30.12.2013

Uusi vuosi uudet kujeet

hauraalla äänellä:    koska olen rationaalinen tyttönen, päättelin ettei ole kovin 
                                        tuottoisaa kipuilla peilin edessä ja raidottaa meikkipohjaansa 
                                        toista kertaa sinä päivänä

                                        (olihan minulla lemmikinsininen villapaita ja kaartuvat 
                                         kissanripset eli olin kaunis)

                                         ei elämä ole mikään ranking-lista tai missikisa eikä treffailu 
                                         pudotuspeliä, jos en edes kaipaa exiäni miksi sitten huokailen 
                                         heidän kuvilleen

kuin lukisit                         
Shakespearea:               (ah, oih ja voi kyynel)

                                         en halua enää kirjoittaa kliseisiä sonetteja, käyttää 
                                         tehokeinona jotain hemmetin kirosanoja tai sanoja kulta rakas 
                                         muru

                                         (jos luet tätä cherie niin hyvää synttäriä)

kuin söisit
jotain herkullista:    haluan osata koodata, pelata shakkia, juoda lattea vakavalla 
                                          naamalla, hymyillä kuin olisin Marilyn Monroe tai jotain 
                                          parempaa

savuisella äänellä:    tai jotain syntistä

                                          haluan olla paholaisen suklaakakku, tulla vampyyrin 
                                          puremaksi, istua tässä -- ei, en istua vaan nousta seistä 
                                          lentää ahahaahahaa

                                          py säy tys ku vi na

kuin huutaisit sille
kiharapäälle mitä
oikeasti tunnet:       haluan näyttäytyä muille heidän auringonkulta leijonanharja 
                                           välkkeisissä unissaan unelmissaan päiväunissaan 
                                           painajaisissaan

                                           jonkun painajaisessa
                                           haluan olla pelastava enkeli, tukahduttaa kaiken mikä nyt 
                                           RISOO ja AHDISTAA, etsiä Epävarmuuden, Kohtalon ja 
                                           Räpsyripsien jumalan ja lahjoittaa niille rupisille kärsijöille 
                                           eutanasian
                                           unohtaa että niitä koskaan oli olemassakaan

kuin haistaisit hyasintin
tai vaniljan:                                              

                                                           ja herätä

25.12.2013

Kuka me olemme

minä olen se joka käänsi kärsivällisesti kaikki luukut ympäri mutta jolle viimeinen tuotti pettymyksen
kun silkkipaperien seasta ei paljastunutkaan kylkien hivelijää, sänkileukaa, päätä särkevän hiljaisuuden rikkojaa

vaikka olen se joka polvistuneen väkijoukon keskeltä katsoo pystypäin alttaria silmiin
vaikka kirjoitan tajuntani tummimmista sävyistä
oikeasti olen pelkuri
ilmaisen kynällä sen mitä en koskaan sanoisi ääneen
olen ateisti vain koska uskoon heittäytyminen hirvittää liikaa

en uskalla uskoa itseeni tai siihen että olisin jumalatar
                 olisi kestämätöntä nähdä itsensä palaavan kotiin lyötynä ja helmat riekaleina

en uskalla olettaa, että jos joku lämmittää sormiani omalla henkäyksellään, se merkitsisi muuta kuin yhden illan halua

mutta täytyykö vielä monta kertaa hypätä vedettömään altaaseen, enkö ole jo oppinut tarpeeksi?

kuka sinä olet unissa joissa etsin sinua you dig toi loputtomasti hämyisestä salista parvien portaiden kaiteiden takaa kahviloista

ja kun pakotan sinut näyttäytymään hymyilet surullisesti
(se on mahdollista minun unissani)

käyskentelet saarella jossa asuu lumisten päivien muistoista rakentuneita ihmisiä
ja ihmisiä, jotka päästävät petolintuja vapaiksi
ja ihmisiä jotka kiipeävät valtavien kristallipallojen päälle lasikattojen päälle

ja huojuvat niin korkealla ettei heitä erota auringosta
kuka sinä olet heistä

16.12.2013

Minimuusalle

kuljet kolme vuotta takanani
mutta olet kokenut vähintään kolme vuotta enemmän murheita,
kaikki paha mitä kuvitella saattaa on väistänyt minut mutta rientänyt sinun luoksesi

olet pieni vaikka et pidä siitä että sanon näin, eikä noin pienen pitäisi kärsiä tuolla tavalla, tutkailla tuollaisia pohjavesiä näkemättä koskaan pintaa

kultakala
älä luule että minä olen onnellinen vaikka nauroin viikko sitten ensimmäistä kertaa ties mistä asti, mutta usko siihen että kyynelmeret voivat kuivua
kuten Kuollutmeri jonka suolavesi haihtuu
usko siihen että mitä murheellisempi olet nyt, sitä enemmän humallut onnesta myöhemmin
usko siihen ettei elämän tarkoitus ole vain propagandaa
         vaikka minäkin inhoan optimismia ja aforismeja
äläkä usko Kohtaloon vaan usko itseesi

unissa voi lentää vaikka päivällä putoaisi eikä kukaan vie unia pois
seinien tehtävä on suojella sinua eikä murentua päällesi vaikka nyt ei tuntuisi siltä







14.12.2013

Prinsessat

en halua keskeyttää teitä sermin takana Taj Mahalin kauneimmassa huoneessa
sillä jos pitelet juuri nyt hänen päätään kämmenelläsi
en halua että se särkyy
pudottaisit sen jos kuulisit
että minä olen posliininukke jota jumalten lapset heittelevät
ja jota joku on taas unohtanut kannatella

sillä aikaa kun varjot liikkuvat sänkyni jalkoihin takertuneina lattian ylitse
ajattelen sinua ja sitä etten
halua että jätät pumpulitaivaasi ja höyhentyynysi minun vuokseni

jos edes toisella meistä on norsunluuhelmiä ja takkatuli joka syttyy sahramista
täytyy pysyä niiden luona

jos sinä olet saanut suutelemisesta haavan huuleesi
ja minä sydämeeni
on sinun haavasi se
joka ensimmäiseksi kannattaa parantaa

13.12.2013

Mitä haluaisin joululahjaksi

Haluaisin täydellisen käsilaukun. En tarkoita sellaista, jonka voi ostaa kaupasta milloin tahansa. Täydellistä käsilaukkua ei voi etsiä, se täytyy löytää. Silloin kun vähiten odottaa. Ensikohtaamisesta kerrotaan jälkeenpäin kuumottavia tarinoita: "Heti kun näin sen, tiesin että siinä oli se oikea" tai "Vaikka se näytti aluksi vähän ujolta ja nuhjuiselta, en voisi olla sen kanssa onnellisempi" tai "Se tarttui minuun tiukasti eikä päästänyt otettaan".
Täydellinen käsilaukku on statussymboli. Sitä kannetaan käsivarrella niin, että etupuolen hienoimmat ominaisuudet varmasti näkyvät, sitä hiplataan julkisilla paikoilla, kohdellaan mahdollisimman varoen, pidetään sylissä eikä koskaan jätetä yksin. Eikä täydellinen käsilaukku koskaan petä. Vaikka se on vain jotain aineellista, se pystyy antamaan tukea silloin, kun maailma on muilta osin umpikujia täynnä oleva viidakko, se ilahduttaa joka hetki pelkällä olemassaolollaan ja sen pinta on niin ihanan nukkainen ja pehmeä, ettei sormiaan voi pitää erossa siitä. Se riemastuttaa, tekee elämästä arvokasta ja toimii innoituksena kaikille taiteenlajeille.
Melankolisia lauluja ja tragedioiksi kääntyviä tarinoita syntyy silloin, kun jotain menee vikaan. Täydellinen käsilaukku ei olisi täydellinen, ellei sillä olisi omaa tahtoa, siksi se voi joskus lähteä pois, vaikka kaikki olisi ollut näennäisen hyvin. Sellaiset tapaukset korventavat sisältä käsin. Sen jälkeen saattaa löytää toisen täydellisen käsilaukun, mutta se on harvinaista, ja hylkääminen jättää pelon tunteen. Jotkut ratkaisevat asian pakenemalla seuraavilla kerroilla itse ensin.
Minun täydelliset käsilaukkuni ovat aina olleet vain illuusioita, kangastuksia tai kangaskappaleita, joihin muiden täydellisten käsilaukkujen loisto on heijastanut epäaitoa säihkettä kuin aurinko kuuhun.
Muut sanovat, että löydän vielä varmasti oman täydellisen käsilaukkuni, mutta ne, joilla on jo sellainen, eivät ymmärrä miten vaikeaa on yhden, kahden, kolmen katoamistempun jälkeen uskoa siihen, että olisi olemassa täydellinen käsilaukku,
            joka haluaisi pysyä luonani.
"Kyllä yksinkin voi olla onnellinen", muut sanovat herttaisesti. Sitten he antavat pusun omille käsilaukuilleen, silittävät niiden nahkaa ja vetäytyvät tyytyväisinä kuhertelemaan käsilaukkujensa kanssa.
He nojailevat pylväisiin ja puristavat oman laukkunsa tiukasti itseään vasten, hymyilevät minulle ohimennen ja jatkavat enkä syytä heitä,
mutta sellaisina hetkinä kukaan ei huomaisi, vaikka katoaisin.

11.12.2013

Myrsky

matolle on liian helppo horjahtaa kun salamoi
istua naulittuna ikkunoiden edessä
kuin lapsi
silmistä hohkaa vain kauhu ja jää, jää
et
tiedäkään kuinka sitä haluaisin

olohuoneeseen on vaivatonta asettua katselemaan
lentävätkö jyrähdykset taivaan peltejä pitkin välillämme
et

tiedäkään kuinka kauas
ääneni yrittää kantaa, kerätä voimansa
soinnuista, melodian ylinousevasta huippukohdasta
soittoon koteloituu siipirikkoisia silmäyksiä
äänettömyys ei anna

                     välähdyksen jälkeen rauhaa

10.12.2013

Hyppytorni

kaiken partaalla pelkään
että vuoteen meri haihtuu kun seuraavan kerran hyppään
että kadotan lottokupongin sen jälkeen
kun olen taas saanut seitsemän oikein

kaiken partaalla lasken yksi plus puoli ja olen kokonainen
liian yksinkertaisella tavalla onnellinen
koska jos osaset nyt värähtävät paikaltaan en kestä
lamauttavaa tietää olevansa surullinen jos vain yksikin

                                             murunen
                                                   nyt putoaa

tuijotan viivan yli karannutta väriä kuin punainen selittäisi kaiken
kaiken partaalla näen nälkää
en uskalla palata enkä ottaa viimeistä askelta
seitsemäntoista portaan jälkeen odotan vain että vuorovesi tulisi
ja huuhtoisi kaiken paitsi olennaisen

8.12.2013

Päättymätön aamupala

mitä enemmän keittoa söin, sitä vähemmän siitä ymmärsin mitään
turruin lusikallisista, rinnassani paloi kuin olisin tuntenut jotain kliseistä
kuin olisin saanut kesän kun pyysin yhtä lämmintä iltaa
               
saatan humaltua liian helposti, promillet poukkoilevat usein päässä vielä viikon jälkeen
mutta joskus haluan uskoa ensilumeen
vaientaa sen äänen joka kuiskuttelee etten ansaitsisi hellepäiviä
nostaa viimeisenkin suupalan huulilleni,
            unohtaa hengittämisen ja hereillä pysymisen ja realismin
                         
ja kirjoittaa kuin runoudella pelastaisin maailman
harkita kotiinpaluuta vasta kun on lapsellisesti liian myöhä