26.12.2014

Kuvia sinulle osa IV

Haluaisin osata tanssia niin kuin sinä: näytät siltä, että tiedät kuinka paljon kaikki haluavat juuri sinua, mutta baaritiskillä maksat silti kaiken itse ja tekstaat kullallesi hyvää yötä sydän hymiö pupu. Suolan tuoksu, sitruunan, tequilan. Paljon asioita, jotka eivät tunnu koskaan muuttuvan: se, että sinä olet aina se joka viettelee tanssitangon ja minä se, joka unohtuu nurkkapöytään pussailemaan. Sinä olet se, joka lentää enemmän kuin kävelee ja minä olen kuin riikinkukko, joka ei koskaan ihan nouse siivilleen.


Neljä kuvaa, joiden takia lopetan aina keskustelun yhteen sanaan.
Tajuatko nyt?
Istutko sinä rantaan, poimitko sanat jotka pulpahtavat pinnalleni?

Ja aiotko vastata niihin jotain,
vai päästätkö ne menemään,
kuin ne olisivat kaloja joiden pelkäät tukehtuvan muuten,
öljykylkisiä, näyttäytyvät vain kerran vuodessa.

Kuvia sinulle osa III

Kerron hänelle, että pidän tummahiuksisista miehistä, ja sellaisista, joilla on isot hauikset. Myöhemmin hän kiittää onneaan siitä, että hänellä on ruskeat hiukset ja ruskeat silmät. No, kyllä sä tiedät miksi, hän vastaa. Ja katsoo minua silloinkin kun yritän katsoa muualle. 

Kun ajattelen häntä, alan aina silittää vihon reunaa tai kämmeneni sisäpuolta. Ei sillä ole väliä, kuinka usein hän sanoo minua lempitähdekseen, vaan sillä, kuinka paljon hän haluaa minun olevan onnellinen. Niin paljon, että usein hän yrittää kieltäytyä puhumasta minulle jotta unohtaisin, mutta me molemmat sorrumme aina vain toisiimme. Hänelle en ole vain, ja hänen jälkeensä haarniskaani on sulanut reikä. Olemme hulluja toisillemme, ja maailman parhaita koomikkoja, ja sinistä ihoa joka loistaa pimeässä.

Kuvia sinulle osa II

Te koitatte kasvaa toisiinne kiinni koulun jokaisessa kulmauksessa. Näytän kolmen päivän kuluttua taas normaalilta, huivi hiuksissani, kiilakorot ja kahvimuki, mutta kukaan ei halaa minua tarpeeksi lujaa jotta huomaisi rautaisen vatsani. Olen pumpannut sen täyteen tabletteja anemian vuoksi, ja haarniskani avulla suutelen keväällä kymmentä joista muistan vain etunimen. Teen heistä excel-taulukon. Sinä sanot olevasi muka kateellinen minulle, kun kerron valkoviinilasillisista ja edith södergranista ja perjantai-illoista kotona. Mutta sinä et tiedäkään miltä tuntuu, kun ei saa ketään ilman tekoripsiä.

Kuvia sinulle

sovitan pyrstöä,
tähtitytön puolitiekiharoita
mutta tänään en tahdo olla kumpikaan.

haluan oikaista punomani seitit
ja kirjoittaa
niin että omistan jokaisen sanan sinulle,
ojennan sinulle jokaisen säkeen heitän
sinua kohti

äänteet jotka sytyttävät itsensä tuleen jotta näkisit

tänään en kirjoita viitan alta, en lisää tummuutta huulilleni,

vaan lähetän sinulle kuvia,
postikortteja jotka haluavat elämän, 
tuoksut, äänet, vieraita hiuksia aamun valkoisella tyynyllä


1.

Hän katsoo olkapäätäni sanoessaan sen. Suolan tuoksu, ketsupin, kanan. Hänellä on nukkaa villapaidassaan, mutta tiedän ettei hän halua minun nyppivän sitä pois. Paljon sanoja, jotka repivät aivokudosta kuin tylsä terä: intiimisti, meidän juttu, vain. Sä vain. Hän avaa minulle oven, yritän pyytää häntä olemaan vähemmän ihana tästä lähtien, mutta en saa sanottua mitään eikä hän edes osaisi olla. Hän osaa kaiken paitsi sen. Minä osaan kaiken paitsi olla hänelle jotain muuta kuin vain.

25.12.2014

Lahjapaketti, joulukala ja tähti

1.

teen itsestäni kivan paketin: laitan hiukset rusetille ja kääriydyn sellofaaniin

only for you, herra pikkutakki

tipsuttelen vierelläsi kolmenkympin samppanjabrunssilla
ja sinä säteilet kuin Tšernobyl,
riisut ja puet takkini rivakasti

se luulee kai joskus, että mä olen 4-vuotias,
niin, onhan se vähän surullista

(yliviivaan ne säkeet, joissa kerroin kuinka Anitta Niemi hymyili minulle viereisestä pöydästä. tyhmää ylpistelyä)

oi, nyt hän puhuu! herra pikkutakki!

sä sovit niin hyvin tällaiseen ympäristöön.
sä olet kuin joku luksush-

luksuslahja!
sä olet luksusta mulle.

sä olet niin kaunis kun sä mietit jotain
mitä sä mietit?

älä huolehdi, mun kanssa sun ei tartte ajatella;
mä hoidan miettimisen ja maksamisen

2.

me menemme hänen luokseen koska hänellä on 10 neliötä enemmän kuin minulla, 
pomona Jari Sarasvuo
ja astianpesukone.

se on ihan oikeasti hänen pomonsa,
kun se on kilissyt ja suhissut 20 minuuttia hän ähkäisee ja käy sammuttamassa sen

ja minä jään yksin miettimään kuinka nyt saan riisuttua mekkoni.

tuu auttamaan, mä en ole koskaan tehnyt tätä itse!

viidentoista minuutin kuluttua kasvojeni yläpuolella heilahtelee kalan pää, joka vielä hetki sitten kuului herra pikkutakille.

hän näyttää siltä kuin olisi itkuun purskahtamaisillaan.

valittava kala. punasuomuinen, hiestä kiiltävä. kala. 
kala, kala, kala, kala kala kala kala kala kala kala kalaaa kalaaa

kalaa. kala.

herra pikkutakki ilman takkia.
minä joka kosketan hänen poskeaan kuin kalvon takaa,
pinnan lävitse,
loiske meidän välissämme on loppunut.

3. 

jouluaamuna puristelen mandariineja,
ne muistuttavat kaikista niistä kauniista naisista joita olen nähnyt

(kauniita miehiä olen nähnyt vain yhden. Cherie lupasi jo 13 kuukautta sitten mennä potkaisemaan hänen kauniita pakaroitaan.)

Paras ystäväni ei ole se teidän pikku ystävänne teidän kunnianarvoisissa housuissanne kuten luulette herrat Huliano, Grr mau, Pikkutakki jne.

ei, vaan hän on ulkoa kultaa ja sisältä kulta,
hiuksista hopeaa eikä häpeä

yhtään mitään, ei edes sitä että on nainen

joka uskaltaa jättää miehiä ja minä

aion laittaa aurinkolasit jotta voisin katsoa häntä ja kysyä:

mitä mä nyt teen, cherie?
miten mä voin muuttua lahjapaketista takaisin kuusen tähdeksi?

mä vaan unohdin taas että mä olen vahva.

miten noustaan juurelta latvaan,
opeta se ja mä kuuntelen.

15.12.2014

Ihana tyttö

Tässä minä olen, sinun kaunotartyttösi.
Joskus paljettimekossa, joskus liukuportaissa, kerran niin humalassa että valitsin sinut.
Tämän piti olla se kerta kun minä kerron millaisia kotkia haluan kutsua luokseni,
mutta tässä minä olen vieläkin, roikun perässäsi ruokakaupassa ja syön vuoksesi simpukoita.
Jäämiseen riittää se kun vaivut päälleni ja kuiskaat ihana tyttö,
kuka muka voisi lähteä sammalselkäisen alta?

En minä ole rohkea kuten ensimmäisenä iltana sanoit, muuten näkisit vain jalanjälkeni poispäin sinusta.
Ja jos olisin älykäs, en lupaisi sinulle brunsseja ja käyntejä museoissa.

Tunnelissakin pidän aina silmät kiinni,
olen huomannut, että niin on helpompi kestää pimeää.

11.12.2014

Tytöt eivät pidä perhosista vaan vuorenhuipuista

Kolmannella kerralla hän on laavaa
ja nytkähdyksiä,
kuin taistelisi itseään kiivaasti valveeseen.

Hän luulee että pidän kaikista niistä perhosista poveni päällä,
hän antoi ne siksi että
minäkin saisin jotain.

Yritän sulaa ja tehdä itsestäni kraaterin.

Sellaisen minne mahtuisi hän, ja se pitkä metalliväline ja se tiivistetty vanu,
eikä koskaan tarvitsisi pelätä haarakiilojen repeämistä
eikä pistoja eikä paksua rihmaista lankaa

mutta lopussa hän on aina särkyvä seinämä,
irtolohkareita jotka tainnuttavat perhoseni
                                    hän on aina viimeiseksi päällä.

Eikä hän koskaan kysy haluaisinko kiivetä laelle asti,
koska ei ajattele että minäkin voisin osata

koska hän luulee että tytöt pitävät perhosista
joita pojat asettelevat heidän poviensa päälle.