18.11.2015

18.11.

ikkunastani näkyy katu,
jolla ei kulje ketään
kukaan ei pysähdy niin että voisin
                                             piirtää hänestä kuvan
hyönteisetkin vain törmäävät lasiin.

sinä lasket verhon alas ja tämä kuva on todempi kuin edellinen
se ei kerro siitä, mitä olet tehnyt minulle vaan siitä
mitä me teemme iltaisin,
laskemme verhoja ja toistemme sormia

lasket leikilläsi yhden liian vähän.

mutta jos katsoisit minua silmiin,
voisit nähdä sen saman ikkunan

                                              ja kadun
jolle kukaan ei pysähdy
niin että hänen ääriviivansa
                                              tummuisivat lasini pinnalle

11.11.2015

Peilikuvat

yritin kirjoittaa vuorovedestä ja lasiin tulvivasta maidosta ja syvistä lätäköistä,
mutta minulla ei ole sinusta mitään sanottavaa.

sinä osaat tehdä pelastussuunnitelman ja naurattaa lapsia ja ajaa pakettiautoa
mutta nyt kun näet verhoista nousevan savun,
käännät katseesi pois.

me hyppäämme käsi kädessä altaaseen ja vedät jalkani kaakeleita vasten, henkeni loppuu monta sekuntia ennen sinua, mitä sen jälkeen tapahtuu en vielä tiedä





olet ne bileet joissa hiljaisuuksia kasvaa liian usein puheen keskelle,
lasit loppuvat vaikka jokaisella on varmasti vain yksi.

yritän kertoa sinulle vuorohädästä ja lasiin syntyvästä railosta ja hyvistä öistä,
mutta minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa.

me nukahdamme reidet lomittain ja puristat minusta ilmaa pois, valveeni loppuu monta sekuntia sinun jälkeesi,

mitä eilen olisi pitänyt tapahtua en vielä tiedä

29.10.2015

Omistettu sanoille

te tanssitte hämärässä
kosteina, toisiinne tukeutuen,
revityissä paidoissa, tennareissa, ihanan kevyet jalat
ja päät
vielä kerran kädet ylös ja te laulatte
kirjoita musta elokuva
kirjoita tähän käännekohta
kirjoita hevoset kaisaniemen puistoon
kirjoita mun jalat hurjaan luistoon

te huojutte pimeässä,
tahmeat raajanne takertuvat toisiinsa
mekkonne muuttuvat voikukan hahtuviksi,
peilipallo sammuu kuin kuu lakkaisi heijastamasta
ja musiikki kalahtelee, narisee,
                     sävelet potkivat toisiaan,
          bassot vierittävät muut äänet pois
kunnes on jäljellä enää pumpum
                                     pumpumpum
pum
pum.
pum.
pum.
tähän hevoset hurjaan luistoon
musta elokuva puistoon
musta käännekohta
musta

älkää lähtekö
vaikka sammutin valot
haen teille tiskiltä jotain
haen sulle yhden, oota tässä, mitä sä haluut?
otatsä valkovenäläisen?
otatteko päivästäni puoli tuntia vai yöstäni koko päivän
vai ette mitään vai

yhden lounaan
ottaa koillinen myös
tulkaa aamulla taas
pilkun jälkeen on kirkasta
katsellaan miten roosa taivas kihelmöi ennen aurinkoa

en halua nähdä kuinka te
romahdatte jaloillenne kuin tainnutetut eläimet,
pyörrytte päällekkäin ympäri lattiaa.

24.10.2015

Rakastan ja pakastan

1.

sanat loppuvat vasta sitten, kun ei uskalla kirjoittaa
mutta sitä, kun kaivaudut kylkeen, en osaa sanoittaa
verho heilahtaa ikkunan eteen, kun vähän puhallat
emme näe kun Intiankadulle lehdet putoavat

tämä syksy toimii kuin pakastin
pitää tunteet kauemmin tuoreina
sua hetken aikaa mä rakastin
mut




päätin pitää hintani huokeina.
päätin syödä kermavaahdot kuohkeina.
jättää balladit kesken ja antaa korkojeni upota mutaan,
sanoa työhaastattelussa hymyilen koska saan siitä 11 euroa tunnilta
kirjoittaa siitä kun miehet alkavat vaikuttaa vauvoilta ja siitä kun vauvat kiinnostavat yhä enemmän
jätin prinsessat vetämään herneitä patjan alta nenään

siis oottekste kuulleet siitä miten mamut ja rikollisuus ja suomen omat ongelmat ensin ja meidän ongelmat ensin

ne joi kaakaota koska ne ei pidä kahvista

siis mulle on kauheen ongelmallista kun pitää ostaa farkkuja!! ihan kauheen vaikeeta löytää sopivaa kokoo :(((


2.

tiiätkö sen tunteen kun sä jätät sun kaverit pariksi viikoksi ja meet thaimaahan katot netflixiä
ja sit kun yrität tehdä comebackin niin sun frendit pienentää niiden polttopallopiiriä?
siltä musta tuntuu kun yritän houkutella sanoja tyhjälle paperille.
ei ne haluu enää.
niilläki on nyt poikaystävät ja osa-aikatyö, ei nyt oikee ehi.


3.

jos hesarissa olisi ilmoitus: "Sunnuntaina 25.10.2015 jaetaan Senaatintorilla faktatietoa maahanmuutosta, feminismistä ja tuotantoeläinten kohtelusta" kuinka moni menisi hakemaan?
entä jos tieto kaadettaisiin ämpäriin, jonka saisi ilmaiseksi?

^ edellinen kappale on runoni yhteiskunnallinen osuus.
nyt voin taas jatkaa sitä mistä runoilijat mieluiten jauhavat: itsestään, siitä miksi isoroballa pitää olla niin kallista ja siitä kolmen vuoden takaisesta exästä jolla oli niin kaunis tapa keittää teetä aamuisin


4.

kohta me istumme yksiöni lattialla
pujottelemme laatikoiden välistä hakemaan viiniä
nukun alasti koska en muista missä yöpaidat ovat,
kävelen kaisaniemen puistoon aamulla, sinne ei koskaan ole ollut niin lyhyt matka.

minä itken taas jonain iltana,
kun rikon lautasen tai saan hylkäyssähköpostin
mutta kun sinä alat lässyttää ja toistella sanan rakas eri taivutusmuotoja
muistan taas miten kirjoitetaan imelistä asioista ilman
että lukijat oksentavat suuhunsa.

muistan että jos timo hännikäinen on julkaissut kirjan,
niin miksen minäkin vielä joskus.

luen maria jotunia ja silittelen kylkiluitasi ja ajattelen,
etten ole tehty kenestäkään muusta,
mutta sinun takiasi vasta näen
selkäni valkoiset sulat.

10.10.2015

Perjantai-ilta lokakuussa

kun mennään Fafa'siin kaikki on vielä hyvin.
kaikki on vielä hyvin alepassa kaljahyllyjen edessä
ja kerrostalossa joka on päällystetty rakennustelineillä,
jaksan juosta viidenteen kerrokseen ja riisua tekoturkistakkini naulakkoon,
kysyä mites sulla menee ihana nähdä
voinko laittaa nää tölkit jääkaappiin
kaikki on hyvin kun ponnaripäiset miehet vaeltavat keittiössä
heidän tyttöystävänsä istuvat ikkunalaudoilla
ja sinä työnnät minut alaselästä seisomaan rinkeihin, kilistämään lasien kylkiä, puhumaan kirjoista ja chisusta ja vihreistä ja revontulista

jukkapalmut kahisevat, yksiöön kehittyy sademetsän kosteus
ja kaikki on vielä melkein hyvin
mutta en ole sanonut mitään puoleen tuntiin
ja nauraminen alkaa käydä työstä kun
niin missä sä olit töissä? aa kaupassa, hei mäki oon tehny joskus paskaduunii 
sinä kerrot vain opiskelustasi kadettikoulussa,
sinä saat isoa päivärahaa ja olet kaikissa järjestöissä, yhdistyksissä ja hallituksissa
sinä olet arvokas, sinua ei saa päästää menemään, sinä sanot minua pupuksi
ja olet tuonut meille punaviiniä,
kaikki olisi hyvin ellei se olisi pilaantunut, ellei kalja olisi loppu ja kello yli yhdeksän

milja on leon tyttöystävä, milja on ihana ja haluaa että kerron mistä tykkään eniten sinussa
no siitä ettei se ole jättänyt mua
eikä kaikki ole enää hyvin vaikka nauran ja milja nauraa ja kysyy eikun että oikeasti
muut haluavat pelata peliä missä pitää piirtää ja näytellä sanoja
menen vessaan ja toivon että minut unohdettaisiin
eteisessä leo suutelee miljaa silmät kiinni poskelle,
eikä kummankaan tarvitse näytellä.

lauseeni lyhenevät, minusta tulee jauhoa,
sinä kerrot muille mitä tapahtui kun olit kesätöissä vuonna 2010
laitan kengät jalkaan eikä kukaan huomaa eikä mikään ole hyvin.

juon tölkin pohjat, silität välillä kättäni niin määrätietoisesti että se on kovakouraista,
mutta et katso minua. sinulla on kaunis tapa pitää minusta kiinni aamuisin
mutta en muista miltä se tuntuu,
olen sulava lumilinna, haamuksi muuttuva elävä.

kun lähdetään jatkoille, karkaan baarijonosta, painaudun bussipysäkin suojaan,
nousen ensimmäiseen autoon,
soitat vasta puolen tunnin päästä,
kysyt miksi lähdin juuri kun aloitte laulamaan.
ei toi leollekaan oo kauheen kivaa, poistuu vaan tollee sen tupareista 

painan punaista.
puiston puut koskettelevat toisiaan luvatta.
hakaniemen rannan talot on valaistu kuin ne olisivat kulisseja.

ehkä sinäkin nyt tiedät miltä tuntuu kun katkeaa,
on lause joka jää kesken,
elää elämää jossa kaikki on hyvin,
mutta näkee kaiken valkoisen harson läpi,
kulkee yksin lokakuun yössä ja pinnistelee muistaakseen milloin katulamput syttyivät,
milloin tuli näin kylmä ja pimeä.

1.10.2015

Sfinksi

I


unissasi kun käännyt
olet jätepuristin,
painat kasvoni seinää vasten
kuin tämä sänky olisi kokonaan sinun.


minä olen selälläni makaava sfinksi
joka ei vieläkään räpäytä silmiään,
tuijotan pimeänkipinöitä,
kattoa joka on musta ja lähellä kuin ukkostaivas.


sanoit tänään Annalle ja Tuulille jotain joka sai heidät hetkeksi syttymään kuin loisteputkilamput,
haparoivista välkähdyksistä kirkkaaksi valoksi.
he kysyivät milloin tulet seuraavan kerran,


kerroin etten tiedä, että olet menossa viikoksi Egyptiin.




II


minne menivät ne 2700 grammaa,
jotka katosivat vaa'an näytöltä syyskuun 17. päivän ja lokakuun toisen päivän välissä?
mihin menevät kuolevat solut ja tippuvat hiukset?
kaikesta mitä olen heittänyt pois,
voisi rakentaa toisen minän,
hänellä olisi basilikaa keittiössä,
astianpesukone
ja kahvinkeittäjä.




III


olen syömässä jälkiruokaa, kun aika alkaa kulkea taaksepäin:
ensin omenapiirakka ja creme anglais kannetaan edestäni pois,
sen jälkeen tarjoilivat vievät pääruuan ja alkupalat (lohiterriiniä ja mätiä) takaisin keittiöön.


viimeisenä lähtee se jonka kanssa istuin,
vetää tuolin altani ja kävelee ulos katsoen koko ajan minua.


ja kun ajattelen tätä sinä nukut vieressäni kuin lapsi,
viiden tunnin kuluttua sinä heräät ilman kivisiä silmäluomia
tai ohdakkeita selässäsi,
pääsi huljahdellen kimmeltävää vettä.

22.9.2015

Ariel ja Erik: toinen tapaaminen

olen jo kauan tiennyt että sinun näköisesi mies kulkee usein Porthanian kolmannessa kerroksessa
mutta en tiennyt että hänen takkinsa alla olisit sinä.
kun sanoit minusta jotakin mikä maistui toffeelta en yllättynyt,
koska olin tiennyt että tulisi päivä jolloin sanoisit niin ja
korkeat poskesi heittäisivät aaltoja kasvoilleni ja

siinä oli se päivä,
oranssi ja valkoinen vielä yön keskellä.

unohdit nimeni, mutta minä muistin sinun,
tunsin suussani r:n pirstaleet ja k:n terävän iskun,
vokaalien valaslaulun,
tunsin kirjaimet sormissani samoin kuin muiston solisluittesi kaarista,
yhtä sileistä kuin meren yli liukuvat valkoiset veneet.

sitten näin sinut uudestaan, ei, ensin en nähnyt,
tiesin vain että olit sen verhon takana,
se pyörteili edessäsi kun valmistauduit olemaan joku muu,

viiksekäs mies mustassa kaavussa
asteli lavalle heti kun verho nousi,
näin että hengitit siellä paremmin kuin muualla.

kolmannessa näytöksessä
                     viiksimies katsoi yleisöön ja sinä
                                                                    valahdit kaavun alta pois kun huomasit minut,
unohduit kahden maailman väliin,
räpytit silmistäsi vettä etkä muistanut kuka olit,
tunsit vain että katsoin sinua kuin olisin halunnut hinata sinut luokseni.

hoipertelit roolisi loppuun,
yritit upota vuorosanoihisi mutta vajosit liikaa.

odotin sinua aulassa, ojensit minulle kätesi ja kädelläsi pusun,
nimesi pyrähti hampaitteni taakse,
selkämme asettuivat tyynesti vierekkäin,
kuin mannerlaatat maanjäristyksen jälkeen.

17.9.2015

Patsas

hiljaiset illat
käteni väsyy kädessäsi
syön jugurtin loppuun ja sinä syöt leipäsi,
vesi tärisee laseissa kun autot ajavat ohi.

kannan itse itseni sänkyyn,
odotan siinä että tulet
ja olet patsas minulle, yksi kolmesta sepästä
tai jotain muuta vankkaa ja pysyvää.

lähdet nykyään aina keskellä yötä.
haparoit valoa etkä tiedä että teen samoin
kaiken aikaa,
ja kun sanon että jään odottamaan,
puhun totta mutta en tarkoita sinua.

7.9.2015

Ariel Erikin luona

1.

me istumme sängyllä
hän liikkuu hitaasti kuin risteilyalus:
kylki kallistuu

hänen sormensa vaihtuneet
hyönteisen jaloiksi


2.

katson maisemia rintasi päältä,
tämä vuori pullistuu ja laskeutuu vuorotellen.

ihosi hohkaa,
varma merkki vulkaanisesta kivestä,
sinä olet sellaista maata joka hukuttaa kyliä,

mutta rakentaa saaria keskelle mertani.

15.8.2015

15.8.

jos mä ihan hitaasti ja hellästi
jooko

                               sanot nyt     tällä sängyllä

mutta kuulen vuorosanoja tulevaisuudesta

ehkä sanot ne juuri

                                                   tällä sängyllä

sanot että bussi on ikkunan alla kahden minuutin kuluttua

sanot niin, vaikka nyt

makaan alkiona untuvapeittojen kohdussa ja sinä teet itsestäsi kuoren
selkääni vasten

tulevat lauseesi kaikuvat
siinä miten silität rintaani

jonakin aamuna me istumme      tällä sängyllä

ja katsomme lattiaa niin tiiviisti ja kauan
että se alkaa lainehtia vettä.

11.8.2015

Surunkorento

1.

eilen he kertoivat mitä saan miltäkin tililtä
ja paljonko veroa menee asunnosta
mutta kuka haluaisi saada perintöä omalta isiltä
tai maksaa veroja kuolemasta

lauloit aina keittiössä, kun otit pannukakun uunista
koskaan ei ole ollut niin hiljaista, kuin silloin kun tulen illalla duunista
maailma hengittää jossakin muualla
ihmiset nauravat etelän suunnalla,
mutteivät tässä

lohdutit kun kaaduin suksilla metsässä
näytit miten kytkintä nostetaan, miten vaihdetaan vaihdetta mäessä
kaikki muut ovat matkalla eteenpäin
onneen tai ainakin sinnepäin
minä pysyn tässä

2.

selkääsi oli tarrautunut
raskas, pitkäkynsinen olento
et voinut näyttää sitä muille,
se oli sun oma surunkorento

soittelit kun olin kipeänä, tulit hakemaan kotiin
isälläsi oli samanlainen suru, sen nauru jäi nuoruuden sotiin
maailma hengittää jossakin muualla
ihmiset laulavat etelän suunnalla,
mutteivät tässä

annoit kympin ja limsapullon hyvästä numerosta,
muttet koskaan puhunut mustasta olennosta
kaikki muut ovat matkalla eteenpäin
onneen tai ainakin sinnepäin
minä pysyn tässä

3.

ennen kuin lähdit
maailma oli avoinna
nyt kun olet poissa,
voi milloin tahansa maa aueta

koskaan ei tiedä, kenen selkään surunkorennot laskeutuvat
niitä ei voi estää, niin tiukasti ne tarrautuvat
ja maailma hengittää jossakin muualla,
ihmiset nauravat etelän suunnalla,
mutteivät tässä

joskus sylit tuntuvat vankiloilta
ja vaikkei haluaisi mennä, ei jääminen ole mahdollista,
kun kaikki muut ovat matkalla eteenpäin,
onneen tai ainakin sinnepäin
ja itse pysyy tässä

19.7.2015

Järvivalaat

valaat ovat muuttaneet järveeni,
ne leikkaavat tyyntä pintaa kuin kangasta,
heittävät aaltoja harjuille asti.

ei niitä saa kesytettyä,
eikä houkuteltua rannalle kuolemaan,
ne odottavat vain oikeaa hetkeä


kun harjaat hiuksiani albumin
kolmannella sivulla

kun istun sinun paikallesi auton rattiin

kun kuulen sinun sanovan lisää jauhoja vähitellen


valaat nousevat pintaan,
viiltävät pyrstöillään paitani kangasta,
saavat minusta happea,
saavat surustani elinvoimaa.

13.7.2015

Uskottomuustunnustus

Uskon ettei sinulla ole minuun kaikkea valtaa,
ettet tiedä mitään taivaastani
etkä maastani,
enkä minä ole näkyvä vain sinulle,
etkä sinä ole ainoa joka joskus luulee minun olevan näkymätön.

Sinä et uskoisi minua,
minua jonka päätä ympäröi kultarengas, valkeiden öiden valkoisuus, jumalten jakamat kiharat,
et uskoisi jos kertoisin, että olen mahlaa sisältä, en maitoa,
että klubilla Berliinissä olin samaa kuin ylös pyrkivät kädet,
samaa kuin makea savu, samaa kuin suoniin syöksyvä musiikki, samaa kuin britit ja brassit ja berliiniläiset,
että vain itseni tähden nousin aina vielä yhdet portaat,
laskeuduin taloon taivaasta, siltä korokkeelta jonne olit nostanut minut,
tein kaiken itseni puolesta aikana,
jolloin sinua ei näkynyt ei ollut,
oli kolmas päiväni siellä kun kirjoitin sinulle
hyvänyönviestin ja jatkoin kantapäideni ylösnostamista,
etkä sinä ollut tuomitsemassa, et tekemässä siitä loppua.

Sinun ei pitäisi jatkaa uskomista, jatkaa neilikoiden ja thairuuan ostamista, kumartua minun puoleeni, sillä en pysty puhumaan sinulle,

mutta me jatkamme tätä uskomatonta, tätä pupujen ja pienten sänkyjen ja pizzojen täyttämää,
me kastelemme toisemme, odotamme elokuun viikonloppuja ja joulukuuta ja jälleennäkemistä,
jotain merkkiä,
jostakin, taivaasta vai maasta,
ei sillä väliä.

1.7.2015

Turvatyynyt

en tiedä miten se tapahtui:
ensin olit ilmaa minulle
                nyt olet enemmän kuin meri.

odotin sinua yhdeksäksi tänne,
odotan vielä yhdeltätoistakin.

näen miten auto törmää toiseen ikkunani alla, turvatyynyt laukeavat, auto kiihdyttää pois
enkä senkään jälkeen suostu sammuttamaan eteisen valoa,
valuttamaan teetä viemäriin.

kun viimein tulet,
takki märkänä, niska punertaen,
en tiedä miten se tapahtui:
milloin oikeastaan saavuit,
                olitko edes poissa
ja mitä minä odotin.

24.6.2015

Sinä rannalla

Aika on laiva johon nousen,
sinä jäät rannalle,
aallot valelevat kasvosi suolalla.

Laivani jättää jäljen mereen, vaahtoavan tien sinun luoksesi,
sinun luotasi
se johtaa minuun eikä meren ja taivaan rajaa näy,
sinä jäät rannalle,
liityt muiden kivien joukkoon.

En tiedä vielä,
montako metsää niillä saarilla on joiden ohi kuljen,
onko eläimillä selässään untuvaa vai piikkiraita,
et ehtinyt kertoa minulle niistä,
sinä jäit rannalle,
heinät alkoivat kasvaa hiustesi seasta.

Kun meri joskus nukahtaa,
vaahtoava tie hajoaa pinnan alle,
tiedän että on se päivä
kun näen toisen rannan,
pehmeämmän kuin mikään edellisistä
ja sinä odotat minua sillä rannalla,

autat laivani laituriin,
                     pystyt taas ojentamaan kätesi.

15.6.2015

Hei kultaseni

Muusa pahoittelee piiiitkää blogitaukoa. Se on johtunut osaksi itsekriittisyyden liiasta esiintymisestä ja osaksi niistä kuuluisista elämän yllättävistä käänteistä. Olen myös perustanut toisen blogin ihan toiseen paikkaan, mutta en halua jakaa osoitetta täällä, koska en kirjoita toista blogia omalla nimelläni, enkä haluaisi, että kaiken maailman puolitutut lukevat sitä. Blogin aiheet ovat aika henkilökohtaisia, mutta liittyvät naisena olemiseen ja feminismiin. Jos kiinnostaa, linkkaan blogin mielelläni kun sitä tiedustelee osoitteesta kultakalapuisto(at)gmail.com.


Ja nyt yritän ryhdistäytyä ja olla aikaansaavampi myös täällä!


Toivottavasti teillekin on tulossa ihana runoilukesä <3


pus,


Maria

Filmi ei katkea

tässä on kaikki, ottakaa kamerat esiin:
kuvatkaa yhden päivän kiharani,
piruetti joka loksauttaa lanteet vasemman jalan päälle,
polven pohkeen päälle, niskan paikoilleen, minitornadon lattiasta


kuvatkaa minut kun juoksen tien yli kahdeksan kaistaa
tytön kanssa jota en tunne,
tallentakaa huohotukseni, laittakaa valot kohdalleen,
suurentakaa kuuta niin paljon että se näyttää feikiltä,
olkaa eteisessä valmiina,
kuvatkaa niin läheltä että voin heittää teidät seinää vasten,
huutaa mitä helvettiä keitä te oikein olette
katsokaa nyt tuota kameramiestänne, se puhuu vain leikkauksista mutta


ei hän voi päättää mitä minun elämästäni leikataan ja mitä jätetään



no niin, jatkakaa vaan,
tässä minä nyt
luen hajuvesieni etikettejä vaikka pitäisi lukea Hurskas kurjuus
ja menen hienossa silkkipyjamassani nukkumaan, maski silmille ja kauniita unia enkelin kuvia


                                                te kuiskaatte
tekisi mieli kosketella itseään mutta en minä nyt voi,
emmehän me ole missään BB:ssä, vai minne te aioittekaan laittaa tämän?


kuvatkaa vielä, kuvatkaa se kun nukahdan ja ajatus astuu päästäni sängyn reunalle,
tahtoisin nähdä sen, nähdä että se on silloinkin olemassa



tässä on kaikki, jatkakaa nyt ja tallentakaa minkä saatte:
se kun palautan hänelle hammasharjan ja yöpaidan,
se kun näyttelijän katse osuu minuun ja hän kompuroi repliikissään,
kun eksäni nousee seiskaseiskaan Haapaniemen kohdalta,
salaattini jossa on parsakaalia ja papaijaa,
valo joka on ihan kauhea flirtti juuri nyt,
se poika joka työntää lastenrattaita Arabiassa ja hymyilee niin suloisesti,


kuvatkaa häntä, hän on se toinen tärkeä tyyppi tässä,
pitäisihän teidän nyt tajuta! elokuva-ammattilaiset!



tulkaa tänne ja kertokaa mitä sanon seuraavaksi,
mihin suuntaan katson,
kenen kohdalla räpyttelen silmiäni


                                   älkääkä kysykö miksi
nainen heiluttaa iltaisin vastapäisellä parvekkeella suurta punaista peittoa,
kuvatkaa vain sekin,
kuvitelkaa vaikka että se on joku merkki.

27.4.2015

Unilelurakkaus

me etenemme yhdeltä patjalta toiselle
kolmannelta halaajalta neljännelle

tämä on unilelurakkautta

katselemme Kiasmassa purjekankaalle maalattuja huulia,
sinä moikkaat tyttöä jota en tunne
mutta se ei vastaa
mitä sä teit sen kanssa? missä te tapasitte?
olisiko sekin halunnut varastaa sun pehmeän käden?
istutaanko vähän aikaa päällekkäin, kysyt myöhemmin,
sylikkäin on sinulle liian vaikea sana


haluat että tulen parvekkeellesi katsomaan
miten aurinko laskee trangian savun taakse

tämä on laskujen ja nousujen rakkautta

sinun luonasi en ole enää kasvissyöjä, en kylmäpäinen, en itsenäinen,
en muista mitä sovittiin,
kun lainaat minulle yöpaidan, en jaksa mennä kylppäriin vaihtamaan,
en irrota sinusta yöllä,
en palele, en valvo,
en muista miksi ihmeessä en vielä eilen halunnut sinua


kirjoitan sinulle edelleen
vaikka kerroit että luit näitä kerran ja itkit ilman viiniäkin
kun olit palannut viidennen halaajan luota

se oli unilelurakkautta

no, onko tullut ketään kivaa poikaa vastaan, kysyt aamulla,
kuin oltaisiin vaan nukuttu yhdessä,
sinä esität että olet minua parempi unohtamaan.

ensi viikolla olemme taas toisiimme kyllästyneitä
mutta emme kylläisiä,
aina jaksan antaa sinun syödä minut vielä yhden kerran,
aina tulee ilta jolloin busseja ei enää kulje
ja kun pyyhin poskesi sinä, joka tarvitset nenäliinoja vain kerran viidessä vuodessa,

sanot että sinusta tämä on kaunista

5.4.2015

Päivä ennen kuin Erik lähtee

laita kätesi tähän, muuriksi. 
kierrä hiukseni sormiesi ympäri,
kunnes kasvan sinussa,
etkä sinä pysty irtoamaan minusta.

laita kätesi tähän, sillaksi.
kierrä varjoni lanteidesi ympäri,
kunnes osaan juoda ilmaa
ja sinä suolaista vettä.

laita kätesi tähän, äläkä vain täksi illaksi,
sillä meidän täytyy päästä rantaan,
sinun on lopetettava horisontin tähyäminen
ja minun oman ääneni etsiminen,
ennen kuin kivet hiertyvät sileiksi,
meren vaahdoksi taas.

29.3.2015

Teeskentelytakuu!


  • Mikä olisi ihanampaa kuin kuhertelukuukausi Karibialla? Mikset piristäisi parisuhdettanne ja viettäisi kiihkeää lomaa vällyjen välissä trooppisilla saarilla? Anna poikaystäväsi kerrankin olla raaka merirosvo, joka kaappaa sinut miehiseen syleilyynsä!
  • Jos et nauti petipuuhistanne, puhu asiasta miehesi kanssa! Välittömästi tämän jälkeen hän ymmärtää, että sinäkin tarvitset vähän lämmittelyä, ja intiimeistä hetkistänne tulee taivaallisia!
  • Cleonita 0,02 mg/3mg, ethinylestradiol./drospirenon. Kerran päivässä, ehkäisy. Estää raskauden alkamisen (vaikutus perustuu seksuaalisten halujen täydelliseen katoamiseen).
  • Tämä pikku lelu kiihottaa ihanasti nautinnon nappulaasi: muutama värisevä kosketus ja olet maanjäristyksen partaalla! Richterin asteikko paukkuu samaa tahtia lemmenluolasi kanssa!
  • Eihän sulla oo nyt kuukautisia? Aah, no ei vittu. Hyi.
  • Kukapa kieltäytyisi mahdollisuudesta nuolla kultansa kalleimpia aarteita? Tutkimusten mukaan sperma on jopa terveellistä, ellei siihen tukehdu!
  • Liikuta tosta kohtaa edestakaisin kolmesataa kertaa. Sitten tosta viisikymmentä, vähän nopeammin. Sitten mä tuun niin ettei mitään rajaa.
  • Muista, ettei mikään vie haluja niin nopeasti pois kuin se, jos vilkuilet facebookia kesken kumppanisi kliimaksin! Eri asia tietysti on, jos seksi on niin huonoa, että naamakirjankin tuijottelu on parempaa. Silloin kannattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kiivetä välillä miehen päälle! Välittömästi tämän jälkeen alat taas nauttia!
  • Orgasmitakuu!
  • Mikä olisi ihanampaa kuin pikainen sessio ennen töihin lähtöä? Parisuhteen piristämiseen ei tarvita muuta kuin kymmenen minuuttia pesukoneen päällä!
  • No mikä sua nyt taas harmittaa? Sähän tulit vasta viime kuussa viimeks? Vittu kun te naiset ootte vaikeita.

26.3.2015

Sokeripoika

1. 

m: saanko mä ottaa sun paidan pois?
n: mm joooo.... tietty
m: ihanat... mikä sun koko on?
n: ai kuppikoko? kaheksan ja puol
m: hehe. kiva. ihanat...

2.

n: nähään sitten viikon päästä!
m: joo! pidä hei hauskaa siellä Espanjassa
n: tietty! ja yritä säkin selvitä näistä sateista täällä
m: miksen mä selviäis?
n: haha kun sä et vaan tykkää sateesta yhtään, eiks nii? sellanen sokeripoika
m: ai mikä?
n: siis, my sweet boy
m: oota hei, pusu... mm, sullakin on sokerii huulissa
n: joo, mutta vaan siellä

3. 

m: no mikä sua nyt harmittaa?
n: no ei mikään.
m: harmittaapas. hei kulta. kerro.
n:
m: se sama juttuko taas? voi sua. 
n: niin.
m: kyllä mä tajuun että sua turhauttaa. mutta en mäkään mikään taikuri tässä voi olla.
n: ei sun tarviikaan.
m: no mitä me sitten tehtäis?
n: enhän mäkään oo sun puputyttö.
m: etkö sä haluu ehdottaa mitään?
n: ei sun tarvii.

4.

m: haluutsä oikeesti tätä? et ollaan vaan kavereita?
n: mjoo. mut sillee, friends with benefits, tiedätsä?
m: miten se sit eroo parisuhteesta?
n: no ollaan yhessä mut ei sitouduta yhtään.
m: ai. no kyl se mulle sopii.
n:
m: mitä sä sanoit?
n: en mitään!

5.

n: se makee poika, kyllä mä sitä vähän rakastan 
mutta se tulee aina olemaan mun april fool
silti

22.3.2015

Ariel kadottaa äänensä

En osaa laulaa sinun lähelläsi.
Jos pyytäisit, kivet hakkaisivat kosken laitoja, vedet pyrkisivät vastavirtaan,
mutta mitään sileää minusta ei tulisi, ei simpukkaa
eikä meriruohojen seittiä.

Mitä kauemmin minua kosketat,
sitä enemmän minusta puristuu pois suolavettä.
Pisarat vaeltavat reisiäni alas niin hitaasti, etten huomaa ennen kuin viimeinenkin on lähtenyt
ja jättänyt jälkeensä lohkeilevat huulet, hipaisusta murenevan äänen.

Silti jään tähän, hamuan
rintakehälläni
                                     rintakehääsi,
auringon kimpaletta,
valkoisempaa kuin jokien laskupaikkojen pyöreät kivet,
                     lämpimämpää,
kuin kirkas vesi matalikossa,
yhtä hallitsevaa,
                                                  kuin virta,
joka kouraisee pohjalta asti.

17.3.2015

Olen unohtanut miten unohdetaan

1.

olen unohtanut miten huudetaan
kevätpölyn ja autojen yli,
tai nauravien ihmisten yli,
niiden yli joiden hiukset kasvavat viljaa.

joko huudan tai hiljenen ja sen jälkeen himmenen,
kuten silloin kun sanot mun oma tyttö
enkä pysty vastaamaan,
kuten silloin kun istun kaikkien keskellä
mutta yksin,
kuten silloin kun et välitä siitä nautinko minä
sen jälkeen kun olet saanut osasi

sinä olet rakas mutta vaipunut päälleni niin monta kertaa useammin kuin minä,

vaikka silloinkaan en huuda,
vaan haalenen,
hiudun altasi pois jonnekin missä
huutaakseen ei tarvitse vetää henkeä
eikä syvässä vedessä pitää suutaan kiinni.


2.

kerään sanoja joita he jättävät lattioille.
satoja kertaa minä, vain muutaman kerran sinä.
he eivät muista niitä enää, tai liimaa jääkaapin oveen,
mutta minä olen unohtanut miten unohdetaan:

ihmeellinen 
                                            haluan sua

                  saanko

tai:

ei                                          en
                      enää

                                        en mä kyllä

ra

                                                                                       kastunut

ole.
ole vain.
olisit vain ollut tässä vielä minuutin eikä oltaisi riidelty enää enkä olisi kysynyt näyttävätkö silmäni punaisilta etkä olisi viimeisellä kerralla satuttanut minua ja silti jatkanut ja ottanut ja saanut enkä olisi itkenyt sinä yhtenä yönä monta tuntia ja jos olisit edes silittänyt etkä olisi ollut niin kova ja sanonut niin monia sanoja joita nyt liimaan

jääkaappini oveen,

jos et olisi sanonut niin monia sanoja jotka olivat kermavaahtoa ja silkkipilviä ja helletuulta
ja jotka jätit sotkemaan lattioitani,
lakaisit pöydältä siihen sen jälkeen kun

3.

hän on taas täällä, toivottakaa tervetulleeksi (!)
herra sinitakkinen, kylmäkätinen,
käy kävelyllä sillä aikaa kun minä kirjoitan.

me yritämme löytää hänelle tyttöystävää,
laitoimme nettiin kalpean kuvan jonka alla lukee:
himmenemisestä valonsa saava mies etsii rakastajatarta
(ensimmäinen kisu on jo hänen ykkösnaisensa)
ja minä epäilen onnistummeko,
kun naiset yleensä pitävät enemmän kuumaverisistä.

nyt hän kysyy minulta, miksi taas, miksen, milloinkohan, ei kai koskaan, miksi siis, miksi ihmeessä

mutta entä sinä, herra sininen,

jos tässä olisi olkapää,
etkö laskisikin leukasi sille,
etkö yrittäisikin unohtaa
miten ajatellaan jotain kaunista tulevaa maaliskuun iltaa
jolloin sanat lakaistaan lattialle ja olkapää

lähtee, pienenee ja himmenee.

9.3.2015

Tämä kevät

se nousee siivilleen hiljaisuudesta,
se, mikä on jo viikkoja pyristellyt kylkiluitteni suojissa
kuin katseesi
joka ei ole uskaltanut aueta minua kohti

minun piti jo huitaista maljakkomme lattialle,
mutta kun otin sen käsieni väliin,
huomasin sen kauniit kaaret,
kuin muotoonsa jähmettynyttä vaahtoa

liukas,
mutta liian pehmeä pudottaa.

se nousee huulilleni sinä hetkenä
kun kumarrut väliini,
se, mikä on jo vuosia luuduttanut kylkiluitani yhteen.

puolia tuntia ennen pimeää me kävelemme Intiankatua
paperikerroksiin käärityt                                                välissämme,
en tiedä vielä mitä lajia ne ovat ja siksi ne tuntuvat liian raskailta kantaa.

sanat kokeilevat vielä viimeistä ovea, kullanhohteista rakoa,
kaikki painava voisi valua nyt minusta leikkipuiston laitaan, nyt

mutta seuraavana aamuna
maailma astuu vaativana sisään kun nostan verhon,
sinä siristelet silmiäsi,
sanot ettet sinäkään kestä tätä valoa,
tätä, joka paljastaa sen ettemme vieläkään näe toisiamme,
tätä, joka antaa sinulle vuorosanat
                     ja minulle käskyn olla hiljaa

vielä tämä kevät.

3.3.2015

Mikset jo lähde

itken koko illan eikä hän silti lähde.

tuossa on ikkuna ja tässä myrskyävä nainen, mikset jo karkaa?
hullu!

kaikki hänen ruusunmarjaleivoksensa, ruusuiset sanansa, hänen kätensä kaulallani kuin terälehdet
enkä silti tuoksu ruusuilta,

vaan yhä useammin sitruunapuulta.
tuossa on lämpöä hohkaava mies ja sinä olet jalkoja myöten jäässä,
miksi siis yrität juosta?
hullu!

itken koko illan eikä hän silti lähde.

tuolla on toinen kotisi ja tässä naisesi josta menneisyys ei hellitä,
mikset jo mene?

hullu!

mutta aivan liian hellä.

27.2.2015

Yö Kumpulassa

seison puutarhan portilla ja odotan,
odotan sitä säettä jonka avulla saan Vallilanlaakson kummut kohoilemaan.
ne värisevät jo,
kuuletko? ruoho puhkuu kun se murtautuu huurteen läpi.

joki ei ole entisensä,
se vääntelehtii uomassaan kuin kuiville heitetty ankerias.
sekin odottaa, se odottaa vesiputouksia ja suihkulähteitä ja maauimalan altaita,
se haluaa että joku ui siinä,
täyttää sen, saa sen aaltoilemaan,
haroo sen pintaa, hipaisee pohjaa,
                            huuhtelee lumpeiden alla kielensä.


istun kasvimaan viereen ja odotan,
odotan sitä kuokkaa joka kääntää maan vaikka on yö.
kaivautuu läpi heinäisen kuoren,
lapioi pimeän mullan kaikkien nähtäväksi.

maa tihkuu kosteutta,
se ei malta enää odottaa, mutta jokin ei päästä sitä otteestaan.
kastemadot vaeltavat pintaan ja haukkovat henkeään,
juurakot kiehnäävät mullan alla toisiaan vasten,
ne odottavat varret jäykistyneinä, lehdissä kohisten,
odottavat tuulta ja sitä että saavat taipua
                             sen tyynnyttävän sylin sisään.


makaan versojen keskellä ja odotan,
odotan sinua joka olet lähempänä kuin koskaan
mutta silti kaipaan sinua, kaipaan painavaan ytimeesi
kuten sinä kaipaat minuun.

sinä pääset aina hetkeksi perille,
mutta minä en koskaan tule valmiiksi kanssasi.
odotan sitä että koskettaisit joskus kuin hullu,
uskaltaisit puristaa niin että särjet minut,
vastaisit virtojeni vetovoimaan, multani kutsuvaan tuoksuun,
kääntäisit ihoni ympäri,
saattaisit kädestä pitäen sinne asti

                               missä taivas hehkuu granaattiomenoita
                               ja joet pulppuavat hopeaa
                               korkeimpia huippuja kohti.

16.2.2015

Yhden runon evoluutio

On aina tosi mielenkiintoista kuulla, miten toisten tekstit syntyvät. Siksi päätin tehdä tällaisen postauksen yhden runoni eri vaiheista. Kaikkia vaiheita ei tietysti pysty tallentamaan, koska niin paljon muokkauksia ja ideoita syntyy pelkästään pään sisällä, mutta olen nyt yrittänyt kuvata muutaman tärkeimmän luonnoksen ennen valmista runoa:


1. Kuva ei ole kovin selkeä, mutta tarkoitus onkin näyttää, kuinka sotkuinen ensimmäinen versio runosta voi olla. Kuvassa oleva teksti on ajatuksenvirtaa, jonka kirjoittamiseen meni noin 15 minuuttia eräänä iltana, kun olin juuri tullut kotiin. Muistaakseni mietin mahdollisia sanoja ja lauseita kotimatkalla, joten tavallaan runon kirjoittaminen alkoi jo aiemmin. Yritin tehdä runoon jo tässä vaiheessa säejakoa. Yleensä yliviivaan ja merkitsen aaltoviivalla niitä kohtia joita haluaisin muuttaa tai poistaa samaan aikaan, kun vielä kirjoitan ensimmäistä versiota.


2. Tähän kuvaan olen korostanut niitä kohtia joita olen heti ajatuksenvirran kirjoittamisen jälkeen muuttanut: esimerkiksi vaihtanut sanoja (ostaisi > hankkisi, nenääni > luomiani), lisännyt sanoja ja poistanut kokonaisia säkeitä, jotka eivät ole tuntuneet tarpeellisilta (esimerkiksi viimeiset noin kymmenen riviä).


3. Seuraavaksi kirjoitin runon iPadilla puhtaaksi ja muokkasin taas useita kohtia. Olen asetellut säkeitä eri tavalla, tehnyt sisennyksiä, yrittänyt ilmaista asioita tiiviimmin ja kirjoittanut myös kokonaan uusia säkeitä. Muutin myös joitain kohtia puhekielisemmiksi jotta puhe erottuisi paremmin kertovista kohdista. Viimeiset viisi säettä ovat jääneet aika kesken, sillä päätin täydentää ne, kun kirjoitan runon viimeisen version. 

4. Lopulta kirjoitin runon koneelle ja muokkasin epäselviä ja avoimeksi jättämiäni kohtia. Tein runon ensimmäisen version jo yli kaksi viikkoa sitten, mutta yleensä julkaisen runoni paljon nopeammin, tämän postauksen tekemiseen vain kului vähän enemmän aikaa. En ole kovin paljon ehtinyt muokata vanhoja tekstejäni, mutta joskus voisin myös kokeilla valita jonkun parin vuoden takaisen runon, joka tällä hetkellä hävettää, ja katsoa mitä siitä syntyisi nyt. Ja seuraavaksi se valmis runo!

Ettet palaisi


ettet palaisi samoja jälkiä
hankkisi Amsterdamista pilveä ja jälkiruokaa
                           en edes huohota muttet huomaa
suihkusta suoraan päällesi                                   kymmenen minuuttia
plus uunin lämmitys
                                 sellaista se on,
vastaat minulle kun en tahdo nostaa rautaluomiani tyynystä,
ratikoiden täytyy saada sähköiskuja jotta ne kukkisivat,
toisen täytyy ottaa askel taakse ja toisen eteen,

sitä sanotaan tanssimiseksi-

voi sua, älä itke. rakas.

kiharani heittäytyvät tammikuun tuuleen, kunpa minäkin osaisin
sukeltaa hallitusti

(*huutaa*) me ollaan vaan hypätty tähän klooriveteen
ja vasta nyt huomataan kumpi osaa pysyä pinnalla
vaikka olihan se selvää jo alussa, mun rintalihaksesta puuttuu pala, kato nyt, katso mä sanoin
miten mä voisin uida kloorissa ilman kipua? miten?? 
                                   nämä on mun rinnat eikä kidukset!

ettet jättäisi minua ruokakaupan hyllyjen väliin kuin alkoholisti-isä 10-vuotiastaan,
olen sinulle porkkanakakun lumihankikuorrutetta, laskiaispullien auringonlaskuvaahtoa ja minttukaakaon ytyä koskenkorvaa
takerrun halukkaasti koukkuusi, kaikkiin sydäntä silittäviin sekoittaviin sulattaviin sanoihin

ja me olemme yhdessä vastasyntyneitä, lepertelijöitä,
yhtä hämmästyneitä toistemme mannerlaattojen lailla liikkuvistä kämmenistä

älä siis lähde, älä kerro että pitäisit enemmän tytöistä, jotka eivät pelkää uniensa rajat täyttäviä elefantteja
tiesitkö että on olemassa sellaisiakin
(*kuiskaa*) jotka eivät ole puhumattomia joka toinen ilta? 
virkeitä kuin pikkulinnut vielä myöhäisillan vaihtuessa varhaiseen aamuun, onnellisia kuin kissanpennut, tiesitkö 

ettet palaisi samoja jälkiä,
                                  ettet kärventäisi sormenpäitäsi ja palelluttaisi kaikkea muuta,
ettet palasiani joutuisi keräilemään kotitalosi rapusta,

yritän nukahtaa kalliosi juureen, hengittää havuhiustesi tuoksua,
kietoutua pihkaan ilman että 
jatkuvasti pelkään tukehtumista

ettet palaisi karrelle yhtä kipeästi kuin minä kerran




ps. kirjottaessa soi tämä ihana biisi. Ja mitä piditte tällaisesta postauksesta? Selvensikö runojen kirjoittamisen prosessia yhtään? Olisi kiva kuulla, millä tavalla itse luotte tekstinne!


5.2.2015

En kysy enää

en kysy enää
äiti miksi tytöissä on enemmän vadelmaa kuin pojissa
äiti miksi Annikan hiuksissa kasvatetaan tähtiä
miksi se kikattaa kaikelle mitä Roope sanoo

äiti en mä aio tanssia siellä Eetun kanssa, vaan Saaran,
se laittaa puvun päälle

mitä vitun väliä, äiti?

äiti
musta vittu on kaunis sana.

joo äiti, täällä on lämmintä, myös öisin,
en tarvitse toista peittoa,
ja täälläkin hibiskukset äännehtivät ihanammin kuin kaskaat.

no siksi, äiti,
siksi mä en tuo sitä tänne, kun et sä kuitenkaan voisi lopettaa puhumista siitä että
tämähän menee vielä joskus ohi kuin ukkosrintama,
ihan kuin nuoruuskin menisi joskus ohi eikä edes kastetta olisi maassa

ei se sustakaan mennyt ohi, sussa sitä ei koskaan ollutkaan.

ja kun pikkusisko kysyy äiti miten Millalla voi olla tyttöystävä, vaikkei se ole poika,
sinä sanot että se johtuu varjojen voimasta

mutta sinä et tiedä että sen tytön kanssa
                              valo tihkuu jokaisesta raosta,
                                               valo syö kaikki ääriviivat tieltään.

27.1.2015

Jälkkärityttö

"vaikea selittää" olisi nyt paras vastaus kysymyksiin jotka koskevat
parisuhdetilannettani, 1900-luvun alun uusrealismin piirteitä ja sitä,
miksi ajattelen välillä että sinulla on tylsät kasvot mutta
kun tuot minulle tryffeleitä ja mansikkajugurttisuklaata päässäni jyskyttää vain

HULLU SE ON IHANA

ja lievästi hullut ihmiset ovat kivoja, kuten se nainen joka sanoi minulle Rautatientorilla
eivätkö olekin kauniita nuo varikset, niin harmaita,
jaksoin työpäiväni varisten avulla, sinun avullasi ja

(sen aasialaisen kassapojan joka härnää minua usein mutta sitä en kerro sinulle)

ja illalla me söimme pihvejä ja tomaattipunaviinikastiketta ja kun kysyit onko minulla jotain jälkkäriä vastasin että tietty,
minun vatsastanihan on suora laajakaistayhteys sydämeen.


on kyllä shokeeraavaa miten helppoa on muuttua rakastuneeksi hölmöksi,
olla kanssasi vielä viikko koska haluat avecin sitseille ja huomata parin kuukauden jälkeen että

nyt on muuten lyöty KAIKKI ENNÄTYKSET suhteitteni kestossa, kohta voin jo soittaa Guinnesin kirjan tekijöille! (enkä minä ole sinun kanssasi vain Guinnesin takia enkä vain siksi että minulla olisi joku, en ole en ole en ole.)

mutta erityisesti keväällä tekee mieli kissailla ja maukua,
pukeutua napapaitoihin ja vilustua ja olla hassu ja kävellä luoksesi Pasilaan kiilakoroissa niin että sinun täytyy kantaa minut eteisestä huoneeseesi,
tekee mieli suudella vähän jokaista ja joka paikasta,
varata lennot Barcelonaan sen viime kesän darlingin luokse ja tekee mieli

elää niin ettei runoa voi erottaa elämästä kuten ei musiikkia hiljaisuudesta,

metsästää matchejä tinderistä ja poistaa ne heti ensimmäisen moin jälkeen,
leipoa sinulle porkkanakakku ja olla muutenkin aina sinulle jälkkäriä,

mozart-kuulia, raakaa taikinaa jota et voi vastustaa ja herkullisia kynänvetoja,
luonnosmaisia, pyöreitä ääriviivoja,

olla ponnaribeibi ja vahva nainen joka lukee Tulvaa ja söpö tyttökaveri ja siro viileä kaunotar ja esikoisteostaan aloitteleva kirjailija ja ihan mitä vaan

sinun kanssasi voin itkeä ja nauraa niin että itken ja ahdistua ja sen jälkeen rutistaa sinua 3 minuuttia ja 44 sekuntia

etkä silti yritä salaa heittää hammasharjaani pois kylppäristäsi,
etkä pidä tekstareidesi luonnoksissa täydelliseksi hiottua eroviestiä.

18.1.2015

Joskus minullakin on ääni

Sinä olet kevättalvea, loskaa ja kalossien narinaa,
ne sopivat kenkiesi ylle yhtä hyvin kuin

                                miehen kengänkoosta voi päätellä, tiedätsä, no aika paljon

Televisiossa kolme miestä pidättelee nauruaan kun pitkähiuksinen nainen yrittää sanoa jotain,
he kutsuvat häntä etunimellä

                                anna että mä selitän tämän nyt sinulle

sinäkin sanot nimeni kun kysyt olenko koskaan ottanut suihin

                                 En aio.
                                 Miehet luulevat että me unohdamme nimemme, jos he eivät toista välillä niitä

tai muita nimityksiä: höpsö. pikkunen. kuumis. Haluaisitsä pitää pienen ratsastustunnin? Jumppatuokion? Miten olis?

Tämä suhde on jo liikaa kevään puolella.
sinulla on hassu paras kaveri ja mukava sisko ja turvalliset kädet

vaikka minusta välillä tuntuu stringejä lattialta nostaessa että me molemmat maksamme toisillemme jotain,
minä vain syvemmällä sylillä kuin sinä

Et sä vaikuta onnelliselta. Niin sinä sanoit. Imit lammikot pois silmieni ympäriltä. Ne johtuivat sinusta, mutta sinun ansiostasi lopetin itkuni, kaikki on kiinni siitä pitääkö häkkiä
turvapaikkana vai vankilana.

                                    En minä olekaan onnellinen,

paitsi silloin kun viinipulloja on mennyt jo kolme ja paras kaverisi keikuttaa lantiotaan olohuoneessa keittiöessu päällä, rucolat vaeltelevat lautaseni reunan yli ja minun ääneni on munamaitoa joka kietoutuu kaikkien niskahiuksiin,

minulla on ääni, minä ajattelen haluan rakastella tuota poikaa vielä tänään ja katson sinua,
ja sinä katsot minua höyhenkatseella, hunajahymyllä

eikä kukaan ole koskaan ollut minulle niin hyvä,

                                     no yksi viikko vielä ainakin, en mä halua jättää kilttejä ihmisiä, ennen elokuuta se on ohi, joo.

Mutta se poikahan oli alunperinkin vaan kevättalvea,
lunta joka on juhannukseen mennessä sulanut

                                     koska ei tämä ole taas yksi nälkävuosi

11.1.2015

Same love, same blue

Pidän siitä että olet ihan vieressäni kun herään yöllä painajaiseen
vaikka sinä olit se kenestä näin unta.

Pidän siitäkin että riisut housuni hellästi,
tiskaat iltapala-astiat ja hymyilet vaikka et vieläkään pysty katsomaan minua silmiin kauaa,

pidän itsestäni kun kutsun sinut luokseni mutta varhaisyössä teen selväksi ettet voi napata minua haaviisii
kuin sitä pesukarhua jonka pelastit auton alta eilen.

Toistelen sanoja episteemisyys, ilmapallo, enkeli, itkuvirsi, étoile, intiankatu,
kuiskailen niitä sinulle suupalojen välissä pitseriassa, mozzarellaa, smetanaa ja vähän kieltosanoja
kun kysyt minulta oliko se totta mitä kerroin viime yönä,
että pelkään kynttilöiden sytyttämistä vaikka ne palavat kauniisti.

Pelkään myös hiusten sitomista nutturalle, siinä ne ovat eivätkä voi paeta toistensa läheisyyttä, sata miljoonaa kuollutta solua vierekkäin,
senkin sanon sinulle kun kävelemme jäisellä autiolla tiellä ja kysyt minulta olenko nyt sinun
tyttöystäväsi




Siinä hämärässä huoneessa, sängyllä jossa oli molemmille tilaa vain 40 senttiä, ajattelin että tältäkö se tuntuu kun kaikki on hyvin vaikka on puristunut selkä seinää vasten,
kätesi ympärilläni kuin köydet,
jalkani lukittautunut sinun jalkojesi väliin.

Näin valveunta jossa sain tehdä mitä tahansa, joten juoksin parvekekaiteelle ja hyppäsin

ja lentoni päättyi sinun kylkeesi,

ja vaikkei meidän ympärillämme havise sitruunaperhosia
etkä sinä tuoksu kastuneilta havuilta vaan kirkkaalta viskiltä

vielä päivälläkin yritin olla hengittämättä
ettet vain heräisi minusta

4.1.2015

Miksi en vieläkään omista poikaystävää



no joo, kyllä me kuunneltiin eilenkin Griegiä ja Saint-Saensia ja istuttiin sylikkäin mutta silti

kun se lipoi mun solisluuta ajattelin samaan aikaan lyhytaikaisten säästötilien koron tuottoa

Prinsessan mielestä lusikka-asennossa on kiva nukkua, mutta musta ei ole hauskaa herätä olkapää kuoliossa ja kaula kuolassa
mutta Prinsessa nyt onkin sellainen joka kyselee aina onko mulla edes yhtä booty callia

tiedätkö sä mitä tyttö: mä valitsisin kauneusunet sata kertaa mieluummin kuin
jonkun joka kutsuu mua höpsöksi ratsastajaksi

niin, vaikka mulla onkin kotona kapea sänky ja kämppis joka nauraa kuin hylje, silti
mä pystyn viettämään yön myös täällä
vaikka vaikeaahan se tietysti on, kun ei ole ketään tunnin välein kertomassa että mä olen söpö, herätessäni olen ihmisraunio jonka on hyvin vaikea enää uskoa itseensä tai viehätysvoimaansa,
ja usein itken aamun ensimmäiset tunnit ja kirjoitan runoja joissa sanotaan:

ilman sinua kaikki värit ovat valuneet viemäreihin eivätkä linnut enää laula puissa nythän on talvi eikä aurinko nouse kuin neljäksi tunniksi vaikka ei se tainnut tehdä niin eilenkään nythän on kaamosaika

mutta en mä aio tehdä plussat ja miinukset -listaa kuten Prinsessa ehdotti,
koska vaikka plussia olisi kymmenen ja miinuksia vain kaksi, ne hakkaisivat plussat minuutissa sairaalakuntoon:

MIINUKSET:
1. se ei osaa seisoa ryhdissä
2. en mä sitä tule koskaan rakastamaan

aika voimakkaita kavereita eikö?

siksi mä en siis hehku onnesta vaikka mua on rakasteltu kaksi tuntia tänäkin aamuna,
enkä mä ole vieläkään jättänyt sitä vähän venähtänyttä yhden yön -juttua

(lievä läheisyysriippuvaisuus, oot oikeassa. tai sitten vaan nymfomania)

halusin sanoa että ei, älä onnittele vielä

se on vaan mies, ei mikään vohveliannos suklaakastikkeella, kermavaahdolla, vadelmahillolla ja nonparelleilla

2.1.2015

Jotain uutta jotain vanhaa jotain sinistä

Vain sinä voit juoda sekaisin vodkaa salmaria ja maitoa,
räpäyttämättä silmiäsi katsella miten adele voihkii sinihiuksisen tytön sylissä

he ovat yhtä karheita kuin me, kimaltavat yhtä monin pistävin sätein.

Kutsun sinua muruseksi ja kissanmintuksi, kumarrut kaatamaan kermalikööriä lisää vähän väliä

ja kun käännän kylkeä yöllä huone pyörähtää ylitseni kuin taivaan kaari, sinä hengität kauniisti aamulla kello yhdeksän viiva kymmenen.

Valvomme ilotulitusten ja suutelevien parien ohi, saatamme toisemme maapallon uudelle kierrokselle

sinun kanssasi on hyvä puhua seurustelemisen tylsyydestä ja pepputoppauksista, syödä kookoskonvehteja ja porkkanoita, kirjoittaa sata viestiä per päivä, samaa romaania jo kolmatta vuotta,

kertoa heistä jotka ottavat lempiosiaan minusta mukaansa ja lähtevät
ja vain sinä tiedät mitä sanoa silloin, kuinka pitkään koskettaa alaselkääni bussipysäkillä
untuvatakin lävitse, nukkaa ja höyheniä hiuksissasi.