31.7.2014

Sinun jälkeesi

sinun jälkeesi olen levotonta maaperää, sekaisin jätettyjä aamuhiuksia
kädestä liukunut valokuva, kirja josta ei jaksa muistaa
mille sivulle on jäänyt

sinun jälkeesi olen amorinkaari oranssin huulipunan alla, baarista kotiin tullessa syöty suklaapatukka
yöjunassa
Malmin jälkeen se hetki kun jokin liikahtaa, ehkä vain vastapäätä istuvan naisen nahkatakin tikkaus,
sekunti, jonka jälkeen elämä on yhä enemmän totta ja yhä vähemmän todellista

sinun jälkeesi olen enemmän kuorta mutta vähemmän arvilla
olit ensimmäinen joka ulottui koskettamaan sepelvaltimoitani, lihasten arkaa sisäpintaa
                                          syvemmälle, syvemmälle
rakkaus on sähköjohdoilla leikkimistä
ja aseiden heittämistä nurkkaan niin ettei mieti viiltävätkö ne matkallaan jotain tai mitä jos toisella on vielä jäljellä sapeli sitten kun itse on alasti

"sinun jälkeesi" sanoit aina kun halusit tekosyyn katsella minua
                                          takaapäin, ulkoportailla
kasvoi humalaa ja usein myös halua

sinun jälkeesi olen pysäyttämättömiä vaahtopäitä ja kuumia laineita
putoamaisillaan riippuvia omenoita
                                           kukkaan puhkeamista pelkääviä hibiskuksia

27.7.2014

Tässä on otsikko joka ratkaisee kaiken

tiedän ihmisiä, leijonanvärisiä
joilla on toisensa
                                                   ja kaksio

sinä ja huone
oli aivan liian suuri pyyntö
kysyä meritähdeltä
se vääntelehti kämmenelläni kun huusin toiveeni sille niin että hiekkaa lensi suuhun

haluaisin vain sinut ja huoneen
sinut ja vaalean huoneen, vahvaseinäisen huoneen, kuuman huoneen, hellämielisen huoneen
sinut
ja huomisen

haluaisin kaikkia prepositioita
alla takana vasten
huoneessa
sinussa
kiinni

                                                   sinut ja huoneen

haluaisin

kattoparrujen alla nähdä sinut, jääkaapin hohteessa sinut vessassa leuka hauraassa vaahdossa sinut

ja huoneen                                    haluaisin

että meidän kielessämme olisi futuuri

                                                    haluaisin sinut ja huoneen

sinut ja huoneen, sinut
huoneen ja sinut
                                                    huoneen ja sinut, sinut

sinut ja huoneen

19.7.2014

Toivon jahtaamista



olin pukeutunut purppuranvärisiin housuihin ja punaiseen paitaan, ehkä siksi vuosin verta niin monesta paikasta
vaikka olin vain halunnut sydänkuvioilla houkutella esiin kokopäiväistä, vakituista rakkautta,
tänään olisi ollut kaunis päivä nähdä jonkun pehmeäsilmäisen kohottavan katseensa vaatepinojen yli ja hymyilevän sillä tavalla, olen kaksi kertaa nähnyt sellaisen hymyn joka sanoo
                                                                                  siinähän sinä olet
ja jonka jälkeen molemmat ovat tienneet, kuinka peli tulisi päättymään

kylmä vesi kirveli kantapäiden hiertymillä, mutta vielä piikikkäämpiä neuloja iskeytyi ohimoilleni
kun ajattelin sinun nimesi lempeitä n-kirjaimia
                                ja sitä kuinka rintakehäsi kohoilu johdatti minut uneen
ja sitä kuinka eksyimme kerran yöllä matkalla pelloille ja kuinka koko ajan
                                                                           silti tunsin olevani perillä
                                                                                    ja kuinka etäännyt kun yritän kirjoittaa sinusta, jokaisen säkeen jälkeen olet
                                                himmentynyt, enkä kuitenkaan voi lopettaa

juuri nyt elämä on laiva ilman purjetta
souda, tyttö, souda!
Karibian risteilijä joka osaa vain seilata, ei rantautua
nilkuttava eläin, joka jää auttamattomasti muista jälkeen
ja onnelliset hetket ovat vain niitä tunteja kun olen kerrankin lapsellinen tai tarpeeksi humalassa paetakseni huolia auringon alle nurmikoille suklaaleivosten makuun

mutta huolia ei pitäisi torjua
vaan istua niiden kanssa vaikka Cafe Esplanadiin ja kysyä
miksi te vainoatte minua
ja
mitä me yhdessä voisimme tehdä tälle asialle, 
haluaisitteko tekin mukavan iltatyön ja parvekeasunnon keskustasta

pitäisi katsoa niitä silmiin vaikka verkkokalvoja pistelisi
                                    ja nähdä se pieni ujo lapsi istumassa niiden sylissä,
se joka vain täytyy houkutella esiin kerta toisensa jälkeen
vaikka se on hyvä piiloutumaan ankeuttajien taakse
ja härnäisi mielellään etsijöitään juoksemaan vielä kerran
samojen korttelien ympäri

18.7.2014

Viimeiset 10 kuukautta

kun täytin 18, tiesin ilman tähtikarttojen tutkimistakin:
vielä oli monia sylejä uitavana ennen pohjan hipaisua
ja painot jotka estivät hameeni helmaa lentämästä
muuttuisivat väistämättä raskaammiksi

sinä iltana, se oli keskiviikko, tulin koulusta viideltä kotiin ja join pienen samppanjapulloni
tein englannin läksyt keittiön lattialla, sanoin Prinsessalle olevani onnellinen mutta kerroin Afroditelle olevani siniharmaa
tulevat kuukaudet kumisivat jo lumipilvissä kärsimättöminä valmiina putoamaan oven takana
joulukuu koputteli
                          onko täällä kauniita tyttöjä?
voi lapsi pieni, tässä sinulle lahja, palauta se sitten viikon päästä heti kun olet päässyt onnellisuuden makuun

ilman sumun keskellä kirjoitettuja runojani en muistaisi mitä ajattelin tammikuussa
muistan kerran istuneeni ruokalan keskelle ja houkutelleeni heti paikalle kaksi vaaleahiuksista ja pian sen jälkeen kaksi poikaystävää ja muutaman minuutin kuluttua vessa houkutteli minut ja hän jota halasin oli tehty kaakelista
muistan ommelleeni poveni päälle rautalankapaidan ja kuunnelleeni sydämettömiä elämänohjeita,
miksei kukaan ymmärtänyt ettei rakkaus ole mikään hammaskeiju joka tulee heti kun vain rakastat ensin itseäsi rakastat ensin itseäsi kulta
eikä onnellisuus saavu niin että avaa itsensä auki niin auki vielä avoimemmaksi ja odottaa onnen sukeltavan sisään noin vain hups,
miksei kukaan varoittanut että taivaita tavoitellessaan voi oikeasti pudota
                           ja joutua katselemaan katajan juurelta niitä jotka saivatkin sitten kaiken
eikä kaikkia haavoja voi korjata Bepanthenilla
joskus huomaa olevansa se tylsä väri jonka tehtävänä on korostaa muiden kirkkautta

mutta toisaalta
onneksi jaksoin kesäkuuhun
onneksi jaksoin odottaa sitä joka sanoi että elämä on maalaus, ja sä olet taiteilija
enkä voinut enää kirjoittaa viinilasillisen kanssa lausetta kukaan ei halua minua kymmenissä eri variaatioissa, voi harmi
ja oli kirsikkapuita ja tu es très jolie ja pohkeeni vasten alaselkääsi

ja vaikka
edes kaupan kassalle ei pääse töihin
ja soluasuntoihin on 1700 hakijaa ennen minua
ja runot ovat liian pitkiä ja sisältävät liikaa lainauksia ja liian vähän metaforia
on minulla sentään paikka jonne mennä joka arkiaamu seuraavat seitsemän vuotta, pääkaupungissa, ihan keskustassa siellä missä ei leimaudu jos käyttää vakosamettihousuja ja missä
talot tuoksuvat siltä että jokaisesta parvekeasunnosta voisi kirjoittaa romaanin
ja jossa on kortteli jonka kahviloissa olen juonut kolme kertaa lattea toisen laskuun

                              ja kaiken keskelle on laskettu Espa,
siellä minä tänäänkin istuin ja siemailin siideriä Lykke Lin kanssa
ja ajattelin että jos elämä haluaa minun pysyvän köyhänä ja rappiolla niin okei,
kun surkeutta on tarpeeksi siitä voi vaikka sekoittaa väkevän shotin
eikä asunnon hankkimiseksi tarvitse kuin vietellä joku kolmannen vuoden opiskelija
eikä öisin kirjoittaminen ole Finlandia-palkintoa ajatellen mitenkään huono defenssimekanismi

kun vain muistaisin miten monet mahdottomuudet ovat jo toteutuneet
92/100 pistettä, 3000 kilometrin matka yksin ja niin monet paidattomat
ettei kukasta kukkaan lentäessään enää ole tarvinnut edes
välillä ryömiä maassa

16.7.2014

Pillow talk

hyvää yötä.
                  hyvää yötä.
miten sä sanotkaan espanjaksi?
ai niin, buenes noches darling
                  buenas noches, buenas noches

                  näin mä sanon sen ilman sanoja
ai ilman kieltä?
                  haluatko sä että mä käytän kieltä?
oh, fuck you
                  okei. okei.
                  milloin?

nukutko sä?
                  en, nukutko sä?
ehkä tämä on vaan unta, vai mitä herra filosofi sanoo
                  oletko sä tässä? olenko mä tässä?
mä olen tässä
mä olen tässä ja mun käsi on tässä, huomaatko, nyt se liikkuu sinne missä sitä kaivataan
                  kaikkialla
mä olen tässä ja haluan tuntea sutkin tässä, käydä läpi kaikki sun ääriviivat jotta mä olisin varma, sä tunnut siltä että sä olet tässä enemmän kuin koskaan ennen
                  sä et voi tietää
shh, älä huokaile noin, kaikki kuulee

oletko sä tässä?
                  olen 
                  ja mä rakastan sun kehoa ja kaikkia sun ruumiinosia, mä en pysty hallitsemaan itseäni sun vieressä lähellä, saanko mä vaan pitää mun kättä tässä lämpimällä kohdalla, 
                  tai saanko mä tehdä näin, mä rakastan sitä kuinka sun hengitys sukeltaa syvemmäksi
odota
                  mä rakastan sua koska sä olet älykäs
                  ja kaunis
                  ja kiinnostava
                  ja hauska
                  ja sek
odota
                  sori, käydään vaan nukkumaan
eikun jatka, älä lopeta puhu mulle espanjaksi, odota vaan vähän, odota
odota odota odota
odota, mä
odota

                  tiesitkö sä että Julie nukkuu meidän vieressä?
oh damn
                  se joka laittoi eilen meidän patjalle puuristin
sä olet uskomaton
                  niin säkin, silloin kun sä otat mun korvanlehden ja

                  oh, you nasty girl
oh, my gorgeous latino lover
                  mä haluaisin nähdä sun kasvot nyt
miksi?
                  mä vaan haluaisin nähdä miten moneen suuntaan ne on auenneet
                  millaisia kaaria aallot on jättäneet hiekkaan

15.7.2014

Ilman sinua on helpompaa olla

sinä olet se Arnoldsin sydämenmuotoinen leivos
jonka olisin halunnut kokonaan enkä vain puoliksi,
yleensä olen hyvä jakamaan asioita
mutta sinä et ole asia
vaan teko, tapahtuma ja tarina,
satu joka on pelkkää käännekohtaa
eihän kukaan tyydy sirppiin, jos se on matkalla täydeksi kuuksi

jos aivoni ovat kuin Danten helvetti
istut aina lähellä alintaa kehää
itsepäinen enkeli, sädekehänsä hukannut
ja silti välitän sinusta niin pirullisesti
ettei oletusasetukseni koskaan ole valoa kohti
vaan sinua kohti

sinähän olet verhojen välistä huoneeseen ryntäävä aurinko,
luomien takaa karkaava sammumaton tuike
illallispöytien ylivalottuneet polaroid-kuvat
nyt tiedän miksi sanotaan, että rakkaus tekee sokeaksi

ja siksi
minun täytyy kääntyä pois ennen kuin en näe itseäni enää ollenkaan
sinua on niin vaikea katsella kaukaa,
sinua tanssimassa niin että jumalat ovat kateellisia
ja puolet katsomosta kääntyy heteroiksi
sinua kantamassa kerrostaloon pahvilaatikoita ja parisänkyä

sinua, joka ammuskelet Amorilta varastamiasi nuolia huviksesi lauantaisin
etkä ole vieläkään huomannut
miten monta osumaa minä olen jo saanut

mutta mitä hyötyä on säilyneestä näkökyvystä
jos elää sinun valosi katvealueella

12.7.2014

Kolmen viikon valssi

viikon kuluttua muistot alkavat laimentua
ethän vasta viime torstaina kysynyt haluaisinko viettää kanssasi siestaa
tai siestaa
paikat joista teimme muutamiksi minuuteiksi asuntojamme
laskimme sydämemme yhteen nurkkaan hellästi vierekkäin ja koti oli siinä,
sinun polviesi päällä                              meillä oli vielä varaa
vetäytyä suudelmista kiusoittelevasti pois

pimeässä, samassa makuupussissa olimme molemmat avoimia
kuiskasit minulle että edellisen kerran olit ollut sängyssä sosiopaatin kanssa
kunpa olisin voinut poimia sinut jo aiemmin siltä barcelonalaiselta kadulta johon sinut olit heitetty
vain toinen kenkä jalassa                        tältä Tuhkimosta varmaan tuntui seuraavana aamuna
ajattelimme molemmat lentokoneyön jälkeen
kyllä, salakuuntelen yhä ajatuksiasi,
vaikken tiedä oletko jättänyt tahallasi päähäsi soimaan sen kappaleen
jota lauloit minulle kun kitkimme rikkaruohoja vierekkäin kyykistyneinä:
you are the air
and I'm the piece of paper
and if I ever get in the dark
the light of insanity
illuminates me

mikset vastaa syntymäpäiväonnitteluuni yhtä monella sanalla kuin sen kirjoitin
Ajatteletko minua yhä Valenciassa? kirjoitan kauppalistan alle kuitin taakse lentolippuun
se voisi olla laulun nimi
tai
I just feel like kissing you
lause josta et saanut tarpeeksesi yöllisellä kävelyllä niitylle, jokaisessa autiossa risteyksessä meillä oli pysähtymisvelvollisuus, mikset vastaa
oletko unohtanut
vai sattuuko muistaminen todella liikaa

olisin tarvinnut sinua sinä aamuna perhesuunnitteluneuvolassa
vain pitämään kädestä kiinni pienen kivun ajaksi
olisin tarvinnut sinua silloin kun huomasin kuinka yksi entisistäni oli yhä enemmän renessanssi-ihminen
ja yhä enemmän minua ylempänä
olisin pitänyt sinusta tiukemmin kiinni niissä risteyksissä, sinä iltana puutarhassa kun kosketit leukaani ja kysyit
Can I?
jos olisin tiennyt että sillä kerralla emme jäisi rakentelemaan suhdetta lego-palikoista vaan aidoista lihaksista,
poltteesta joka olisi kuumempaa kuin punaviinin hehku kurkussa
ja molemminpuolisista tunteista jotka eivät raivanneet tilaa vain itselleen
vaan katsoivat ensin minkälaisen tanssiaskeleen
                                                                                            toinen otti

10.7.2014

I wanna be with you tonight

Kutsuit minut keittiöön ennen illallista: Maria, sanoit nimeni ovensuussa kuin olisit varonut vahingoittamasta a-kirjaimia.
Seinätkin yrittivät sulkea meidät tiukemmin yhteen, käytävä kapeni ruokailuhuonetta kohti
olit täyttänyt sen huolellisesti musiikilla, osasit täyttää kauniisti voileipiä ja muita asioita.
I kissed you good bye at the airport
I held you so close to me
I said
So here we are and I can't stop from crying, Maria, olisin voinut tehdä tästä vielä pahempaa ihan helposti sanoit,
                     niin, olisit voinut pukea ne pitkät housut jotka sinulla oli silloin kun pidit päiväkodissa lapsia polvillasi
tai olisit voinut haukkoa minusta palasia kuin olisin ollut vettä aavikoituvalle suulle mutta halusit vain
seistä yhdessä kiireettömästi
ja torjua pelon yhteenkietoutuneilla sormilla ja rintakehien
                      toisiinsa lomittuneella kohoamisella

Päivä saattoi kävellä lattian yli ja nousta uudestaan.
kuinka lohduttaa sitä joka yhtenä iltana oli kantanut minua?
                      puolikas Oscar Wildeä ja puolikas Casanovaa, kuinka lohduttaa sitä joka kerran laittoi ruusun tyynyni alle
Miesten kyyneleet ovat halveksittuja mutta juuri siksi niin suuria
                      you're the first guy who has appreciated me
kuinka lohduttaa muuten kuin antamalla kätensä liukua yhtä samaa selän avaruuden kiertorataa
oh Maria, then I'm the first guy you've met

Kohottauduit lopulta kuin unesta ja toisaalta kuin junanvaunusta vuoristoradan jälkeen.
Huulten kosketus tuntui sen ainoan kerran turhalta, se vain nopeutti ajankulua, mäeltä vyöryvää pyörää jota yritimme jarruttaa kaksin käsin.
Sanoit tienneesi ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta tätä et ollut tiennyt,
tonight tonigt tonigt tonigt
I wanna be with you tonight
tonight tonight tonight 
I wanna be with you tonight, okay?
                       Bien sûr, my dearest darling, en osaa kirjoittaa sinusta tarpeeksi kaunista runoa enkä proosaa enkä muuta draamaa kuin melodraamaa mutta sinä yönä
kytkin happipulloni sinuun ja unohdin
                       juomalla roseeta tiskipöydällä istuen kanssasi
löysin haluni ja unohdin pelkoni siihen asti kunnes
                       viinilaseista piti hangata vaaleanpunainen väri pois.


6.7.2014

Pitkä runo lyhyestä tarinasta

muisto sinusta tanssimassa kaasulieden äärellä Abban tahtiin heikentää merkittävästi tämän runon melodramaattisuutta, my dearest dancing queen
ja se kuinka roiskutit tomaattikastiketta seinille yhtä huolimattomasti kuin 
                               oi! hellyydenosoituksia meidän seitsemän päivän suhteeseemme
älkää väittäkö että loimme itse elämästämme traagista, 
synkkä runollisuus vain pyöri ympärillämme kuin haju joka houkuttelee kärpäsiä:

niin monena iltana viides viinilasillinen puutarhassa, hento tihkusade, vuoriston ukkospilvijono ja kätesi ohimennen ruokapöydän yli
vatsatautini viimeisenä iltana voi tulkita metaforaksi nautinnon yliannostukselle, ilokaasupallon räjähtämiselle suolistossa
ja kuinka ensimmäisenä päivänä odotit minua asemalaiturilla ja kuinka me molemmat luimme Doria Grayn muotokuvaa,
                                 istuit siinä matkalaukun varjossa, aurinko oli sinä päivänä kultaa, tietysti 
ja vaikken vielä silloin sitä tiennyt niin minusta erittyvä huumaava aine alkoi välittömästi vaikuttaa sinuun
you're better than ecstasy, you're better than any other drug

hyvä on, edellinen rivi oli vain narsistinen todellisuudesta poimittu lause jolla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa, mutta tällä on:
ensin sangriaa niityllä ja tähtien miljardipäinen katsomo, myöhemmin uneliasta lukittautumista alakerran salahuoneeseen
how many mattresses does my princess want?
                                  kuinka kauan vielä voit kieltää, etteikö elämä joskus olisi satua

lopulta olimme siellä mistä kaikki alkoi ja katsoin laiturille menneisyyteen kuin olisin katsonut tähtiin,
vuorotellen itkin kanssasi kuten olimme itkeneet kaksi viimeistä päivää, minun hiljaiset nyyhkäykseni ja sinun vielä hiljaisemmat sanasi
I know Maria, I know
ja vuorotellen nauroin kun yritit lukea Jane Austenia suomeksi espanjalaisella aksentillasi

sain miehen kyyneliin, se oli helppoa
                                   ja inhottavaa, totta kai
kirveleviä hymyjä kahvilan muovisilla tuoleilla
                                   look at us, the kings of melodrama
mutta eikö se tuntunutkin kohtalolta kun seitsemältä illalla koneeni irtautui maasta 
ja tiesin että sinä nousit samaan aikaan ilmaan,
kun lähdimme yhtä aikaa lentoon 
                                    jo toista kertaa