14.6.2014

Väliaikatiedote 2

Jos kolmen seuraavan viikon aikana pohditte, olenko kuollut, niin ei, en ole, olen Ranskassa. Voihan tietysti olla, että Ranskastakin löytyy jokin tietokone ja että minulta löytyy aikaa kirjoittaa jotain, mutta ajattelin vain varoittaa. Jos minusta ei kuulu mitään, tiedätte odottaa, että kolmen viikon päästä palaan mukanani noin 50 ranskalaisen kulttuurin ihanuutta käsittelevää runoa. (Eikö tämä jo kerro aiheesta aika paljon?) 

Joka tapauksessa, käytän tämän tilaisuuden hyväkseni ja astun hetkeksi pois runouden salaperäisen verhon takaa ja kehotan teitä kaikkia tanssimaan paljon ja puhumaan ystävienne kanssa asioista joita pelkäätte eniten ja olemaan hukkumatta juhannuksena. Palaan ennen kuin ehditte edes huomata minun lähteneen.

Siihen asti, gros bisous!

13.6.2014

Toivon että matka jatkuis jatkuis vaan

kun kukaan ei kuule, kun mun hyräily peittyy autoradioon ja kun maisemat on peltoa metsää hevosia peltoa metsää hevosia talo (!) peltoa
ja me ollaan yhteinen sydämen jumputus, metallinen syke kohti Nurmijärveä,
perheauto on meille limusiini ja kaikilla on aurinkolasit koska hei,
me ei jakseta nyt pitkiä katseita,
kun avoauto pysähtyy viereen risteyksessä, prinsessa mun edessä nyökkää pojille joilla on amisviikset:
joo, nainen ratissa, mut me päästään kuitenkin keskenäänkin perille
                            eikä koskaan tulla liian nopeasti

kun siis kukaan ei kuule mä laulan sulle, ihan hiljaa taivasta ja ikkunaa vasten
mutta tiedän että sä olet jo lähellä
me ollaan vähän liian vanhoja kesäkumibiiseille, mut kesäkissan voi hankkia vaikka vielä mummona,
älä sano mua moraalittomaksi, mä olen itsekin ollut vain muutaman syysviikon kisu
beibe, mä vien sut Lemmenlaaksoon
tai no, sun pitää ajaa koska musta golden cap on liian hyvää jotta mä voisin koskaan ostaa autoa,
mutta joka tapauksessa sinne lammen rannalle metsän reunaan mä raahaan sut,
mä osaan tehdä taivaallisia voileipiä (niin, mun bravuuri keittiössä) ja meillä on aina kotona aprikooseja,
mä otan niitä mukaan ja yhden peiton ja yhden tyynyn
(sä et tiedäkään mun bravuuria eräässä toisessa huoneessa)
ja cheri cheri cheri mä kutsun sua kuin
                             kissaa
tai jos sä haluat niin kuin
                             leijonaa

mä en halua vielä pois moottoritieltä, haluan kiihdyttää kahteensataan,
ei käännytä vielä pikkuteille jooko, jos jatketaan tätä suoraa noustaan kohta lentooon,
avataan vaan ovet ja ikkunat niin kuin leppäkertut avaa kuorensa ja pian pian pian
                             
                              höh, ei sitten, totta kai mä tiedän ettei aina voi vaan etsiä ja olla matkalla,
mutta kun kaikki pysähdyspaikat on niin tylsiä muovisia ennakoitavia
                              ja nyt kun mä olen päässyt sinkkuuden makuun niin oikeastaan se on aika nautinnollista
pitkästä aikaa mua ei pelota, vaikka yhdessä kaarteessa
viisi terävää henkäystä, kaiteen äkillinen ja liiallinen läheisyys ja muutama paniikinomainen ratinkääntö:
hupsista vittu, oli kyllä viiminen kerta kun tekstaan ajaessa, sanoo prinsessa
mutta ei mua pelota, koska mä tiedän etten mä voi kuolla näin traagisesti,
en mä voi kuolla nyt kun vihdoin olen kolme varttia onnellinen ja me kuunnellaan Robinia,
olisi ihan liian surullista kuolla kuunnellen Robinia
jos elämä on elokuva

tämä on se käännekohta, valaistumisen hetki kun mä olen saanut sieluni piiloleikissä kiinni
ja olen vihdoinkin valmis
sulle, sä voit tulla nyt, ei tarvitse enää piileskellä pensaikossa, kuulehan

8.6.2014

My little pony

hän kysyi, eivätkö lähimmät ihmiset satuta meitä aina eniten
ja kieltäydyin olemasta samaa mieltä siihen asti kunnes näin hänen sivusiilinsä valmistujaisissa, 
jakaus välähti minuun päin kerran, terä,
hänen valkoiset sulkansa nahkatakin alla,
silkkilanka jota hän kehräsi silmistään
                       niin monille muille

välittäminen koskee silloin,
kun pelkää että toiset välittävät vielä enemmän,
                       minun rakkauteni on erilaista kuin kenenkään muun,
se on mansikkakuoharia, lohdutusrunoja, kevytmielisiä kyynelöittäviä uskaliaita tunnustuksia,
hänen kaipaamistaan jo ennen kuin hän on lähtenyt, hänen etsimistään silloinkin kun hän on
tässä

hän antoi minulle kerran siivekkään My Little Ponyn
ja noin viisisataa kertaa hän on kysynyt onko kaikki ihan varmasti hyvin,
tai kämmen, pyytämättä alaselällä kun oksensin
sormet jotka työnsivät hiukset syrjään, puiden suhina hänen suustaan

vaikka olemme kumpikin toivottoman huonoja uskomaan katkeamattomaan rakkauteen:
toinen yrittää karata peilisaleihin, toinen takertua jokaiseen hellyydenosoitukseen minkä huomaa,
silti löydämme toisemme aina kätkeytyneinä piiloleikissä samaan eteisen kaappiin
ja hän kysyy minulta

yhä uudestaan saman kysymyksen:

eikö joillekin ihmisille olekin mahdotonta nähdä
kuinka monet kädet heitä kohti kurottelevat siltä varalta, että he sattuisivat putoamaan?

enkä voi enää kieltää mitään mitä hän sanoo
                        kun hän itse on
jokaiselle päivälle myöntävä vastaus

6.6.2014

Sivuääniä ja harhanäkyjä

arvaa mitä, musta tuntuu että mun rinnat on taas kasvaneet
                           oho, no voinko kokeilla?
kohotan hänestä katseeni, Runotyttö kompastuu puutarhassa sormukseen ja paljastaa alushameensa kikattaen
Alkuviikosta joudut puolustamaan itseäsi ja reviiriäsi. Mieleesi palaa yllättäen eräs tärkeä henkilö menneisyydestä
                           ota se paita pois, ma cherie, take your shirt off,
s'il te plaît
odota, mun täytyy kirjoittaa tämä säe muistiin
tämä yksi vainnn
mehiläiset neuvottelevat siirtokunnan perustamisesta meidän ikkunamme alla,
n-kirjain jää soimaan välillemme osittain pakotetusti
                           hän poimii nappini hitaasti pois ja kylvää ne peitolle
menneisyydestä, ja voit olla varma, että sinä olet myös hänen mielessään.

is this the place
we used to love
is this the place that I've been dreaming of

hei, älä jooko laula sitä taas tai mä alan itkeä
"sä olit kuin pikkulintu sinä iltana, mun oli pakko varastaa sut", kärpännahkaviittainen poika sanoo Runotytölle
Pierre kohottautuu lasisten silmieni lähelle: ei siellä ole ketään, je t'aime, tu m'aimes, eh?

mutta ihana meri on vaarallisin nähdä / se herättää tulevien seikkailujen janon

tiedätkö, mä olen tavannut mun prinssin, kävin sen kanssa kerran teellä ja siinä oli mun vuosisadan rakkaustarinani,
ruusupensaat ja kääpiöt ja kurpitsavaunut
                             Pierre ei ymmärrä kurpitsavaunuja,
kirsikkapuun alla Runotyttö viheltää kohti metsänreunaa kutsuvasti

so why don't we go
somewhere only we know

hyräilen kilpaa puutarhan kummitusten kanssa
Viikonloppuna tunnet hänen läheisyytensä voimakkaampana kuin koskaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Lainaukset Edith Södergranin runosta Ihana meri ja Keanen kappaleesta Somewhere only we know (sekä hömppähoroskoopista)

5.6.2014

Miksi pitäisi lukita ulko-ovi

siinä ei edes ole järkeä,
se on kuin joku kävelisi omahyväisenä kauppaan ja varastaisi pari kaljatölkkiä,
mutta ne tölkit olisivat kaupan ainoa tavara, eikä jäljelle jäisi enää mitään
                      kauppias vain silittäisi tyhjiä hyllyjä
ja seuraavana aamuna poliisin tärkein kysymys olisi:
miksi et lukinnut ikkunoita?


kun olin 14 meille pidettiin tyttöjen ihana oma terveystiedon tunti,
jokaiselle jaettiin käyntikortti ja sivupöydällä oli laatikko josta sai ottaa
                      pieniä muovipakkauksia, luulin niitä ensin karkeiksi
ja ne ohjeet, 14-vuotiaille:
                      älkää sitten koskaan jättäkö juomianne vartioimatta 
         eikä humalassa kannata lähteä vieraisiin hytteihin, 
siinä voi sattua vähän ikävästi, eikös

jo silloin meistä joka viides
oli huomannut että katse
                       voi poltella kaula-aukkoa
tai ne miehet, kauppakeskusten nurkissa
hei, tytsy!
tai ne pojat, samanikäiset, rakkaat lammasmaiset luokkakaverimme joille
ei pidetty mitään omaa hauskaa terveystiedon tuntia
eikä tietenkään sanottu, 14-vuotiaille:
                       älkää sitten koskaan huumatko ketään tai käyttäkö             hyväksenne
          eikä humalassakaan saa pakottaa ketään mihinkään,
se olisi aika ikävää, eikös

18-vuotiaana teen kaiken juuri niin kuin en saisi
potkaisen ahdistelevaa miestä junassa,
menen sinun hyttiisi vaikka
olen humalassa + sinä olet vielä enemmän humalassa + minulla on lyhyt mekko + en muista millä kannella olen + en halua yhtä paljon kuin sinä = kauhistuttava yhdistelmä voi luoja!
ja sinua kirjaimellisesti vituttaa, kun haluankin sinusta vain käsivarret
           mutta en mä halua painostaa sua mihinkään
mutiset korvaani koska sinäkin ymmärrät että ottaisit minulta enemmän kuin itse saisit

aamulla joku sanoo minua itsekkääksi, toinen onnekkaaksi,
mutta sinun kyljessäsi olin vain se 14-vuotias jolle kerrottiin kuinka olla muille mieliksi,
kuinka pojat kehittyvät minua hitaammin mutta heistä tulee silti toimitusjohtajia
ja kuinka mies on minulle samalla petoeläin
                         mutta samalla prinssi ja suojelija
ja kuinka tärkein kysymys osoitetaan edelleen minulle:
miksi et peittänyt kaula-aukkoa?

2.6.2014

Herra Grr maulle

mun sääret maksaa noin seitsemän euroa, siis jos sä käytät ne rahat teehen ja juustokakkuun ja jos mä saan syöttää sulle mansikoita,
                   mun paita taas ei lähde pois rahalla vaan hellyydellä,
no hei, kyllä sun pitäisi tietää miten, tai muuten et ansaitse mua

                   en mä välitä siitä avaatko sä mulle oven,
kyllä mustakin on kiva leikkiä herrasmiestä, mutta
jos sä puhut kymmenettä minuuttia tähtitieteestä niin I'm so sorry, boy
         kerro mieluummin vaikka sun kiusallisimmasta muistosta ja kysy multa
haluanko mä istua Espan penkille vai merenrantaan

                                                                          (merenrantaan)

jos mä sanon että mun on kylmä, sä tiedät jo olevasi pitkällä,
mä haluan silloin hypätä sun syliin ja haistella sun kaulaa ja laulaa taahdon rakastellaaa sinuaaa
                         silloin sun kannattaa säätää sun äänesi käheäksi ja sanoa:
tuus lähemmäs, sä olet niin kaukana
vaikka mä olisin jo kiinni sussa ja tarttua tilaisuuteen carpe diem vaikka mäkin inhoan kliseitä

ja sivellä vaan mun
leukaa
kyllä mä kerron jos sä olet julmuri etkä hurmuri
paina nyt mieleen mitä sun kannattaa silloin kuiskata:

mä en tiedä kummalta puolelta aloittaa

                                                                             (kokeile ensin oikeaa, joohan)

1.6.2014

Eräs epävakainen lauantai

1.

Kun keijuni nousivat vaaleissa mekoissaan portaita, huomasin sirpaleet rinnassani ja sen, että välitän ihmisistä liikaa, rakkaudellani teen heistä jumalattaria. Rämäpäänkin kohdalla lava oli korkeampi kuin silloin, kun itse vietin siellä muutaman sekunnin ja valkoisen yksinkertaisuus oli viiltävän kaunista. Siivekkäät jäivät leijumaan yläpuolelleni Gaudeamus igiturin jälkeen, ottivat valokuvia Pitkänhuiskeiden Tummapukuisten kanssa
                                         (saako nyt itkeä)
ja totta kai tuollaisilla tytöillä on joitain muitakin jotka haluavat viipyillä heidän kanssaan kaulakkain.
Pörhistelin itselleni peilin edessä, mutta laudaturit paperilla eivät varsinaisesti lämmittäneet, pakomatkani kirjojen keskelle oli päättynyt, Mr Blue oli taas löytänyt minut ja kuiskasi minulle käheällä äänellä:
                                          nyt saa hengittää
vaikka tiesi aivan hyvin etten pystynyt, se julmuri
Saako nyt juosta? kysyin siltä mutta se vain hymyili kammottavasti.

2.

syöminen lähenee kyynelten nieleskelyä
juominen lähenee elämäntapaa

siksi vartissa nousee päähän ja minuutissa lentää ulos,
edellinen säe kuvailee hyvin sekä viinapäätäni että mieselämääni

ihmislihaa hamuan kuin valonkatkaisijaa säkkipimeässä
mutta muun lihan tyrkin vaivihkaa lautasen reunalle

aamuisin puuro on velvollisuus, banaani mahdottomuus ja särkylääke välttämättömyys

jano näyttää unissa huurteiselta vesilasilta
mutta valveilla se on poltetta, joka ei juomalla sammu

3.

pieni yksiö Munkkiniemessä, sommersbytä ja lempiprinsessani sohvalla
on niin ihana olla täällä sun kanssa rakas
Pisan kalteva torni eteisessä, korteista ennustamista,
kissanhäntiä jotka hipovat niskaa, kissoja jotka ovat nukahtaneet sohvan alle, keskusteluja mirreistä ja kesäkolleista,
patonkia ja mäkin haluan valkkaria ja mansikoita ja on niin ihana viettää sun kanssa iltaa kulta
mutta yritän vain hukkua sohvatyynyihin kun puolenyön jälkeen alkavat poikaystäväpuhelut
voinhan mä tulla sun viekkuun nukkumaan
terävä leikkaus ja istun yksin vessassa,
tajuan vasta silloin kuinka paljon lattia huojuu
ja vaikka vaatteiden vaihto on sekava toimenpide,
sanat valveen rajamailla ovat yksinkertaisia ja kipeitä

                                          joku
                                                ja käsivarsi
                                          monena iltana
                                                eikä vain kerran kuussa
                                          raajat lomittain silloin kun haluttaa
                                                 eikä joka kerta
                                          eri muotoisia huulia