien miehistä sointia
nauhojen avaamista, onnellisia tulppaaneja hiuksissani

mutta herätessä tiesin vain ettei siitä koskaan olisi tullut mitään
tuhat vuotta sodan jälkeen kukaan ei mieti ruumiita
sata vuotta suudelman jälkeen prinsessa nukahtaa uudestaan

ja ruusut tunkeutuvat iholle
                        piikit raapivat jälleen yhtä syviä arpia

17.11.2013

Cliché

koska kukaan ei ole koskaan täydellisen onnellinen, niin kuin sinä aina sanot
niin siksi ei minullekaan saa antaa enempää onnea
pari enkeliä ja yhden eximian vain

onni syntyy pienistä palasista, onni on VALINTA
miten inhoan noita lauseita joita toistelet aina,
sillä tiedätkö sen tunteen kun olet saanut jouluna kolme barbia ja ensimmäisen huulikiillon
mutta ajattelet että rakkaus olisi ollut parempi lahja
rakkaus,
aina vain rakkaus
se vesitorni kukkulan laella, se johon luomme katseemme jokaisesta suunnasta ja jota ilman olisimme kuiva kehitysmaa

muista että vaaka mittaa painosi muttei arvoasi, niin sinä tänäänkin sanot
mutta se on suuri klisee, koko minun elämäni on:
yksipuolisen välittämisen kaikuja juna-asemalla, rypistettyjä luonnoksia koululaukussa, kavereiden sekaviin puheluihin vastaamista ("rakastan sua!" ja aamulla teeskentelet amnesiaa)

anteeksi että olen tällainen hemmoteltu prinsessa jolle mikään ei kelpaa,
mutta ei kukaan jaksa kolmatta vuotta peräkkäin sublimoida epätoivoansa runouteen
joskus saattaisi ehkä olla ihan mukavaa kirjoittaa myös jostain onnellisesta
(merde miten olisikin mukavaa)
ja vastata kun kysyt milloin viimeksi itkin,
etten oikeasti muista
eikä että tälläkin hetkellä, rakas

16.11.2013

Naisen arvo

joku pahis, todennäköisesti säälimätön Media tai vanha herra Yhteiskunta raapusti aikansa kuluksi lomakkeen
jossa oli lukemattomia sarakkeita ja lopussa yhteispisteet
ja jota me nyt tuijotamme palavin silmin koska emme tiedä muusta

NAISEN ARVON MITTAAMINEN

ripsien räpsyttelytiheys                                                  
laudatur terveystiedosta                                                                                                    
reisivaon leveys                                                             
valokynän ammattimainen käyttö                                 
täydellinen välinpitämättömyys mahakipuja kohtaan   
alkoholikestävyys                                                          
korkeakoulutus                                                              
juhlimishalukkuus                                                          
oman hiusvärin tehokas peittäminen                             
lanteita hipovat hiukset                                                       
antamishalukkuus                                                          
rusketus huhtikuussa                                                     
itseluottamuksensa menettäminen matematiikan tunnilla      
väh. 6kk kestänyt parisuhde                                          
stringit push-upit napakoru                                           
suloisuus, viattomuuden teeskentely                             
blondivitseille nauraminen                                            
vain toiseksi parhaan aseman tavoittelu  
araknofobia ja akrofobia 
kevytjugurttien syöminen
käsivarsien treenaaminen kolmesti viikossa
korkokengät tiistaisin
vauvojen saamisesta ja niiden saamisen ehkäisystä huolehtiminen
aina vain toiseksi parhaan aseman tavoittelu
kyvyttömyys vaihtaa itse lamppu
kyvyttömyys sanoa koskaan ei
täydellinen karvattomuus muualla kuin pään alueella ja siellä senkin edestä
kyvyttömyys luoda itse oman elämänsä säännöt
parhaan aseman tavoittelu vain missikisoissa
ja presidentin vaaleissa
                       koska ei sillä mitään valtaa ole

sekä kyvyttömyys ymmärtää, ettei tällaista listaa ole olemassakaan (välttämätön ehto naiseudelle)

14.11.2013

Seitsemäs runo

kun Jumalatar oli lipunut ulos naistenhuoneesta
huokasin sinulle että
          siinä hän oli, miss Siiderisilmä, neiti Hiukset hyvin, hän jonka ympärillä uskollisesti väreilee täydellinen elämä kuin puudeliparvi

että MIKÄ sinä kysyit
          mikä hänessä väreilee, älä taas aloita kulta

                täydellinen elämä
minä kuiskasin ihan hiljaa

kun kasvot oli kuivattu, kohotimme suupieliämme lohduttomuuden läpi
          minä ajattelin nojaamista pylväisiin, pieniä parittomia numeroita, pelastavia maailmoja kansien välissä How to be single, samaan aikaan sinä mietit sormenpäiden kosketusta ilman entistä sähköistä rätinää, impulssien katkeamista, kommunikointiongelmia, sanoit että silloin olit

          ihan hiljaa
          kun jouduit myöntämään ettet tuntenut enää kipinöitä
          niin hiljaa, hitaasti kuin irrottaisi laastarin
          ihan hiljaa kuitenkin mainitsin että parempi omistaa joku jota ikävöidä
          kuin kaivata jotakuta jota ei ole

kun vastaan kolmannen kerran etten tiedä, pidättelen viidennen kerran tänään kyyneleitä, kirjoitan seitsemättä runoa yhtä yli yhdeksän, silloin ajattelen että

          yksinäisyys on vain epäonnistunutta yksinoloa
          että hiljaa täytyisi punoa itsensä kauniiksi ja nousta

mutta jokaisena iltana
kun menetän sinut uudestaan, kävelen nosturien luokse asemalle, odotan E-junaa, se ei pysähdy se kolisee se ohittaa ja silloin

kuiskaan jylyyn ihan hiljaa
en mitään ikimuistoista

          vaan jotain rumaa joka tekee minut likaiseksi

11.11.2013

Viides runo

joinakin aamuina kaikki asetukset eivät ole maailmassa kohdallaan, joku on unohtanut värittää maiseman
                ensilumi selittää tällaisen näköharhan vain kerran vuodessa
jalanjäljet ovat mustia valkoisella
pinnalla, sormeni olisivat polttavia keuhkojesi pinnalla, tiet ovat joko umpikujia
tai johtavat Roomaan

(amor roma amor)

siivekkäät olennot ovat joko hyönteisiä
tai valkoisia lintuja ja jos ei tiedä kumpi olisi
ei ole kumpikaan
kvanttifysiikan professori kiistää enkelien olemassaolon
paavi sanoo että minunlaiseni ovat mahdottomuus, jotain luomisen ulkopuolista ja koko ajan Taivaan alla
hiutaleet yrittävät hätäisesti peitellä marraskuun hiiltynyttä maata

kaikki värit ovat imeytyneet sinuun
kun pyörteesi asettuu pöydän ääreen,
oranssikaapuiset munkit vajoavat pyhimpään tilaan
maan ja ilman vastakkaisella laidalla

Filippiinien hirmumyrsky syntyi
sinun silmiesi räpäyksestä

9.11.2013

Jipii

Hyvää synttäriä
                        
                             rakas blogini

1v!

Kiitos kaikille lukijoille <3

8.11.2013

Kolmas runo

nuolet
          lävistivät minut mutta sinut vain puoliksi
          vioittivat minua mutta jättivät sinut rauhaan sinä

nuolet
          häntä kuin maalaisit kirjaimia kankaalle, hiplaat lihasten kaaria, näykit poskia ja
          ylähuulta koska hän on sinulle se joka

nostaa suupielesi taivaaseen

silmäniskujen sumupilviä, sipsutusta saarelta saarelle sinä oiot siipiä akillesjänteissäsi ja leijut kun änkytän sanoja kuvaamaan:

Matteus-vaikutus
valkoinen korsetti (paljastit miten aiot ilahduttaa häntä)
keltainen
väri jota sivelen laajoilla vedoilla ja se että olen
vasemmanpuoleinen liikenne

silmäniskujen säkenöintiä, sipsutusta sielusta sieluun sinä vedät heliumia keuhkot täyteen ja leijut Taivaasi luokse heti
            kun
                  irrotan narun

5.11.2013

Kirje jota en koskaan postita

kirjoitin sinulle runon joka oli liian hauras lentääkseen ja kun kumitin paperia puhki, ajattelin että sinusta tuntui varmaan samalta kun päätit pyyhkiä lupauksia pois ja ymmärsit vasta silloin, että myrskytuuli repii juurineen myös omenapuita ja kävelykatuja

kirjoitan aina runoja sanoista joita olen säästänyt, luulen että se muka korvaisi jotenkin vaikka oikeasti
aavistan myös, että joskus sanat ovat viimeinen asia jota kaipaat

             varsinkin kun ne muutenkin ovat minulta vähitellen ehtymässä,
             joudun kiroilemaan jotta kuulostaisin edes joltakin enkä vain itseltäni

joskus vielä kirjoitan runon siitä kuinka nauroimme pohjattoman surullisina unohdetulle sateenvarjolle vessassa ja kuinka yritin olla sinulle se sateenvarjo, runon loppuun tulee sipaus hienointa

             Toivoa

mutta juuri nyt ei ole sen aika koska valitettavasti sanat
ovat tehneet joukkopaon minun pääni sisältä

PS. liikutuin kun kuulin, että olit vältellyt tiettyjä sanoja silloin kun minä olin herkemmällä, meidän tunteemme sointuvat tosiaan kauniisti yhteen

eikä tarvitse vieläkään sanoa mitään,
luulen että kun kysyt
ca va?
haluaisit itse vastata siihen syvällä huokauksella
mutta sitten kun olet valmis

juodaan pari pulloa kuplivaa
ollaan entistä vahvempia kahdestaan

ja lahjoitetaan toisillemme kuumottavia kertomuksia
tuntemattomista kielistä kauloillamme

4.11.2013

Vaikeimmat asiat

vaikeinta eivät olleet epäoleelliset integraalit
tai vaeltelu anglismien viidakossa
vaan sinun palastesi kerääminen käytäviltä,
tiedätkö miltä tuntuu estää
                                              hiekkalinnaa
                                                                     hajoamasta ja miksi valitsit
siihen tehtävään juuri minut

joskus maljakot halkeavat kun ne pudottaa, vaikka on yrittänyt laskea kätensä varovasti,
joskus valinta on ensin väärin ja vasta kirsikkapuiden jälkeen

                       oikein
                       usko vain

että tarina jossa ei ole onnellista loppua
ei ole vielä loppunutkaan
ja että Epätoivo on kärsimätön ja kyllästyy nopeasti yhteen uhriin

vaikeinta on usein sulkea polut takanaan
koska vielä vaikeampaa olisi jäädä

haikeinta on aina nähdä kauneus vasta kun se syöksyy vuorilta alas,
haikeinta kuunnella
haipuvaa huilua laaksojen takaa

                    

1.11.2013

Runollinen marraskuu

1.

minut on tehty kulmista ja sakaroista
kesällä yritin laiturilla mallata heksakoneja yhteen
yhden Siiderisilmän kanssa
mutta hän totesi ettei näistä saa ehjää
ja etsi itselleen aidon adoniksen

minulla ei ole sitä lisäosaa, joka tekisi minusta sinun silmissäsi rakastajan
rakastetun sijaan
miten pienestä on joskus kiinni,
sinäkin sanot kun kassapoika unohtaa kysyä papereita
ja pudotat toisen olkaimesi vahingossa tahallaan eikä

                 kenenkään selkä hohda yhtä valkeana kuin sinun silloin,
                 muistan sinun jalkapöytäsi kaaren niin kuin olisin muovaillut sen itse
                 ja miksi pidät taas napapaitaa,

et tiedä miten hulluksi se tekee iltapäivän, saa maksan ja aivot vaihtamaan paikkaa, hämmentää järjen keitosta ja polttaa sen pohjaan ja toistelet

että antaisit minulle aivan kaiken
mutta se ei ole tänäänkään tarpeeksi