27.2.2014

316. runotorstai: Olennainen

neljän tehtävän jälkeen irrottaudun laskimestani ja annan itselleni luvan
ajatella sinua
sitä miten pohdit ylimmän kerroksen kahvilassa elämän tarkoitusta,
laitoit kahdelta Satien soimaan ja keitit aamukahvit,
unohduit tunneiksi viereeni lukemaan Lolitaa

valkohiuksiset ihmiset käskevät enneunissani keskittyä olennaiseen
mutta useimmiten kaikkein tärkeintä on tallentaa vielä yksi hipaisu, vielä yhdet rinnoille kupertuneet kädet, vielä yksi hetki jolloin sinä olit se

joka syöksähti ensin

sinun ajattelemisesi on yhtä olennaista kuin epäoleelliset integraalit:
nyt luulen etten selviä keväästä ilman niitä
mutta kuukauden kuluttua, huhtikuun ensimmäisenä
voit kysyä olenko jo unohtanut

26.2.2014

Kun kysyin sulta neuvoja rakkauteen:

"en mä tiedä onko sitä edes olemassa
mut ainakin
kun oot suhteessa!!!
se muuttaa sua tosi paljon, niin paljon että mä en uskalla sellasta ihan heti uudestaan

mut sul ois mahiksii vaik kehen
joten viettele joku
tekstaa et tänää ois tyhjää himas
ja monta vinkkaavaa hymiöö

ja jos se kysyy mitä sä harrastat
nii vastaa et ratsastusta
XD

mut eiks oo muuten kamalaa että kaikki suhteet päättyy joko eroon, kuolemaan tai avioliittoon?

haaaaah

haluutko nähä hävyttömän hymiön?

--> ^o^
ja mieti nyt sanaa "suuhunpantava" ei luoja

mut älä tee tota kännissä, sillon on vaikee päättää kui pitkälle haluu mennä

monen kilsan päähän
omaan kotiin vai niille
no ei

mut jooooh

älä hei huoli, shakespearen muusa
älä ota liikaa paineita, pidä vaa hauskaa
!!!!11

ratsasta ite sun prinssin luo
(sitä on kato hyvä harjotella)
;)"

24.2.2014

Työpaikkailmoitus: Kesätyö muusana

Työtehtävän kuvaus:

Haemme täysipäiväistä, täysi-ikäistä ja täydellisesti sitoutunutta työntekijää vaihteleviin, mukaansa tempaaviin ja elämän mullistaviin työtehtäviin. Onko sinulla kiharat hiukset, selkeästi erottuvat vatsalihakset ja herkkä mieli? Olet etsimämme henkilö!

(Jos edellisten ominaisuuksien lisäksi luet Fitzgeraldia, pidät usein kauluspaitoja, olet itseironinen, osaat yllättää työnantajasi, et halveksu runoutta tai balettia, sinulla on vahvat käsivarret, et puhu liikaa, amorinkaaresi on pyöreä, kyntesi eivät ole liian pitkät, olet valmis lähtemään keskellä yötä kävelylle Suomenlinnaan, osaat soittaa kitaralla Für Elisen etkä suostu menemään naimisiin ennen tasa-arvoista avioliittolakia.)

Palkkaus:

Päivittäinen rakkaus ja mielihyvä, neuvoteltavissa työnantajan kanssa.

Haku tehtävään loppuu:

Ei koskaan, mutta tehtävään palkataan ensimmäinen sopiva hakija, joten täytä hakemus heti!
(Heti = nyt tai ei koskaan,
            nyt, ei vasta sitten kun olet saanut tarpeeksesi bimboista tai derivoinnista
            nyt, tai viimeistään 1. maaliskuuta kun Venus on hyvässä aspektissa Marsiin nähden.)

Huomioithan geeniesi yhteensopivuuden työnantajasi geenien kanssa. Haastatteluun valituilta testataan lisäksi se, tuottavatko he kipinöitä.

                                                                                                             HAE TÄSTÄ

22.2.2014

Afroditeltä Adonikselle

et ole mulle ihminen vaan jumala,
kiikaroin sun hauiksia talostani käsin
majatalostani joka on ulkoa kaunis,
mutta jonne kukaan ei halua asettua
(joskus taivas aukenee ja sun loiste sun loiste on hämärien aamujen jälkeen hunajaa)

                       unohdan vain aina että ampiaiset osaa pistää

et ole mulle ihminen vaan petoeläin,
et prinssi vaan kuningas ja tuhat valtakuntaa
ja minä huikentelevainen ilta
joka aamuyöllä kokee sulkasadon
(kerran sänky täyttyi höyhenistä mutta sä näit vain mut vain mut)

                        herätessä en tiennyt oliko kaikki unta vai olinko untuvaa

et ole mulle ihminen vaan valon aallonpituus,
400 nanometrin sinisyys
ja minä, hah tiedät itse:
silmien ohi suuntautuva aavistava katse
(joo, juuri tuollainen, pidä se poika, mä kirjoitan noista säälivistä silmistä menestysrunon)

kapea vyötärö ei hyödytä jos ei itse ole ampiainen
ja vaikka näytin Anne Hathawaylta en ollut mikään kissanainen

                        mutta tahdonvoimaa on vielä jäljellä sen verran että sun nimesi on mulle
                        uusi kirosana,
                        hyvästi ******

(ps. sulla on kuitenkin aika pienet huulet ja puhut liikaa)

19.2.2014

Osaisinpa juosta lujempaa

Johan, tietäisitpä kuinka vaikeaa on puhdistaa ripsiväriä tyynynliinasta sen jälkeen, kun kännykkä on piipannut
"tänään ei sovikaan, huomenna aamuvarhain töitä"
tietäisitpä millaista on syödä kaksi annosta kananrintaa, kaksi lautasellista riisiä, juoda kaksi ei vaan neljä lasia siideriä yksin
ja samalla ajatella kuinka harvat kuitenkin käyttävät sanaa aamuvarhain
niin harvat ettei minulla ole varaa menettää sinua, Johan

tiedät etten ole hyvä juoksemaan, mutta sinusta on hauska kirmata pelloille ja yllyttää minut laukkaan
ja kun hengästyneenä saan sinut kiinni
                                  sormeilet ruohonkortta
                                  aaltoilet niin ärsyttävän jumalaisena
                                  etten uskalla koskettaa sinua, uskalla vangita tai hallita tai hajottaa

lähtemällä joskus itse ensin

Soitin sinulle, Johan.
"Johan."
sanoin että rakastan sinua liikaa
"Minusta et kuitenkaan liian usein."
kysyin kuinka niin, vaikka olin jo päättänyt olla kuuntelematta muuta kuin käheää tapaasi lausua t-kirjain
"No,"
aistin melko hyvin sen, että olit oikomassa siipiäsi
"minusta me voitaisiin useamminkin..."

ja heinien keskellä sinun vieressäsi, sykkivien heinien, tuulelle antautuvien heinien, 
kun lopulta molemmat ovat laskeneet kilpensä, olet minulle voikukka jonka en voi uskoa koskaan harmaantuvan, koskaan varisevan huomaamattani 
olet niin totta, hiuksesi pikeä, ihosi laavaa, silmissäsi pilvilinnoja ja halua
ettet voi kadota
enkä voi lopettaa

              juoksemista

pahaa aavistamatonta lentämistä 
poltetta kohti kuin Ikaros

15.2.2014

Risteilyllä oppii sen mitä ei koulussa

7. kansi

siivekkäiden korvakorujen avulla sanoin kaikille käyväni vessassa ja katosin karkasin lensin
alemmalle kannelle, omaan hyttiini, laivan keulaan jossa mustan veden vellonnan vuoksi tunsin vahvasti
että olin heitteille jätetty, hylätty, en haluttu
puhki halattu
vaikka itsehän olin se jolla on liian vaativa maku, jota kukaan ei säväytä, jolle mitkään huulet eivät kelpaa koska
tylsyyyyys
ja voidaanko jo vaihtaa puolta?
et ole vielä nuollut tuolta, ah
teeskentelen että käyrälläni on huippukohta 
jotta lähteminen ei tuntuisi niin kiusallisen keskeneräiseltä

hytit nro 9522 ja 9523

mutta yksinkin on hyvä olla sillä sä olet niin kaunis, rakas mikset sä ole malli, 
ihan hyvä olla yksin
halataan, oi sun mekko, mikä panostus heh, 
ei haittaa vaikka on yksin
kiva mekko hei, moi halusin vaan sanoa että itkin kun luin sun runoja mutta älä vaan ole koskaan surullinen, sä olet niin hurmaava, 
yksin eikä yksinäinen
kivat tissit, ihan totta, ei koolla ole väliä ja kiva napakoru, tuuthan sä takaisin, koskenko hellemmin
erinomaiselta tuntui olla lopulta yksin
erityisesti kun näin miten jotkut latistivat itsensä parin lasillisen jälkeen 
ensimmäisen asteen yhtälöiksi
mutta kun itse kohotin katseeni, näin katon peilissä enkelin, 
ellipsin jolla ei ole nollakohtaa 
tytön joka valitsisi kaikkien ihmisten joukosta
                                                  sittenkin itsensä

aamupala

asioita täytyy kokea jotta voisi ymmärtää 
ettei haluakaan niitä
                                jäälohkareiden peittämä vesi on oikeastaan rauhallisempaa
valehtelit minulle että nimesi oli Aleksi ja minä sanoin olevani Elisa
                                 syvimmässäkin meressä on luotoja
sivuhuomautus: me emme olleet Akseli ja Elina
mutta satamassa jokin muukin kuin laiva oli asettunut aloilleen
                                 horisonttiin ei tehnyt enää mieli haikailla
ratikassa söin loput suklaalevystä joka maistui omituisella tavalla
jännittävämmältä kuin eilen

11.2.2014

En minä mitään pelkää

uhmaikäinen aamu halusi vaaleanpunaista juomaa ja kiharoita,
olla nuorallatanssija eikä kävellä reunan partaalla
se käpertyi kasaan ja päivällä se kyhjötti yhä lavuaarin vieressä,
mutta iltapäivä rakasteli koskettimien kanssa
koska pianonsoitto on ainakin näennäisesti mustavalkoista ja helppoa
enkä minä mitään pelännyt

huomenna palaan tänne ja palan
koska unelmat pakkaavat laukkujaan ja joka päivä yksi heistä lähtee
painaa samettihatun päähänsä ja kävelee jonkun toisen ovelle
hyvästelee minut ja toivottaa kaikkea hyvää
mutta en minä sitä pelkää

seitsemän päivää ja istun tässä, seitsemän viikkoa, seitsemän kuukautta
enkä osaa enää tuntea niin kuin ennen, kaikki jotka tapaan ovat joko alekorista tai liian kalliita, kohtalo on sokea koira joka juoksee häkissä ympyrää
mutta en minä mitään pelkää

koska pelkoon sisältyy aina mahdollisuus siitä että tulevaisuus voisi olla myös toisenlainen
on helpompaa kohdata se sellaisena kuin iltaisin aavistan sen olevan,
ilman uhmaa
eikä silloin tarvitse pelätä
tarvitse väkisin toivoa

9.2.2014

Nuorta lihaa

te ette ole mitään lampaita
vaan haluatte lihaa, elätte himosta
tahdotte upottaa kasvonne ihoon, näykkiä sitä
ja saada lihan vaikeroimaan

täällä olisi talo täynnä puoli-ilmaisia kimpaleita
koipia, kylkipaloja, yksi punainen kieli
alkaako tehdä jo mieli?
asiakasryntäystä ei kuitenkaan kuulu
ehkä talo on ulkoa liian vaatimaton, syrjäinen, maisemaan sulautuva

kestosuosikki on jo kauan ollut pala kaulaa
kun taas sydäntä ei ole kukaan tohtinut
ottaa, luulette varmaan ettei sitä voi syödä

vai onko vika sittenkin lihassa
kyllä minä tiedän että haluatte nuorta mutta tarpeeksi kypsää
että minun lihani on monille liian sitkeää ja itsepäistä
ettehän tahdo yksisarvista jos pyysitte lehmää

toistan vain vielä:
huulet ja vasen nimetön
ovat kolmatta viikkoa tarjouksessa

7.2.2014

Viimeiset muistiinpanot

matematiikka:

  • minun miesmakuni on tangentti
  • joka sivuaa aina vain samoja ympyröitä
  • niitä samoja hurmaavia kusipäitä

vieraat kielet:

  • oppiakseen täytyy käyttää kaikkia aisteja
  • kuunnella mieliä
  • puhua kieliä
  • nuolla suupieliä

uskonto:
  • onnellisia ovat ne, jotka uskovat (M uskoo Kohtaloon, muttei mihinkään muuhun ja vähiten itseensä)
  • menitpä naimisiin tai et, joudut joka tapauksessa katumaan (L ei usko avioliittoon eikä mihinkään muuhun paitsi M:ään)

psykologia:
  • biologisesta näkökulmasta olet tarvehierarkiani alimmalla tasolla
  • olen ehdollistunut ajattelemaan sinua balettitunneilla kuten vaniljaa lumisateessa
  • egoni kolahti sinuun eikä idin viettejä voi estää
  • kognitiivisen neurotieteen mukaan en kuitenkaan tuntenut mitään 
  • koska sydämeni ei milloinkaan yrittänyt riuhtoa rintaa irti

äidinkieli:
  • tekstitaito oli vaikeampi kuin koskaan kuin en olisi koskaan lukenut mitään oppinut mitään ajatellut kertokaa nyt mikä kolumnin teesi oli
  • oliko mies tosissaan vai ei
  • anteeksi etten käyttänyt yhtään pilkkuja antanut hengähdystä

terveystieto:
  • terveyden pitäisi olla vaivatonta
  • jos voi syödä mitä tahansa eikä silti saavuta 50 kiloa
  • ja olisihan se helppoa olla terve
  • ellei olisi niin harmillisen allerginen 
  • elämälle

6.2.2014

Meanwhile in my head

olen tullut riippuvaiseksi sinusta ja sinun sanoistasi:
"amygdala", "immeinen" ja "älä huoli liikaa"

mutta samaan aikaan
sinun säihkeesi takia valvon öitä,
pulssini haluaa hajottaa minut

jos sinua ei olisi, olisin jo viime talvena käpertynyt lumihankeen aikomuksenani sillä tavoin tulla enkeliksi

mutta samaan aikaan
sinun kultaisuutesi himmentää minut
en voi iloita omasta luumupuustani kun joka päivä esittelet minulle
uusia hehtaareita puutarhastasi

haluaisin kertoa sinulle että teen hidasta kuolemaa
mutta saattaisit vastata että niinhän me kaikki
haluaisin näyttää raidalliset kasvoni
koska sinun lohdutuksesi ja uskosi minuun on ravintoletkuni
jonka haluan jatkuvasti tietää olevan tässä

mutta samaan aikaan
jos olet suojamuurini ei minun pitäisi murtaa sinua

vain sinulle: olen turvassa juuri nyt kun kirjoitan näitä sanoja

älä lue tätä: mutta samaan aikaan varistan suolaa ripsistäni paperille
                    yritän tuntea, terän leikkisä välke auringossa jähmettää paikalleen
                    uskaltaakseni pelkään kipua liikaa

5.2.2014

Esikoisrunoilijan haastattelu yksinoikeudella


5.2.2019
kirjoittanut Johan Kallbäck

Maria Runolinna haukkaa varovasti palasen croissantistaan ja hymyilee minulle tummien ripsiensä takaa.
‒ Anteeksi, olen nukkunut huonosti muutamina viime öinä. Huulettoman kanssa on ollut kiireistä ja kaikenlaista on tapahtunut samaan aikaan, haltijoita on hyökynyt minun lävitseni marraskuusta lähtien, olen tuudittaunut huumaavien laulujen lumoon...
                Runolinnan ääni haipuu. Huuleton on hänen ensi viikolla ilmestyvä esikoisrunokokoelmansa, joka on kiinnittänyt median huomion jo ennen ilmestymistään. Kokoelma koostuu suurimmaksi osaksi Runolinnan blogissaan julkaisemista runoista. Hän itse vähättelee suosiotaan.
‒ Suoraan sanottuna tunnen olevani vielä hyvin keskeneräinen. Luulin, että minun olisi pitänyt vähintäänkin viettää pari kuukautta Pariisissa ja kokea uskomattomia asioita, ennen kuin voisin kuvitellakaan julkaisevani mitään. Yllättäen kustantamossa kiinnostuttiin jo nyt.
                "Jo nyt" ei oikeastaan ole kovin aikaisin. 23-vuotiaana Runolinna liittyy nuorten suomalaisten nykyrunoilijoiden sarjaan, johon voidaan lukea kuuluviksi myös esimerkiksi Miki Liukkonen ja Erkka Filander. Aikaisemmiltakin vuosikymmeniltä löytyy esimerkkejä nuorista runoilijoista: Saima Harmaja, Edith Södergran, Aale Tynni... Runolinna nauraa, kun vertaan häntä maamme kuuluisimpiin naisrunoilijoihin.
‒ Siinä mielessä kyllä tunnistan itseni heissä, että olen kokenut elämäni aika traagiseksi, vaikkei minulla olisikaan ollut mitään kuolemaan johtavaa tautia. Nuoruuteenhan kuuluu tietty melankolisuus. Ja runous, jos ei kirjoita runoja 20-vuotiaana, voisiko niitä kirjoittaa vasta 50-vuotiaana? Voisiko vielä keski-ikäisenä kokea sellaista samanlaista ahdistusta, pakahduttavuutta, patsaita suussaan, kroonista kuumeilua perjantaisin, pakottavaa tunnetta huutaa jollekin pikselikirjaimin kielikuvien takaa...

Runoudesta pääsemme Runolinnan yksityiselämään, josta nuori nainen on hyvin vaitonainen, ainakin kasvokkain puhuessa. 
‒ Olen kertonut runoissani jo tarpeeksi, hän sanoo salaperäisesti, mutta suostuu kuitenkin kuvailemaan rakkauselämäänsä sanalla "katastrofi". Tai "hirmumyrsky, joka eskaloituu tasaisin väliajoin".
‒ Kaipaus ja murheellisuus ovat minun ikuisia aiheitani. Melkein pelkään rakastumista, koska en tiedä, osaisinko kirjoittaa todellisesta onnesta. Ja olisiko se todellista onnea? Runokokoelmani nimikin viittaa tähän kompleksisuuteen, en ole huoleton vaan huuleton, kykenemätön tekemään asioita jotka ovat muille helppoja ja itsestään selviä. 
                Mistä Runolinna sitten löytää valoisuutensa? Huulettomassakin on kuulemma kokonainen luku runoja, joiden inspiraationa ovat olleet onnelliset ja tähtikirkkaat hetket. Onko hän nyt, 23-vuotiaana esikoiskirjailijana, kuitenkin tarpeeksi kypsä uskomaan itseensä ja tulevaisuuteensa? Runolinna pureskelee croissantiaan kauan miettiväisenä ja hörppää latteaan.
‒ Jos olisit kysynyt minulta samaa silloin, kun olin 17-vuotias, olisin vastannut etten varmaan koskaan voi olla täysin onnellinen. Voi, 17-vuotiaana olin niin surullinen, että se vuosi näyttää nyt vain hiiltyneeltä palaselta menneisyydessä. En olisi edes uskonut, että voisin joskus pitää kahvista! Mutta niistä ajoista on jo yli viisi vuotta, enkä ole kuollut tai masentunut tai hypännyt sillalta.
                  Jotakin onnellista siis kuitenkin tapahtui. Toivoa, josta Runolinna on aina jotenkin saanut otteen, hän kuvaa itse runossaan "Tahdon" näin:

että Tuomiokirkon takaa iltaisin sukeltava säde ei koskaan sammuisi / ettet koskaan lakkaisi kirjoittamasta meistä kuten minä kirjoitan sinusta, / leikkisä kultaseni / minun täytyy vain syödä päiviä kuin tryffeleitä / ja olla välittämättä liköörinmakuisista / nauttia siitä joka on nyt tässä kielelläni ja hyvä / uskoa siihen että hänen kasvoistaan tulee vielä totta 

2.2.2014

En voi koskaan lähteä tästä

"En voi koskaan lähteä tästä", sanoin sinulle lokakuussa
kuinka olisin voinut erottaa lomittaiset sormemme
kun päässäni särisivät sinun peukaloidesi ja kyynärpäidesi väliset jännitteet
käsivarsiesi leijat minun vatsaniittyjeni yllä
sammalleukasi
             samettiselkäsi
                         kurkunpääsi sointuvuus

en voi koskaan lähteä sieltä, ajattelin joulukuussa
kun oksat olivat erkaantuneet
ja silti kuulin yhä unen läpi
helähdyksiä toisesta todellisuudesta,
lumisateen seassa näin sinun turkistasi irronneita kipinöitä
tuulessa oli vivahdus jasmiiniteetä
              huivi ei kääriytynyt kaulaani samoin
kun kerran olit vetänyt sen pois

en voi koskaan lähteä tästä, sanon Mister Bluelle helmikuussa
Mister Bluelle joka on peitellyt minut illalla
ja herättänyt seitsemältä jäisellä hipaisulla
hengitän samassa asennossa kuin silloin kun nukahdin,
yö on tehnyt petollisen huolettomaksi

katosta tippuu pölyä
kun kyljelläni on käsi, kun Mister Blue suutelee minua
ja tunne siitä että on haluttu on niin voimakas suloinen elävä että päässäni suhisee vain:
koskaan
en voi lähteä tästä
en voi
           koskaan
lähteä tästä

1.2.2014

Seitsemän kertaa



eilen kun bussin ovet sulkeutuivat äkisti ennen kuin ehdin ulos
         illallislautasen edessä ja sitä ennen silloin kun trikoon peittämät jalkani tärisivät noustessaan kohti kattoa
tänään kirjojen keskellä, kun ei ollut muuta jäljellä kuin ne
           vessassa kahvilan vieressä niin kauan, että toppatakki alkoi hiostaa selkää
           illalla puoli tuntia kylpytakkia vasten

tänään aamulla
           kun sanoit että sinäkin olisit heikoilla jäillä ilman minua

mutta joka kerta yhtä pelokkaasti
           kuin se kokematon lapsi joka oli kadottanut isänsä kirjastossa