29.10.2014

Askeleet

Taivasko hänen nimensä on?
Hän oli samalla englannin kurssilla kuin minä, istui eteläikkunan alla, sateen katselijoiden paikalla.
Kuuntelin kuinka hän hengitti sen jälkeen kun oli vilkaissut kännykkäänsä,
niin monta kertaa 75 minuutin aikana että marginaali loppui kesken.
Useimmat hengittävät.
Minä siemaisin ilmaa seuraavan kerran silloin, kun näin sinut virran keskellä etkä tiennyt mihin laskisit laukkusi tai silmäsi,
henkäykseni oli yhtä repivä kuin vastasyntyneenä.

Kun te kävelette vierekkäin horjahdat joka kolmannella askeleella häntä kohti.
Ensimmäinen askel on vain kulkemista,
toinen on lähtemistä.
Kolmas on sitä ettei palaakaan.

26.10.2014

Omistettu Hulianolle

lähdin ennen kuin ehdit lähennellä
koska en halunnut nähdä kuinka polttaisit sormenpääsi
kuten minä poltin korvanlehteni kun yritin kihartaa hiuksiani sinä iltana
ja luulit tietysti että tein sen sinua varten, kuinka voitkin olla noin kokematon

älä vain seuraavalla kerralla taas vihjaile viljelmistäsi ikkunalaudalla,
ei minua hurmata huumaamalla
enkä ole mitään punaista mallua jota voit ostaa ärrältä vaikka nyt heti jos jotakin tekee mieli huulille
minä en aio edes kokeilla sinua
koska tiedän jo nyt että aiheuttaisit syöpää ja inhottavaa riippuvuutta

joten. herra Huliano. jos minun korvieni väli on sinusta vain siihen asti kiinnostava että pääset etenemään kymmenennelle levelille, haarojen väliin
niin kannattaa lopettaa se konsolin sokea räplääminen
ja helpottaa sitä hetkeä kun viimein polvistut eteeni ja lasken miekan olkapäällesi ja sanon:

täten julistan teidät asumaan koko loppuelämäksenne Velivyöhykkeelle

silloin ei kannata itkeä sitä että tarjosit minulle kaksi kertaa lattea "ihan turhaan",
sellainen näytös ei varsinaisesti henkisi testosteronia
ja olisi jo nyt hyvä lopettaa se muka itse keksittyjen runonsäkeiden siteeraaminen,
kyllä minä tunnen tabermannit

tämä vain varoitukseksesi, herra Huliano
sittenpähän tiedät kun seuraavan kerran koitat pureskelluilla kynsilläsi siirtää suortuviani syrjään
ja keskeytät kertomukseni tavalla, joka kaikkien muiden mielestä on leikkisä

22.10.2014

Oh, come on honey

Puomin kohoamista on aina nautinnollista katsella.
Eikä siihen tarvita muuta kuin se, että vedän esiripun yhdellä kädellä alas.
Levität kätesi voimattomana edessäni,
                                               sori, mä en oikeastaan voi estää tätä mitenkään
mutta älä huoli, otan sen vain kohteliaisuutena.
Niin minä kuiskaan korvaasikin ennen kuin puraisen siitä palasen ja vongut kuin kolli.
Upea kolli, niin kuumottava että Nevadan aavikkokin tuntuisi viileältä sinun jälkeesi,
kysyt mennäänkö sinne ensi kesänä. Älä puhu turhia nyt, riittää että esität minulle kaksi vaihtoehtoa
ja sitä paitsi lopulta kuitenkin kokeilemme molempia,
kai sä sen tiedät, kai sä tiedät kuumis miten lämpenevää hellaa kosketetaan?

Kun panokset on ladattu, haluaisin vyöttää rintakehäsi patjaan.
Kaikista ihmisistä jotka olen kidnapannut, sinulla on sinisimmät silmät
mutta pehmeimmät hampaat
ja ihana kaula, kuulen miten veri pärskyy koskissasi kun painan korvani ihoasi vasten.
                                                 ai haluatko sä nukahtaa siihen?
Nukahtaa? Juurihan sanoin etten aio päästää junaa tunnelista ennen kuin tunneli on saanut tarpeeksi
ja onneksi sinulle sopii kaikki mitä ehdotan, voi että, siis todellakin kaikki

Kuinka ihania saaliita me olemme toisillemme,
molemmat ovat sekä syöksähdyksiä seitissä että lukinjalkoja ja sinä olet 
persikoita allani, Carlos, sinä olet hevosen silkkiset kyljet
niinkö? sä haluat poimia mun hedelmät kämmeniisi?
Ota vain, ai sä haluat mut lähemmäs, okei
                            (hymy joka melkein halkaisee toisen suupielen)

ja me olemme jumalia ja niin paljon yhtä
että Olympos-vuoren romahdus osuu niskaani jälkeenpäin
kipeämmin kuin mikään ennen.

21.10.2014

Carlos,

minun sydämeni on avannut ikkunaluukut vasemman rintani kohdalta
ja hypännyt ulos ja kävellyt sinun luoksesi läpi Itämeren ja Baltian ja Keski-Euroopan ja Englannin kanaalin.
Minun sydämeni ei välitä jänteistä ja verisuonista, joita sillä on laahuksenaan kolmentuhannen kilometrin verran
eikä se välitä siitä etten minä voi seurata sitä juuri nyt,
se olisi tietysti pitänyt lukita käsirautoihin jo kesäkuussa,

mutta silloin en vielä tiennyt että minun sydämeni
osaisi leikata ihon tieltään.

Sain asunnon, Carlos, mutta se on rivitalohuone meluaidan takana
eikä sillä alueella ole muita liikkeitä kuin autokauppa ja Lidl
sellainen asunto, Carlos, tuntuisi tietysti tarpeeksi hyvältä jos sinä tekisit pan con tomatea keittokomerossa
riittihän meille joskus kolme neliötä ja retkipatja,
mutta onko oikeastaan väliä, missä olen onneton ilman sinua?

Maksaisitko sinä yksinäisyydestä 500 kuussa?

Kerroin sinulle niistä kolmesta muusta miehestä,
no, sovitaanko että ne olivat alun perinkin vain saippuakuplia.
Kukaan heistä ei ole soittanut sille, jota he vielä edellisenä iltana kutsuivat elämänsä naiseksi,
millaista typeryyttä, voitko kuvitella, Carlos?

Sinä olisit kutsunut minua elämäksesi ja naiseksesi vasta kun olet varma.
Ja nyt sinä olet, kerroit sen minulle eilen puhelimessa. Eilen.
Eilisestä on tullut niin kaunis sana, minun täytyy opettaa sinua sanomaan se suomeksi.

Carlos, minun sydämeni odottaa sitä hetkeä kun ryntäät aamulla yliopistolle,
silloin se aikoo livahtaa sisään huoneeseesi,
enkä minä halua rakkaudesta vain bonuspuolia,
enhän minä muuten kirjoittaisi sinulle nyt kun minun pitäisi analysoida Harry Harlow'n rakkauselämää,

enhän minä muuten tunnustaisi sinulle, ettei minun sydämeni
riuhtonut itseään rinnastani irti
että kyllä minä
tuuppasin sitä itsekin vähän.

                                                     xoxo

11.10.2014

My sweetest nightmare

I

painajainen etsii itselleen seuraajaa
hae paikkaa nyt, luvassa helppo työ
muuta vain Manchesteriin
jätä sänkyyni kissa jonka kynsitassut vedän lähemmäs
tänäänkin

tähän nälkään ei auta se että syö
painajainen jatkuu aamutyhjyydessä lähes katkeamattomasti,
herääminen on vain vahdinvaihto

mutta hetken aikaa illalla jossakin 
vieraalla ilmapatjalla
voi kuvitella nukahtavansa
elävän kehdon päälle

II

käyn keilaamassa sen sinnikkään miehen kanssa kaksi kertaa
hän kuuntelee oman äänensä ylinousevia sointuja
ja äänitettä jonka olen nauhoittanut suuhuni valmiiksi
                            keksittyjä unelmia, liioiteltuja kohteliaisuuksia
olen suunnitellut juna-asemasuutelemisenkin etukäteen ja se toteutuu
vaikka vieläkin menevät kylmät väreet kun ajattelen sitä
(huonolla tavalla, mutta ei millään pahalla, herra R-juna) 

sinun viestisi lopussa olevat kolme x:ää
nekin tuntuvat paremmilta
vaikka sileimmän maljakon reuna on aina terävin

III

olet tässä edelleen
poskeni kädelläsi
sinun kanssasi prepositiot asettuvat aina vähän niin ja näin
istut kivellä vieressäni ja kysyt yhä uudestaan voitko
kämmenesi on hivellyt leukaani tuhansia kertoja
koskemattomat ruumiinosat alkavat loppua kesken

päiväuni etsii itselleen seuraajaa
hae paikkaa nyt, sinähän tarvitsit töitä
olisit ainoa jonka kutsuisin haastatteluun

ja olisimme muutakin kuin vesihöyryä
muutakin kuin amygdalasta nousevia, unen pinnan puhkaisevia kuvajaisia

8.10.2014

Keskiviikko 8.10.

Siihen tarvitaan vain kaksi sanaa, kun kerrot sen katalaaniksi.

Kai tiedät, minkä värisinä lamput tämän jälkeen syttyvät iltaisin?

En minäkään.

sykitkö sinäkin nyt samaan tahtiin kursorin kanssa, 
kuin olisit juuri hengittänyt niskastani 
ulos ja kulkenut niin syvälle kuin
yhdellä vedolla pääsit

Olen edelleen sinulle velkaa kymmenen senttiä
ja yhden nyrkin kokoisen

me molemmat olemme.

ei pitäisi luulla että lainaa voi ottaa leikisti
tai että lainaan voi ottaa ikuisesti,
jonakin päivänä, tällaisena päivänä, 
he poistavat kipsin jalasta ja käskevät juosta

Ja minun täytyy kysyä sinulta oletko nyt
ihan tosissasi kun sanot ne kaksi sanaa:

Kai tiedät, etten enää tämän jälkeen kirjoita sähköverkoista ihollasi?

Kuten sinäkin teet.

6.10.2014

Samalta planeetalta

sopisit tänne hyvin, kaikkia huonekaluja on kaksi,
kai kuulet miten parilliset tyynyt odottavat painautumista

kerron sinulle etten halua nähdä heitä joilla on kaksi kertaa kaksikymmentäkolme neliötä tilaa rakastaa
etkä tuomitse minua

minulla on 15 kulmikasta kristallinpalasta mattoni alla
ja 93 patterien taakse paennutta luonnosta,
yksi jokaiselle aamulle

kolmen kuukauden jälkeen juustot tuoksuvat tuoreimmilta
ja arpikudos tekee mieli repiä pois liian aikaisin

kuin muka olisin jo unohtanut, en lähellekään,
sydämeni kasvattaa tiukempia jänteitä kiinni sinuun
samalla kun tulee yhä selvemmäksi etteivät sormemme kestä enää kauaa toisiinsa limittyneinä,
kämmenesi lipeää hiestä liukkaana

minä hetkenä hyvänsä,
voisit vain lakata puhumasta minulle,
yhtä helppoa kuin olla katsomatta itseään peilistä koko päivänä, eikö

sopisit hyvin tähän
nuolisit minut taas niin että maistaisin itseni sinussa,
tekisit minusta olemassaolevan

me molemmat syöksähdämme kun näemme ikkunan takana ohuen varjon
ja hapuilemme aamuisin turhaan
                                                     vuoteen kaukaista reunaa

ehkä et enää ensi kesänä ole se joka saa minut nukahtamaan puristaen tyynyjäni
enkä vieraile luonasi pilven polton jälkeen sinisenkelmeänä kuvajaisena

mutta juuri nyt jokainen metri vaatii itselleen venytyksiä herkimmissä lihaksissa

sanot että Andromerankin takana täytyy olla elämää
mutta miksei samalla planeetalla asuminen ole tarpeeksi

5.10.2014

Pelastavia tunnustuksia

sinä iltana hän ei muistanut terässiipiään,
se pieni nainen
hän pyyhki sormenjälkensä vessanpöntön kyljistä
jottei heikkoudesta jäisi todisteita
ja mietti miksei Tuulikello soittanut
tai Kullanmuru vastannut

mutta kuin olisit kuullut hänen nenäliinansa
päätit juuri sinä iltana kertoa hänelle
kuinka hän oli joutsenlampesi

sanoit että kaipaat häntä joskus, kaipaat hänen kipunointiaan
et voi olla muistamatta sinisiä elektroneja hänen ihollaan, sitä kuinka rosoisen pinnan ne piirsivät

hän muutti sinut,
hän on ainoa jonka vielä kolmen kuukaudenkin jälkeen näet huoneessasi istumassa,
kuin voisit vetää hänet lanteista lähellesi

aina kun haluat
ja sinä haluat aina

ja samaan aikaan kun heräät unestasi
hän herää siihen että kohotat hänen paitaansa, sen sokerisen naisen

et ole koskaan ennen ollut tällä tavalla nälkäinen
halunnut juoda öljyvärejä hänen ihonsa päältä ja syödä kirjaimia hänen kieleltään

et tiedä mitä hän tarkoittaa sanoessaan
kultaseni

eikä hän tiedä onko koskaan Shakespearen muusa

mutta ainakin hän on sinun muusasi, se sähköinen nainen,
joka teki sinusta kolmessa viikossa taiteilijan

et voi kantaa hänelle alppiruusuja tai tähtisumusamppanjaa tai edes itseäsi
mutta voit painella hänen mustelmiensa päälle kauneimpia sanoja joita tiedät

ja se saa hänet taas pörhistämään höyheniään

jotka ovat ruostumatonta jalometallia,
sen vahvan naisen
joka on sinulle taideteos


2.10.2014

Tuuliviiri ja Kultakello

istuin kerran hänen kanssaan mokkasohvalla ja kaikki mitä sain sanotuksi oli
pidän siitä miten nojaudut minua kohti välillä kuin vahingossa, herra Tuulikello
mutta se lause oli horjahdus sirkusnuoralta,
se paljasti liikaa

viime yönä hän istui vuoteelleni valonkajon kohdalle, tuskin tunnistin häntä,
en edes erottanut pimeästä
minä en halua käyttää sinua hän sanoi
kuin olisit vain nikotiinilaastari
mutta ethän sinä edes polta, herra Tuulikello, vastasin
                    vaatekaappini ovesta roikkuvalle parkatakille

pidän edelleen siitä millaisia koiranpentuja hänen hymystään putoilee
vaikka meidän on jo vuoden verran pitänyt välittää toisistamme vain teoreettisesti, hyväksyä se että olemme asymptootteja joiden ei koskaan ole tarkoitus koskettaa toisiaan

onko hän tosiaan se joka kerran Tavastian alakerrassa sanoi sukunimekseen Tuuliviiri
ja jonka kuvia näen kokoaukeaman alusvaatemainoksissa
me olisimme huono yhdistelmä, hiusgeeliä ja kiharoita

mutta joskus hän vieläkin aloittaa tekstarinsa sanoilla hei sweetie
ja nojautuu kahvilassa pöydän yli ja sanoo
oisko sulla minttupurkkaa, neiti Kultakello

ja mietin silitämmekö koskaan samoina öinä
toistemme kylkiä unissamme