30.4.2014

Kuihtuminen

myrkkyä, kuin pikeä jonka hidasta valumista lasikuvussa tiedemiehet ovat tarkkailleet kohta kymmenen vuotta, mustempaa kuin tahmea veri,
                 pisara kerrallaan, neste joka kovertaa suonissa tietään eteenpäin, kaikki on lähtöisin

ohuita virtoja mullan alla, kolme kertaa maailman ympäri mutta pidemmälle ei pääse, alusta takaisin alkuun, jokaisella kerralla minuutin pidempi eroosio, lopusta loppuun, kaikki on lähtöisin keuhkojen

haava ei aio umpeutua, se pulppuaa aariaansa väsymättömästi kuin vesiputoukset olisivat elämän merkki se kuinka lihakset kerran ympäröivät minua eivätkä päästäneet sisälleni muita, veitsiä, hopea on aina ollut viiltävä väri, valkoisia hampaita se kuinka puraisu voi joskus olla hellä nakertamassa koloja orvaskeden alle, käytäviä joista käsin iskeä ohuimmalla hetkellä, kaikki on lähtöisin keuhkojen välissä olevasta

                 kuinka kärsimättömyys voi olla suloista, vaativuus kummuta koskettamisen halusta

keuhkojen välissä olevasta halkeamasta, haittaa ajoittain hengittämistä ja nielemistä mutta ei ole muuten vaarallinen, saattaa innoittaa melankolisiin mestariteoksiin, sivuvaikutuksina havaittu ympäröivän maiseman muuttumista seepia-valokuvaksi

kuinka hetket liikkuivat kerran tasaisesti kohti sydäntä ennen suistumista,
tulppaaninnuput olivat muodostamaisillaan niitylle monivärisen muotokuvan ja helpotus keräsi jo voimiaan huokaukseen

mutta rakastuminen muuttui lakastumiseksi, viini jäi vellomaan kurkkuun ja muuttui katkeraksi etikaksi, jäljellä vesi joka kerran sammutti poltteen mutta pilaantui liikkumattomana

joet etsivät aina uusia reittejä, kaikki alkoi halkeamasta keuhkojen välissä, mutta vaikka pää on ylhäällä se ei ole turvassa, kaikki on lähtöisin se kuinka kärsimättömyys kerran ympäröi minua, jään murtumisen ääni kuulostaa väärältä jos se tulee vatsasta
                  keuhkojen välissä olevasta kanjonista
jäljellä vesi, pahaenteistä äänettömyyttä ja viimeistelemättömiä lauseita ennen

26.4.2014

Kaksi kirjallisuudenopiskelijaa

Niin. Mä olen ollut eksplikoitunut suhun jo kaksi vuotta. Siitä lähtien mä olen eksplikoinut sua kun sä istuit didaktisesti mun viereen ekalla imagismin luennolla, enkä mä uskonut mun silmiä, sun villit nemesikset ja pyöreät menippeiat ja --

Mutta tajuatko sä omassa hamartiassasi miten anakronistinen tää meidän juttu on? Vaikka sä olisit aktualisoitunut muhun, se ei muuta sitä miten durationaalisesti sä kohtelet mua. Heitä trokeeseen noi sun stroofikukat! Sä olet niin aktantiaalinen että ällöttää!

Hei, ananke, kuuntele nyt, mä tiedän että mä olen käyttäytynyt tosi episteemisesti, mutta mä teen ihan mitä tahansa, kaadan konventiot ja murskaan moodit, jotta meidän välinen ambivalenssi ei katkeaisi. Mä ostan kaikki maailman stroofikukat, antiteesi.

Mä en ole mikään sun antiteesisi. Mä olen diskurssi, paradigmaattinen repertoaari ja kronotooppi, mä olen heterodiegeettinen transpositio, geneerinen horisontti ja hyperbolinen anagnorisis, mä olen antropomorfinen figuuri ja sä olet mulle vain inversio. Meidän suhde oli säkeenylitys.

En mä voi olla sulle vain inversio. Sä olet mulle folkloree ja dekadenssi, bovaryistinen elegia, asyndeton ja aposiopesis, daktyyli ja jambi, metonymia ja peoni ja kaunein spondee, ei me voida erota tässä kiasmassa, tässä avantgardismissa --

Voi polysyndeton, mä olen pahoillani tästä pentametristä ja kaikesta pikareskistä minkä mä aiheutan sulle, mutta meidän parhaimmat apostrofit on jo ohitse.

Mutta sä olit mulle anapesti ja allitteraatio, sä olit koko metalyyrisyys. Mä en pysty olemaan transsendentiaalinen ilman sua.

Mun on pakko sanoa sulle, että mä olen jo löytänyt toisen hybridin. Enkä mä koskaan välittänyt susta kuin typografisesti.

Tarkoitatko sä että se kaikki oli siis vaan alluusio?

24.4.2014

Proosallinen parisuhde osa IV

Tämä suhde ei ole vielä alkanut emmekä me tunne toisiamme, mutta jonain päivänä sinä näet minut ja minä näen kodin ja voimme pysähtyä istumaan puistoon, jossa on kultakala-allas. Et ole minulle pelastaja, mutta jos haluat etten luovuta jo ensi lauantaina ja aja päätepysäkille jonkun toisen kanssa, suosittelen että menet etsimään minua välkkyvien valojen alta ja tekosavun suojista. Tunnistat minut varmasti, olen se joka sanoo kaikille kyllä, koska pelkää että sinä olet joku niistä, joille tekee ensin mieli sanoa ei. Olen valkohameinen pikkulintu varisparven keskellä, olen se drinkki jonka jälkeen lattia sulaa aaltoliikkeeksi, olen lanteet halua mutta silmät loputonta avaruutta täynnä.

23.4.2014

Shakespeare Day

Muusa juhlii tänään rakasta Williamiaan ja kirjan ja ruusun päivää <3 Sen kunniaksi kolme lempirunoani:

1. Päivä viilenee

Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus...
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.

(Edith Södergran 1929, suom. Uuno Kailas)

2. Olen väsynyt

Olen väsynyt olemaan vahva
ja pidättämään henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.
Näin sade
irrottaa hitaasti ääriviivat
ja saa kaiken näyttämään pehmeämmältä;
irrottaa häkin viivat
ja viivat jotka tarkoittavat mustaa lintua ja kohtaloa;
irrottaa räystäästä kevyen fuugan,
takaa-ajetut sävelet
linnun juoda.

(Eeva-Liisa Manner 1956)

3. Mad girl's love song



I shut my eyes and all the world drops dead
I lift my lids and all is born again
the stars go waltzing out in blue and red
I think I made you up inside my head

I dreamed that you bewitched me into bed
and sung me moon-struck, kissed me quite insane
I shut my eyes and all the world drops dead
I think I made you up inside my head

I fancied you'd return the way you said
but I grow old and I forget your name
I should have loved a thunderbird instead
at least when spring comes they roar back again

I shut my eyes and all the world drops dead
I think I made you up inside my head

(Sylvia Plath 1951, laulu: Carol Anne McGowan)

21.4.2014

Ensimmäiset päivät

1. tammikuuta

sinä hyppäsit uutenavuotena seitsemännen aidan yli, minä kompastuin samalla hetkellä juurakkoon
ja kasvot kurassa, rinta ruhjeilla olen vieläkin, käteni puutuu kurkottelemisesta sinua kohti
koska kun sinä lennät minä kävelen allasi

jumala tuhlasi kaiken mielikuvituksensa sinuun, 
siksi meidän kolmen tarina on niin tavanomainen, elokuvien kulunein juonenkäänne

siksi
sinä olet Harroldsin tavaratalo, kaikki mitä olen koskaan etsinyt ja kaikki mikä on minulle liian kallista

1. huhtikuuta

luulin sitä aprillipilaksi, mutta te olitte yhdessä vielä seuraavanakin päivänä, sinä avasit hänelle oven, tässä on minun ikuinen seikkailuni, hän sanoi sinulle katseellaan

erikseen olitte lempi-ihmisiäni, linnoja joista tunsin jokaisen salakäytävän
yhdessä teistä tuli dyynejä, valossa lumihuippuisia vuoria, varjossa tunturimetsiä

säriseviä palasia, ylivalottuneita kuvia joita en saanut pimiössänikään kehitettyä

1. toukokuuta

teistä tuli käsite 1. tammikuuta,
luku joka alkoi onnellisella lopulla

vaikka helmikuussa välillänne oli yksi tyhjänä ammottava aukeama, 
maaliskuussa vähäsanainen dialogi
ette voineet samaan kirjaan kirjoitettuina paeta toisiltanne

vappuna sinä olet samppanjaa, kannat minulle narsisseja ja kysyt miksi
näytän kylmettyneeltä, miksen kuki, milloin olen lakannut pitämästä kaiteesta kiinni

ensimmäisenä päivänä

luulet että ymmärrät, rätisevä olkapääsi leukaani vasten, me voisimme olla näin ja auringonlasku siunaisi meidät, valelisi yhteen laahuksellaan

sanot että ensimmäiset päivät ovat aina vaikeimpia

mutta oikeasti vaikeinta on odottaa turhaan loppua 
nähdä teidän onnessanne oman hajoamiseni alku
silittää selkääsi kankaan takaa

ja kuulla voimistuvia kahahduksia tulevien kuukausien ensimmäisistä päivistä
teidän kirjanne sivujen kääntymisen ääntä

19.4.2014

Rakasta ensin itseäsi

nyt minä olen onnellinen yksin
nyt kun laulan i'm sexy free single
hajotan virrat tieltäni
ja leijun mokkasaappaissa koska tiedän että 
                                tänään

kauppakeskuksen käytävät ovat Champs-Elysees ilman sadetta
"Bijou Brigitte, Zara, Mango, KappAhl"
voisin lausua tilanteissa joissa haluan käyttää aistillista kieltä
yksiolkaiminen paita, mihin toista olkainta tarvitsisikaan?
ja tämä harsounelma päälläni, pukemalla kipeän hymyn ja koittamalla viittä eri kenkää olen ansainnut palkintoni, 
minua on mahdotonta ohittaa,
on väistämätöntä että
                                  tänään

se tapahtuu seuraavassa liikkeessä,
tiktak, kello lähenee haavetta,
BikBok, seuraavan pylvään takaa varmasti

vielä tämä minihame, sitten
vielä yhdet siivekkäät korvakorut
                                   ja tänään

toistan enkelille sovituskopissa,
älä huoli, ole onnellinen koska
tämän läpinäkyvän kankaan avulla se tapahtuu

18.4.2014

Kissankellot

minun piti soittaa sinulle mutta sen sijaan soitinkin ylinousevan A:n ja fis-mollisoinnun,
mutristin huuliani ja kiskis kuvittelin sanovani sinulle,
elohopeaa vuotaen painavani sinut nyt minä menen edeltä, minä ohjaan seinää vasten tai vuodetta
tyynyille laskevani sinut hellemmin kuin kukaan koska olet

kauniimpi kuin se kanadalainen joki,
jonka pohjahiekka liekehti kolmen metrin syvyydessä,
olet jokainen vertaus ja kaikkien rivien väli

avaa minun kilpeni keuhkojen kohdalta ja näet viillon joka ei umpeudu,
johon rapisee suolaa sekä minun silmistäni että siltä aallonharjalta jolla kellut jonkun toisen kanssa toisen kanssa

niin, tämä voi yllättää teidät kaikki, mutta me siis seurustellaan

jos minä olisinkin ollut se joka tarttui sinua kädestä, hymyili näkemättä mitään muuta olisin ollut sinun
uudenvuodensuukkosi
huomenentoivotustekstarisi
superhypermegaseksikäs paidattomasi
murtumaton olkapääsi, näin sen täytyy mennä käsitä nyt:

laulamme Ihmisten edessä ja ihmisten edessä olemme toisillemme helppoja, kaksinkertaisia, kokonaisia

sinä olet jokaiseen sanaan sisältyvä piilomerkitys
haaksirikkoutuneen kaikki viikonpäivät

mutta jos joku toinen joku toinen saa sinut hehkumaan pysy aurinkosi luona
ja ajattele että tämä runo on täyttä fiktiota

                                   vaikka yhtä hyvin se voisi silloin olla täyttä paskaa

koko päivän ja viimeiset kolme vuotta olen vain yrittänyt sanoa sinulle, että minusta voi valita kaiken eikä vain puolet, että meanwhile in a parallel universe sinä minua nuolet

ja että sinä olet tanssiessasi sähikäinen
ja minun kanssani sietämättömän lempeä, aamu-unissani painajaisten ja tuulikellon välissä lempeä

tiedän ettei tämä muuta mitään, kissanminttu,
mutta tässä on kielikuva joka kertoo sen että rakastan sinua
niin hienovaraisesti että ymmärrät sen vain
                                    jos sinäkin tahdot

17.4.2014

Mitä me molemmat tiedämme



tiedän että istuskelet puiden huojuvissa latvoissa koska pelkäät kaikuasi
joka levitoi kipinöinä aivokammioissani senkin jälkeen kun olet lähtenyt

tiedät että muutamalla karhealla vedolla ympärilleni on luonnosteltu umpikuja
mutta teeskentelet ettet kuule kun epätoivoisena sirkutan olevani kanarialintu jonka laulua kukaan ei ymmärrä
ja jota kaikki rakastavat vain keltaisten sulkien vuoksi

tiedän että myrskyisinä päivinä kiipeät alas minun viereeni ja
laajoilla, sileillä, kuparin tuoksuisilla käsilläsi pyyhit olkapäiltäni kaikki pisarat

vaikka me molemmat tiedämme ettei sade ole vieläkään loppumassa

mutta tiedätkö kuinka paljon se kirvelee ettei ole kellekään tärkein,
millaista on herätä käden liikkeeseen jalkovälissään ja olla tunteeton nukke,
tiedätkö kuinka monta kertaa olen paljastanut sinulle hiiltyneen ytimeni mutta et ole huomannut

tiedät että voit tulla luokseni milloin vain ovikelloa soittamatta

mutta tiedän ettet halua keräillä minun sirpaleitani 
koska haavoittuisit niistä itsekin

16.4.2014

Näin vietät päivän Shakespearen muusana

Herää vieressäsi lihaksikas miespuolinen olento, joka katoaa kun avaat silmäsi. Haparoi aistiharhaa kuin korvakorua, joka imeytyy suihkuveden mukana viemäriin. Yritä pestä valtavaa valkoista lakanaa ja pitsistringejä niin ettei kukaan perheenjäsenesi huomaa. Syö aamupalan alkuruoka (paahtoleipää ja vadelmahilloa), tee henkilökohtainen kymmenen metrin juoksun ennätyksesi matkalla halaamaan vessanpönttöä kun olet aikeissa siirtyä pääruokaan (mustikkakeittoa ja puuroa, joka näyttää kimpaleelta aivoja).

Ota kaksi särkylääkettä, yksi d-vitamiinitabletti, yksi kalkkitabletti ja yksi rautatabletti ja rukoile vartin ajan keittiön lattialla, että edellisten lääkkeiden listaan kuuluisi vielä yksi päivittäinen, vaaleanpunainen pilleri. Kirjoita tunnin verran otsahiukset väristen ekofeminististä runoa. Deletoi ne kohdat joissa kiroillaan.

Vaella kaupungin toiselle puolelle ja soita tyhjäkatseisille ihmisille hermostuneesti Clementin sonatiini F op. 36 nro 4, huuda sisäisesti TE ETTE TIEDÄ kuinka vaikeaa on joskus hallita omia sormiaan ja juuri nyt haluaisin vain itkeä räkäisesti näille koskettimille tai kellistää jonkun petiin
Vastaanota kaikesta huolimatta kehuja c-osasta siltä opettajalta, joka viettää tiettävästi päivänsä viilaillen kuudesosatahtien kestoja. Pyöräile kotiin ja kuuntele P!nkiä

so, so what, I'm still a rock star, I got my rock moves, and I don't need you, 
and guess what, I'm having more fun

ja nappaa kirjaston ovesta astuvan pojan katse oiiiii juuri noin, pidä se, pidä se, iske silmää beibelle ah

Vakavoidu ja ajattele kaikkia niitä idiootteja joiden mielestä sä näytät ihan Anne Hathawaylta oli hyvä iskurepliikki. Nakerra suklaalevy loppuun ja vuodata kyyneleitä peläten, että sinäkin nait jonkun kahdeksan vuotta nuoremman tuuliviiritaiteilijan mutta muistuta itseäsi samaan aikaan siitä, että c-osan jälkeen kaikki vaihtuu aina takaisin duuriin, 

da capo al fine vain,

sanokaa Muusa kun haluatte hyvää
ja elämä maistuu taas taivaalta,

nukahda ajatellen fermaattien keston määrittelemistä.

10.4.2014

Rakkaat taiteelliset innoittajani

joo-o, luulette että kaipaan teitä,
että olen joku riikinkukonsulka hatuissanne,
että jo kaukaa voisi teistä aistia minun kosketukseni
ja kohtalotovereiltanne kysäisette:
ai, kirjoittiko se runotyttö sustakin elegioita?

on sanoinkuvaamaton vääryys viedä teiltä tikkarinne herrat 1, 2, 3, 4 ja 5
mutta kyllä te selviätte, perustakaa vaikka vertaistukiryhmä:
esimerkiksi MM = Muusan Mielitietyt
(tai Mielipuoliset M****t jos edellinen on liian runollinen)
ja käyttäkää vaihteeksi hyväksenne neuvojani älkääkä minua:

herra 1: voisit harkita uraa kissanpentujen kiduttajana
              (helppoa: asettaudu vain syötiksi ja vetäydy rivakasti pois aina, kun näet
              nälkäisten silmien lähestyvän, olisit hyvä siinä)

herra 2: yksinkertaisia totuuksia: sinä katsoit ensin. en jättänyt sinua ikäsi takia kuten
              väität itsellesi. treffeillä kannattaa osoittaa olevansa kiinnostuneempi naisesta
              kuin pullasta. (ne eivät ole samoja asioita)

herra 3: oi, herra 3, sinä sentään yritit! jos olisit jaksanut minua vielä viikon, niin sitä
              olisi jo voinut sanoa suhteeksi
              vastaisuuden varalle: jos aiot jatkossa yrittää olla särkemättä sydämiä, koita
              vähentää odottamattomia kohtaamisia valloitustesi kanssa jälkeenpäin
              milloin missäkin, sellainen on aika raastavaa

(sama ei tekisi pahaa sinullekaan, herra 1)

herra 4: ei sinun olisi tarvinnut latistaa tunnelmaa sanomalla, ettet, ööh siis... ole
              kauhean kokenut...
              kyllä minä huomasin sen jo illallisella,
              kun et tiennyt miten venus-simpukoita syödään

herra 5: kerro ihmeessä kaikille merkonomikavereillesi miten tällaisen epätoivoisen
              naisen saa karkotettua: tukehduttamalla kielen avulla, riepottelemalla
              tanssiessa niin että nainen melkein rojahtaa polvilleen eteesi
              ja esittämällä narikalla noin 500 kertaa sama pyyntö:
              älä nyt vielä lähde pliis

jos edelliset toimenpiteet eivät tepsi, lähettele naiselle kerjääviä tekstareita parin tunnin välein,
suunnilleen viikossa hän on luovuttanut
ja siirtynyt kirjoittamaan haikailevia balladeita vuoroin sinusta
               ja vuoroin neljästä muusta jumalastaan

9.4.2014

Siellä minne et voi seurata minua

harmaasiipinen undulaattimme makaa vuoteella yhtä tietoisena meistä kuin vastasyntynyt
hänen käteensä tarttuminen vetää minut kiihkeästi hetkeen,
jossa minä olin se joka makasi
jossa joku toinen istui sängyn partaalla
ja sormiani silittämällä teki minut tiedottomaksi kaikesta sen vuorokauden reunojen takana

on pelottavaa nähdä undulaattimme silmien pohjalla makeaa vettä kun kaikki muu on elotonta,
niin kuin minua pelotti nähdä sinunkin silmäsi jotka yhden illan ajan olivat tosissaan
ja näkivät minussa niin paljon,

herkeämättä mutta levollisesti
me tuijotimme toisiamme ja näimme iiriksistä omat heijastuksemme
ja välitimme vain siksi

mutta kun me kumarrumme undulaattiamme kohti ja toivomme ettei meitä erottaisi muu kuin sängyn metallinen kaide,
ajattelen sitä miksi halusit joskus kumartua minun puoleeni yhtä vakaasti kuin me nyt

tavoitellen vuorotellen pään kohotusta, vuorotellen viimeistä tyynyille vajoamista

enkä kuitenkaan osaa surra sitä että vanhat undulaatit kuolevat,
halvaantuneen, hampaattoman linnun vierellä ymmärrän vain sen etten itsekään elä

peräännyn vaikeuksia sinun hologrammisi luokse, nukun ensimmäistä vuotta sadasta
ja kuvittelen että lopulta herätät minut kuten silloin

johdattelet unesta elämään samoin kuin me hyvästelemme undulaattimme
sukimalla sulkia myötäkarvaan

7.4.2014

Muusa ja muusa

sinä olet se joka etsii nenäliinan kun olen kiivennyt liian korkealle ja kompuroinut koroiltani alas
saatamme istua ruokalassa, joka koulupäivän loputtua toimii näyttämönä horjahtelevien elämiemme analysoimiseen
tai sitten sinä olet matkalla jonnekin missä kaikki on hyvin ja samaan aikaan kirjoitan sinulle viestejä joissa päätän vuorotellen tehdä jotain hullua ja vähän tyhmää ja vuorotellen
lakata unelmoimasta siitääkään mä en vaan kestä enää
sinä näet ettei atleettinen vartaloni napakoruineen osaa tanssia
mennään tänään juomaan jooko vaikka muista näyttäisi että osaan mutta ei humalassa ole koskaan sielua mukana
kun sanon että aion olla niin kuin sinä, sanot ettei kannata
meidän rehellisyytemme on jo surullista vaihdetaanko elämiä hah
ja toisaalta puhelinlanka välillämme katkeaa liian usein siihen että toinen valehtelee ihan hyvin menee
ja toinen ei kestä kuulla toisen onnea
mutta sinun takiasi en ole lähtenyt ensimmäisen potentiaalisen mukaan
enkä sitä seuraavan enkä viidennenkään enkä aio enää

väkisin ruhjoa itsestäni ihailemieni ihmisten kaksoisolentoa
jos joskus olen vähällä halvaannuttaa kipuni ja rikkoa kalvoni ilman rakkautta

ajattelen sitä kuinka joskus vielä
meidät saattaa löytää teekupin ääreltä minun keittiöstäni,
joka pimeyden loputtua toimii symbolina hellittelysanoista voimansa saaneille viimeisille yrityksille
moi kulta, luetaan tänään vain runoja ja jaetaan rappiomme jooko

5.4.2014

Siskomme Leijonamieli

sellainen arkajalka, pyörtyi kun joku sanoi käärme, 
eikä järkytykseltään kyennyt syömään kolmeen päivään
sen jälkeen kun hänen enkelikasvoinen muusansa oli kertonut seikkailuistaan ahtaissa luolissa
nyyti, pieni pelkuri itki kun ensimmäisen kerran maalasi jumalatartaan omenapuiden alla koska omenat olivat niin sileitä ja pyöreitä, liha niin raskasta että kuoret pingottuivat vaivoin sen yli

kuin viulunkielet jotka pienimmästäkin painalluksesta päästävät naukaisevan äänen

eikä meidän poikahiuksinen tragikoomikkomme nähnyt itsessään mitään täyteläistä, aistillista tai omenankukkien tuoksuista

tuollainen täydellinen tyttö, sanoi sen sijaan arkajalan Lemmikkipelto, kilpikonnan viisaudella itsensä ravinnut Sinisiipi ja jatkoi:
sinulla on kultaiset korvakäytävät, silmät jotka näkevät sokeidenkin puolesta,
älyä jonka avulla osaat paljastaa sydänten välisten säikeiden solmukohdat
miksi valitat, pajupuuni, miksi sanot vastustavasi sortoa ja kuitenkin elät
                   vain vastakkaisen sukupuolen armosta

kyllä sinustakin irtoaa säveliä, kukaan ei vain ole vielä osannut näppäillä tarpeeksi taitavasti

kun olen tälläinen Niiskuneiti, arkajalkamme lopulta ajatteli, höppänä mutta ehkä juuri siksi suloinen,
pitäisi minun kuoriutua tästä mörkömäisestä viitasta
ja muistaa että feenikslinnun kyyneleet voivat parantaa haavoja
                   joten voin olla muutakin kuin pikku rikkahippunen,
                   kiivetä ensimmäisenä Havis Amandan pään päälle ja julistaa että minä elän omassa tahtilajissani, vaikka muut olisivat allegrettoja, minä olen kaunis andante

ja rohkea taiteilijatar heittäytyi vuoteelleen, antoi aalloilleen luvan lyödä rantaan ja
hänen kätensä soittivat ylinousevia sointuja
koskettimilla, sukimalla kapeimpia paikkoja parantava
                   unohdus, pudotus pieneen kuolemaan löytyi hänen omista kaikukopistaan
toistensa päälle asettuneista johtosävelistä jotka kiipesivät g-avaimen kaarevalle huipulle, seitsemännelle apuviivalle, jäivät leijumaan loppumattomaan vibraatoon

                    ja sormenpäiden helmet liukuivat
pitkin äärettömyyden merkkiä

4.4.2014

Kaunotar ja hirviö

                      fiiiiuuuu-ii
luulet kevätillan vihellystä harmittomaksi, mutta viiltävä se on,
iskee kylmästi ja lujaa palleaan,

ethän sinä voi tietää että olen taas kuullut jumalattarieni kuiskivan kliimakseistaan, kiihkeistä öistään, palvovista katseista joilla heidät on kyllästetty:
"se on ihmeellistä kun rakastaa,
                      ja sä tunnet itsesi niin kauniiksi!
     me oltiin kahdestaan meillä koko viikonloppu...
           mä haluan vain olla kiinni siinä, kietoutua, takertua, ympäröidä ja meistä tulee
yksi, kahdesta yksi,
mutta ethän sä voi ymmärtää sitä, matemaatikko kun oot
           se on vain niin ainutlaatuista ja ennenkokematonta ja täydellistä ja parasta maailmassa,
ostaisit säkin alusvaatteita victoria's secretiltä niin voisi käydä flaksi,
ja jos sä tanssisit enemmän etkä vain kirjoittaisi,
jos sä söisit ihosi sellaiseksi että se heijastaisi kuunvalon ja jos rohkeasti suutelisit jokaista kiharapäistä vastaantulijaa niin säkin saisit kokea sen, miltä tuntuu kun rakastaa, mitä sä viivyttelet kulta,
            nauti elämästä rakasta itseäsi ja sitten vasta muita ole onnellinen yksin ole seksikäs ole itsenäinen syö pillereitä juo siideriä ja kuuntele meitä, Onni oli taas niin komea eilen, Toivo teki mulle jotain tosi söpöä, anna mä kerron, nyt mä vasta ymmärrän kuinka tärkeää on että on joku jota rakastaa
                  koska vain silloin sä voit tuntea itsesi arvokkaaksi"
         
                      fiiiiuuuu-ii
yksi vihellys ja saan taas muistutuksen siitä etten ole muuta kuin pantava,
tietenkään sinä et voi tuntea selkäni korvennusta joka katseestasi leimahtaa ilmiliekkiin,

mutta sekunnissa olet ampunut nuolen arimpaan paikkaan,
jatkat kevätiltaan vihellellen kulkuasi
mutta minä pysähdyn ja pulppuan kadulle 
                                          värejä joita kukaan ei tunnista

2.4.2014

Proosallinen parisuhde osa III

Hän katselee kuinka puolitoistavuotias juo maitoa tuttipullostaan yhtä tottuneesti kuin pojan äiti joi vielä muutama vuosi sitten, tosin kirkkaampia juomia ja lasisista pulloista, mutta tuttu ele kylmää häntä silti. Hän tarttuu pojan pieniin, upottaviin olkapäihin tietämättä miksi, ehkä vain tarkistaakseen, että tämän silmät ovat yhä kirkkaat ja haaleansiniset eivätkä tiedottomuudesta sameat. Poika puhuu hänelle kielellä, jota hän yrittää parhaansa mukaan ymmärtää, mennään keittiöön syömään paprikansiivuja ja juomaan avaruusmehua, hän on melko varma että poika sanoo niin. Tiskipöydän päällä hän leikkaa heille paprikan palasia yhtä huolellisin käsin kuin Paula aina leikkasi, tai silitti häntä tai otti hänet käsiensä väliin, tai asetteli joinakin aamuina tyhjiä pulloja Tarjoustalon pusseihin. Hän yrittää leikata pojalle parhaimmat palat, kunpa olisi yhtä helppoa leikata tälle siivuja elämästä valmiiksi, mennään katsomaan oravia parvekkeelle, hän kuvittelee pojan sanovan ja he menevät, jonain päivänä he vielä puhuvat samaa kieltä ja silloin hän voi kysyä pojalta, miksi jotkut pakenevat onneakin.

Väliaikatiedote

Kuten ehkä olette saattaneet huomata, olen kirjoittanut viime päivinä vieläkin enemmän kuin yleensä. (Ja lisää on tulossa!) Yllättävä tuotteliaisuuteni johtuu kolmesta syystä:
a) olen väliaikaisesti vapautunut koulunkäynnistä
b) minulla ei ole töitä
c) synapsiyhteyteni ovat vähällä katketa kaikkien niiden sanojen painosta, joita olen kasannut sisälleni viimeiset kahdeksan kuukautta.

Siispä halusin vain sanoa, etten loukkaannu jos koette rasittavana jokapäiväisen runotulvani, mutta että tarkoituksenani ei ole hukuttaa ketään. 

Tämä saattaa olla ohi jo ensi viikolla. 

Jos kuitenkin tunnette tarvitsevanne pelastusliivejä tai pientä hapenottoa, suosittelen lukemaan Silene Lehdon Hän lähti valaiden matkaan (WSOY).

Ei muuta tällä kertaa, voitte nyt jatkaa jasmiiniteenne siemailua.

Ps. jokainen teistä on minulle edelleen supertärkeä

1.4.2014

Proosallinen parisuhde osa II

Hän rakastui mieheen, joka oli nuorallatanssija. Aluksi hän tavoitti monien silmistä sääliä ja epäuskoa, kun kertoi heille suhteestaan, hän ei tiennyt johtuiko se siitä, että hän seurusteli miehen kanssa vai siitä, että mies oli nuorallatanssija. Luulivatko muut, ettei hän voisi ollenkaan rakastaa miestä, kun ei ollut koskaan ennen rakastanut? Vai yrittivätkö he suojella häntä pettymykseltä, eiväthän miehet voi olla nuorallatanssijoita, luulivatko he, että hänelle valehdeltiin tai että hän valehteli heille? Joka tapauksessa hän oli onnellisempi kuin koskaan, erityisesti silloin, kun katseli ylpeänä miehensä huimapäistä taiteilua sirkuksen katonrajassa. Pelonkouristukset ravistelivat tietysti samaan aikaan hellittämättä hänen kehoaan, mutta vaikka hän ei ollut ennen rakastanut, hän tiesi, että sellaista se oli, harha-askeleiden mahdollisuus täytyi vain hyväksyä, eikä yleisölle saanut koskaan näyttää sitä, että itsekin pelkäsi.