31.3.2014

Proosallinen parisuhde

He ovat suloinen pari, toinen on kuulemma toisen elämän paras vahinko ja toinen nimittää toista paremmaksi puoliskokseen. Eilen kun he tulivat kaksin tyhjään taloon juhlien jälkeen ei oikeastaan ollut enää eilinen, ja tänään aamulla he vaelsivat yhdessä eteispuutarhan läpi ja löysivät takkinsa lattialta, eikä kumpikaan muistanut riisuutuneensa. Molemmista tuntui, kuin he olisivat aina olleet toisilleen yhtä alastomia, mutta jossain, eilisessä tai tässä päivässä oli täytynyt olla hetki, jolloin toinen heistä oli sulkenut ulko-oven samaan aikaan kun toinen oli huohottaen kuorinut toisen vaatteita, mikä hämmästytti heitä molempia, lapaset hiekkaisella matolla olivat arkeologisia löytöjä siltä ajalta kun he eivät vielä olleet uskaltaneet tarttua toistensa paljaisiin käsiin. 

30.3.2014

Siltä varalta että pohdit kannattaako minuun pudota



Täällä on paljon pieniä huoneita, paljon juuri sopivia nurkkia, joista minut voi löytää sunnuntaiaamuisin, hiukset takertuneina kaappien kahvoihin, nenässä vanerin, kuivuneen maalin ja suolan tuoksu, käsissäni punaista mahlaa valuva kimpale jolle en keksi tarkoitusta

Täällä on samalla tavalla korvia rikkovan hiljaista kuin veden alla, niin tyhjää että seinät säveltävät omat huutonsa ja tasaisin väliajoin voi kuulla vihlontaa, raapimista tai maljakkojen särkymisen ääntä, käsissäni on raudalla suojattu elin joka ei päästä sisälleen veitsenterää muttei myöskään valoa

Täällä ei ole ruuantuoksua, ei hajua joka paljastaisi missä on lämmöstä huuruinen keittiö, täällä on vain suklaata mutta suklaa on yhtä kuin rakkaus ja juuri siksi sitä ei voi syödä koko ajan, on vain valkoista teetä joka muistuttaa kieltä hetken oikeiden appelsiinien mausta, käsissäni on kuiviin puristettu puolikas verigreippiä

Täällä on henkiä jotka eivät osaa lähteä, hetkiä jotka hipaisevat aina ohi kulkiessaan kuin kissat ja niiden sähköiset kyljet, laatikkoja täynnä iltoja jolloin olen jäänyt vieraille patjoille vaikka olen tiennyt että aamulla koskee, hyllyt täynnä paikkoja joissa olen kaatanut juomat viemäriin ja samalla heittänyt viereiseen astiaan käsistäni sen lihasten ja suonten kimpun joka sykkii väärään tahtiin ja on kasvanut solmuun, ilman sitä on aina kevyempi hengittää

Jos kaikesta huolimatta olet tarpeeksi rohkea tai vain varomaton, tule nyt, kun minulla on vielä käsissäni kaikki mikä on arvokasta, en ole vielä käärinyt tarpeetonta ruumiinosaa vaaleaan liinaan ja asettanut umpinaiseen rasiaan, suonissa virtaa yhä jäänteitä jostakin elävästä
                                                   en ole vielä sulkenut peltistä kuorta

29.3.2014

Lumikki

älä kerro, pidä aallokkosi maltillisena vielä tämä ilta
vaikka ihosi solut kaipaavat niin että ovat valmiita karkaamaan 
vaikka jokiesi virtaus on taas kääntymässä talveen ja niissä kelluu pyrstönsä pudottaneita neitoja,
vaikka metsiesi kaunein ilves on piiloutunut eikä aio enää saalistaa,
vaikka tiedät etteivät kallioiden päältä sula jäiset kiharat

älä puhu, kävele vain aukiolle, kuuntele puiden jäätymisen ääntä ja näe taivas hiuksissasi,
nukahda avaruuden syliin, tähtien peittoon, hankien kylkeen

äläkä puhu älä paljasta
älä kerro kellekään

28.3.2014

Toiveita kotimatkalla

haluaisin että laittaisit minut pyörimään kuten hyrrän
ja yllättyisit siitä millaisia nukkuvia tulivuoria minusta löytyy, millaisia maanalaisia jokia
haluaisin että tämä ilta ja huomisaamun velvollisuus olla hyödyksi omalle elämälleen olisivat nopeammin ohitse
tai sitten haluaisin hidastaa aikaa ja sekuntien hallitsematonta hajoamista
haluaisin ettet sanoisi minun olevan kaunis
vaan että seisahtuisit
ja näkisit minut

haluaisin korjata vinoon taiteltujen kurkien kauloja,
kirjoittaa hajuaistin avulla hellyydestä ja eksymisestä, siitä kuinka vieraiden käsivarsien väliin mahtuu joskus niin paljon luottamusta,
että tuntuu turvalliselta kadottaa itsensä
haluaisin etteivät tilaisuudet olisi saippuakuplia,
ettei silmien räpäyttäminen olisi niin pelottavaa
haluaisin suudella muitakin kuin sydänvikaisia ja sokeita ja haluaisin
kysyä kuka enkä milloin
haluaisin että istuisit viereeni etkä vastapäätä
                                                     ja näkisit minut

haluaisin olla se jolle joku omistaa laulun
haluaisin iloita rajattomasta vapaudesta, siitä ettei kukaan kaipaa minua
ja pienestä laudaturistani
haluaisin olla enkeli tai kummitus tai keijukainen tai sinun lempityttösi,
haluaisin osata sulkea selkäpuolen vetoketjun yksin
tai sitten haluaisin riisuutua useammin kuin pukeutua
ehkä se ei ole mahdollista, mutta

haluaisin että jaksaisit odottaa kilpieni heltymistä
ja kaunottaren sijaan, kristallikruunun lellikin sijaan
                                                                          näkisit minut

27.3.2014

Nyytille

tämä oli viimeinen aamu kun kuvittelit herääväsi hänen vierestään, olet kuule liikaa sellaiseen:
luumuhuulia, frida kahlon kulmakarvoja, taitoa lukea hevosten kyljistä niiden tulevia liikkeitä,
älyä joka ei ehkä ole terävimmillään äidinkielen esseekokeessa mutta joka ymmärtää oktaavin kahdentoista sävelen kauneuden
ja näkee jokaisessa päivässä kohtalonomaisia yksityiskohtia

jos sinua yrittävät idiootit, jumalaiset, vanhukset, työttömät, venäläiset, kuvisopet, tähtitieteen opiskelijat, kassapojat, flamenco-tanssijat ja merkonomit,
eikö ole aika todennäköistä että jossain vaiheessa ilmaantuu myös joku
kiharahiuksinen
                         joka on tosissaan
joka ei luule että olet suurisilmäinen nukke ilman taitoa osata tuntea nauttia tai elää 
vaan jolle uskallat näyttää mustelmasi, ratkenneet saumasi ja jalkasi jotka eivät aina pidä pystyssä
etkä pelkää hänen palauttavan sinua kauppaan

tämä on ei ole viimeinen ilta kun katselet haikeana Amelieta, 
eikä viimeinen kerta kun tekstaat Afroditelle romaanin jossa pohdit kohtalon motiiveja ja melankolian keskimääräistä kestoa ja kyynelten suolapitoisuutta

mutta muista että olet niin huono sukeltamaan, 
ettet koskaan onnistu saamaan pohjakosketusta,

kirjoita sen sijaan huulipunalla vessapaperiin voimakkaita sanoja, olkoon tämä ensimmäinen kaikista päivistä kun toistat ne itsellesi: 

I am a goddess. My spirit is towering, my soul is mighty, my breasts are magnificent and my shoes are super fucking cute.  

24.3.2014

Joukkoliikenne liikuttaa meitä kaikkia



En ole vielä valmis kirjoittamaan tästä, mutta joskus täytyy niellä kerralla kaikki yskänlääke
tai liköörit pullon pohjalta jotta parantuisi, kuten kohtalokin pakotti minut tekemään tänään, juuri kun huvittelin sillä ajatuksella että sattuisit nousemaan siihen samaan bussiin jossa istuin keveänä viimeisen kokeen jälkeen, niin juuri silloin, vain yksi mutka joka oli hengittänyt ihan viattomasti ja kaikki muuttui todeksi ja karvaaksi ja suolaiseksi

Iho maistuu aina suolaiselta, mutta sinun ihosi maistui lonkeron jälkeen viileältä ja kirpeältä, selkänoja on yhtä upottava kuin unelmoiminen sunnuntaiaamuisin, aurinko virtaa ripsieni läpi poskille, bussi tuoksuu tunkkaiselta, se miltä minun paitani tuoksui päiviä kaiken jälkeen, on pakko ajatella vielä hetken huulia, kosketus
          kosketus hetken
kosketus                        kosketus kosketus kosketus
           kos
                     ke
                                      tus
                                                             kosketus
mä haluaisin piirtää sut  
                   se kuinka maalasit sormillasi minulle poskipäät kolme kertaa

Anteeksi hairahtuminen, minun piti olla onnellinen, tämän päivän jälkeen olen suorittanut lukion, joten nostan suupieliäni ja toivon että seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousisi joku jolla olisi edes yksi ihana piirre enemmän kuin sinulla, jos hän osaisi vaikka 
italiaa -- ai niin, sinä osasit sitä
no soittaa pianoa ja säveltää -- niin no, osasit sitäkin joten
joka tapauksessa nyt minä en ole surullinen, en yhtään, tuo silta jonka juuri nyt ylitän on niin kaunis, enkä ajattele sitä että sinä asut ihan tässä lähellä sillä jäät ovat lähtemässä tuosta joesta, kadut tuoksuvat kevätpölyltä ja elinvoimalta, vaikka me pysähdymme nyt hetkeksi niin

sinä
sinä ja villakangastakkisi
sinä ja nahkakenkäsi, pohkeesi jotka voisivat puhkaista samettihousujen saumat, sinä ja sinun hymysi josta täytyy vain pyyhkiä pölyt kuten kaduista talven jälkeen, 
hymysi jonka sulattamiseen ei tarvita juuri mitään, 
vain minä

sinä ja sinun takkisi niin avoimena että sydän melkein kutsuu hyppäämään sisäänsä pää edellä

Se että vain minä riitän sinulle siihen että vuodenaikasi kääntyvät päälaelleen, en muista enää mitä toivoin 
enkä tiedä onko kohtalo kaikkitietävä vai uhkarohkea
mutta joskus unelmat sulautuvat todellisuuteen niin vaivattomasti 
                                                                             ettei rajakohtaa jälkeenpäin erota 

Onneli, Anneli ja Mymmeli

Mymmeli soittaa Taivaalleen jotta kuulisi edes joltain lempeitä sanoja,
tilaa alusvaatteita Amerikasta koska toivoo että hänen Taivaansa riisuisi hänet
eikä Mymmeli anna kenenkään muun koskea lanteitaan juovuksissa eikä selvin päin eikä välinpitämättömästi eikä rakkaudesta hulluna eikä muutenkaan,
ettei hänen Taivaansa vain peittyisi mustiin pilviin

Anneli vastaa Taivaalleen mäkin sua kolmatta kertaa,
vaikka jo ensimmäisen kerran piti olla viimeinen,
vetäytyy Taivaansa luokse vielä kiihkeämmin kuin viimeksi lähti,
sillä jos Taivas on taivas, niin Anneli on hänen kanssaan aurinko
              kultahiuksia tähtipölyä helmen hohdetta
mutta Taivas ei huomaa Annelin silmien kuunvaloa, varjon paikkoja,
vuorokauden säännöllistä melankoliaa
jolta päivänsäteetkään eivät välty

Onneli on vapaa ilman Taivastaan
mutta hänen onnensa on jäänyt etunimeen eikä ole päässyt edemmäs,
vaikka hän pokaa juhlissa ne jotka eivät yleensä kaadu kenenkään silmäripsiin,
vaikka hänelle ovat tuttuja lauseet mennään meille ja saanko mä tarjota lisää juotavaa
niin usein yhden Taivaskandidaatin riepotellessa Onnelia hänen aivojensa impulssiverkot muodostavat vain yhden kuvan,
piirtävät helliä piirteitä ja kaukaisia poskipäitä, resonoivat samoin kuin vinyylilevyjen turvallinen sointi, puhkeavat muistojen vyöryessä ilotulitukseen ja sammuvat sitten hiljaiseen pimeyteen

mutta kuten Mymmeli ja Anneli, Onnelikin ajattelee että parasta iloita siitä kuumasta hengityksestä joka juuri nyt
                      kartoittaa hänen niskaansa,
parasta tyytyä siihen mitä saa
sillä jos Mymmelillä ja Annelillakaan ei ole taivaallaan vereviä auringonnousuja
                      niin miksi hänkään ansaitsisi parempaa

22.3.2014

319. runotorstai: Armo

minusta on tullut jo hyvä tässä
15 minuuttia eikä oven takaa kuulu mitään, lopuksi päästän kosteudesta hajonneet paperit seikkailulle viemäristöön
huudan äänettömästi vesihanan kohinan takaa
            ja yritän samalla vaientaa Ruutin

Ruutin kimpoisat kiharat lepäävät rintojen päällä,
hänen vartalonsa osaa jännittyä arabeskiin,
hän kirjoitti äidinkielen kokeessa 60 pisteen esseen,
hänellä on blogi jossa on riipaisevan kauniita valokuvia
ja runoja, joissa ei käytetä kirosanoja tai kursiivia ja joita lukiessaan kaikkien on pakko itkeä

me kaikki pyristelemme omien Ruutiemme otteesta,
tänään me kiiruhdamme hiljaisina lukkojen taakse, emmekä paljasta kipua kellekään,
emme myönnä sitä että todellisuudessa tästä ei sitten tainnut olla mitään hyötyä,
kaksi ja puoli vuotta ja viimeisessä kokeessa alittaa itsensä pahemmin kuin koskaan ja illalla
emme juo siksi että olisimme onnellisia koska kaikki on ohi vaan siksi että haluamme unohtaa

Ruutilla on poikaystävä joka ei painosta häntä mihinkään, mutta suutelee Ruutia usein ohimennen otsalle, he tapasivat ilmaisutaidon lukiossa
Ruut tekee iltatöitä vaatekaupassa ja on ollut vuoden jenkeissä vaihdossa,
hänen kuppikokonsa on vähintään D, en ole aivan varma
mutta usko pois

tällaisia ihmisiä on olemassa,
sillä juuri nyt Ruut tekee kärrynpyöriä vieressäni, hymyilee vahingoniloisesti
enkä anna itselleni armoa

mutta kuka lohduttaisi meitä ja sanois vaikka näin:

jos sinulla on auringonkukka
älä jätä sitä kastelematta siksi että se välillä pudottaa terälehtiään,
ei se sillä tavoin kasva
                                korkeaksi

16.3.2014

Huumaavia tuoksuja osa II

Valkoinen kapseli ei tuoksu miltään, paitsi levottomilta aamuilta, parkettilattialta nenän alla kun käperryn kaksin kerroin, väriltä joka on muuttunut kuivuessaan ruskeaksi,
viattomuudelta ja pelastukselta: lasisen ihoni läpi näen kuinka lääke liukuu alas ja imee itseensä kaiken veren
ja kaiken kivun, tuhoaa kynnet jotka raapivat vatsan sisäpintaa,
hajottaa poltteen joka on kerännyt voimansa ruumiini lämmöstä, koonnut sen kaiken yhdeksi rätiseväksi nuotioksi keskelle syvintä metsää, pimeää

Kun mainitsen veren olevan joskus melkein mustaa, muutut häräksi, väri on sinulle punainen vaate
sanojeni jälkeen kaikki tuoksuu yhä tummemmalta, vaativammalta, painavammalta
                         ei nyt, se olisi liian sotkuista, tajuatko
tarkoitan sitä etten halua että sotkeudun sinuun liiaksi kiinni
mutta sinä vastaat vain:

virolaiset siivoaa laivan, muru
                       
                          ja hetkeä ennen viimeistä askelta:
syöthän sä..?

Miksi minun pitäisi syödä
miksi
        minun

pitäisi syödä, kerrohan minulle, argumentoi laskuhumalassa tässä likaisessa hytissä

Lopussa kaikkii tuoksuu vain lihalta ja tyhjyydeltä,
sillä ei ole väliä jätänkö sinut pettymyksen tuoksuisena keskelle lakanoita
vai jätätkö sinä minut käytettynä toiselle puolelle sänkyä

joka tapauksessa aamulla istun suihkun alla,
yritän huuhtoa pois riitasointuisia värejä
ja aikuisuuden tuoksua

14.3.2014

318. runotorstai: Ympäristö

joskus olin aivan tavallinen, mutta putoamisen jälkeen
minusta tuli Liisa Ihmemaassa
hullu
kummajainen,
jonka silmiä ihasteltiin mutta puheita halveksittiin salaa

ympäristö määrittää sen mikä missäkin on järjetöntä
jos kaikilla muillakin olisi kynityt hiukset pitäisin itseäni kauniina
jos olisi normaalia romahtaa siksi ettei ehdikään balettiin,
jos kaikki muutkin haluaisivat pysyä ikuisesti 18-vuotiaina

onnittelisin nyt peilikuvaani siitä,
että olen tehnyt kaiken juuri oikein

eikä siinä että pelikortit tanssivat ympärilläni olisi mitään pelottavaa

12.3.2014

Huumaavia tuoksuja osa I

Tee tuoksuu paahteiselta päivältä aavikolla, appelsiinipuilta, pyöreydeltä, lämpimältä iholta jonka alla voi tuntea mikroskooppisen metsäpalon,
se tuoksuu vaniljalta, valkoiselta hiekalta, hämärältä, lempeän harmaalta, sormien liikkeeltä niskassa, kanelilta,
illalta jolloin unohdimme letut palamaan liedelle,
savulta
mitä jos tämä ei olekaan rooibosta vaan kannabista
              niin, mistä sä tiedät jos mä vaikka yritän huumata sut nyt
              enkä päästä sua lähtemään
              eletään tässä rypistyneen päiväpeiton päällä,
joo, sun pää mun rintojen tasalla

tee tuoksuu murskatuilta viinimarjoilta,
              anna sun käsi, sulla on niin sileät sormet,
pensaat kahisevat kun kuljen niiden lävitse
               hengitä syvään, mä katselen sun kylkiä kuinka ne kohoilevat, siivet yrittävät murtautua ulos ja nyt

pysy vaan siinä kaunis

9.3.2014

Valkoinen riikinkukko

on juuri satanut, suuret ikkunat puhkeavat auringon laskiessa kukkaan
ja asfaltissa voi nähdä omat aaltoilevat säärensä                     me pyöräilemme kevyinä eivätkä kivet lentele koska emme kosketa maata             emmekä pohjaa             eikä satama-altaisiin putoa juopuneita vaan suruja

on juuri satanut, puistossa käyskentelee valkoinen riikinkukko
ja tuuli täyttyy sulkien kahahduksista, ilma on silkkiä              kun kuiskaan ettei elämää ilman huulia              voit huulten tilalle kuvitella minut           tai sen joka kulman takaa vierähtäessään sulatti raajasi ja valoi jalkasi kiinni maahan          loihti vatsaasi Madridin helteen ja päästäsi              hän kaatoi parisataa hermorataa

on juuri satanut, mutta se ei haittaa enää
katso kuinka kaunis, musteensininen, rantoihin itseään kiehnäävä eläin               on syntynyt sinun silmäkulmistasi               pisara pisaralta, eilen luulit niiden hukuttavan sinut mutta koko ajan näetkö            vedet ovat koonneet itseään jään alla kevättä varten           ja kun se jolla on kaunis nenä sanoo minulle että olen aina hänelle riikinkukko               voin kuvitella sulkien tilalle siivet,

aivan varmasti riikinkukotkin osaavat lentää
                                         tällaisina iltoina
kun on juuri satanut

6.3.2014

Untako lienee

kirjoitan liian usein että "näin unta jossa..." mutta älkää syyttäkö minua siitä, että öisin minulle tapahtuu paljon enemmän kertomisen arvoisia asioita kuin päivällä

ei teitä kiinnosta, että lopetin erään puhelun lyhyeen
koska en halunnut kuulla enempää siitä mitä eräät toiset olivat tehneet kahdestaan yöllä,
eikö vain?
te hyppäätte ihan varmasti tämän rivin yli, jossa kerron etten todellakaan usko siihen että kesällä kaikki olisi toisin
(kaiken täytyisi olla toisin jotta kaikki olisi hyvin) (kaiken täytyisi olla päässäni hyvin jotta kaikki sen ulkopuolella olisi hyvin) (ja toisinpäin merde)

mutta kun olette kuunnelleet minua jo näin kauan,
lukeneet ehkä yllä olevien rivien lisäksi noin kaksisataa pessimististä runoa joissa kaivataan entistä ja kieltäydytään ajattelemasta tulevaa,
jaksatte varmaan odottaa vielä sen verran että saan sanotuksi:

näin eilen unta jossa joku kiersi käsivartensa takaapäin ympärilleni
(älkää syyttäkö minua siitä että uneni ovat ällöromanttisia) (mutta eikö olekin jännittävää)
me lensimme raiteiden yllä, jostain syystä se oli hänelle tärkeä paikka
(ymmärsin myöhemmin miksi)
ja viimeinen yöjuna
koska viimeinen yöjuna
se viimeinen yöjuna
(tätä on vaikea kertoa sillä näppäimistö on sumentunut)
minulla oli siivet, hänellä ei
ja hänen luovuttaessaan junajunajunajunajunajunajunajunajunajuna

                                   minäkin putosin

sitä minä ajattelin tänä aamuna bussissa, voitteko arvata
sinä lohdutit minua sanomalla se oli vain unta, pupu
mutta siksihän minä juuri
                                    kalpenin taas


5.3.2014

Se joka päätti elää myöhemmin

sinä joka kumarrut joka päivä kirjojesi ylle,
tämä on sinulle
sinulle joka kumarrut määrätietoisena,
mutta varoen, kuin kirjat olisivat vitriiniperhosia, koska pelkäät vahingoittavasi kaikkea kaunista

ja neljäntoista verbin jälkeen huomaat ajattelevasi kerubeita huoneen katossa
kuulet sanojen särinää pääsi ympärillä jolloin sinun on pakko
kirjoittaa
kirahvin silmät
kirjoittaa
mitä meduusat tekevät silloin kun kukaan ei katso
kirjoittaa
perhosefekti: kauniit siivet saavat aikaan myrskyjä
sinun päässäsi

sinä joka kumarrut kirjojesi ylle joka päivä,
vaatevalintasi noudattavat säännöllistä kaavaa: kaiken täytyy olla ennennäkemätöntä
illalla ajattelet paitaa valitessasi olisiko tämä se joka minulla on päälläni silloin kun
aamulla kokeilet kahta kaulakorua ja hylkäät molemmat
piirrät luomiisi siivet, olet rakastunut Maybellinen uuteen ripsiväriin jonka nimi on wings

sinä kumarrut kirjojesi ylle joka päivä pyytettömästi,
koska sinäkin haluat tietää miltä kumartuminen ja pyyteettömyys tuntuvat
mutta olet niin puolustuskyvytön, tuolin selkämyksen takaa voi ihoosi kuka tahansa hyökätä

etkä näe että ilma kirjojen ympärillä on täynnä portteja tuntemattomiin maailmoihin,
et käy ulkona joten et muista enää sitä että pohjoisessakin on neljä vuodenaikaa

sinä joka kumarrut vain kirjojesi ylle, sinä et koe todellisia löytöretkiä,
et usko muutokseen koska kirjaimet pysyvät aina samanlaisina

vaikka olet hyväksynyt itsesi pala palalta
on vielä paljon kartoittamattomia alueita,
etkä tunne että sinun planeettasi pinnalla olisi vetovoimaa

3.3.2014

Illuusio

Tiesitkö että kaikkien vauvojen silmät ovat aluksi sinisiä, mutta vanhetessa ne tummenevat, kysyn sinulta,
kun olet tullut luokseni katuvana, nuokkuvin korvin
ja rakastat taas karhun sydämellä, suupielistäsi valuu hunajaa

Älä purista niin kovaa, pyydät kuitenkin kynsilläsi, arvilla joita raavit ikkunoihin
ja huomaan kuinka pyristelet öisin peiton alla
kun luulet että nukun ja olen lapsellinen, tajuton ja uskollinen

mutta unissanikin näen sinut palatseissa jotka syttyvät tuleen ja kiirehdin heräämään

Kuulen kuinka sykkeesi kaiku kimpoilee kerrostalojen seinistä vaikka yrität piiloutua,
näen että olet levoton jos et voi huutaa tai kävellä kaiteilla,
vain olemalla hiljaa kutsut minua

mutta et peittele sitä että joinakin päivinä olet kultakala ja toisina piraija
mielialan mukaan tarhaminkkien puolustaja ja lihansyöjä,
sateenkaari yhtä monta kertaa kuin myrsky

Sinun kanssasi oleminen on tanssimista pilvien päällä, sanon sinulle kun rauhoittavat nuolet ovat hetkeksi tepsineet sinuun
mutta tajunnan laajentavan kokemuksen jälkeen en voi olla varma,
olitko vain hallusinaatio vai vastasitko samoin

2.3.2014

Erehdys ja yritys

tein pitkän matematiikan lukijoille tyypillisen laskuvirheen
tai no, summa oli oikein:
tekstitaidon pisteet + selfien tykkäykset + juhlakengän korkeus senttimetreinä + käytettyjen kondomien määrä = absoluuttinen arvoni
mutta virhe oli yrittää laskea

erehdys johtui vieroitusoireista, kun en saanut huumeannostani

(L=LSD, E=ekstaasi, M=marihuana, ...)

ja minua viisaammat lohduttivat vain,
ettei kukaan katso millaisin arvosanoin olen saanut sen valkolakin,
                                                   jonka kanssa lähden myöhemmin kerjuulle

mutta yöllä sinun kanssasi kun kattokruunu silittää meistä jokaista,
                                                   punaiset säteet poraavat tiensä poskilleni tekosavun läpi,
vodka polttaa kurkkua
lattia päkiöitä,

             vaikka siltä joka hapuilee lanteitani puuttuvat kiltit silmät,
           vaikken muista oikeita asioita enkä osaa unohtaa vääriä
niin silti kun lempienkelini viskaa hiuksensa tuuleen ja sykkeeni lyö yhteen musiikin kanssa huudan jumalille että

                                                    vittu minä hymyilen nyt