24.6.2015

Sinä rannalla

Aika on laiva johon nousen,
sinä jäät rannalle,
aallot valelevat kasvosi suolalla.

Laivani jättää jäljen mereen, vaahtoavan tien sinun luoksesi,
sinun luotasi
se johtaa minuun eikä meren ja taivaan rajaa näy,
sinä jäät rannalle,
liityt muiden kivien joukkoon.

En tiedä vielä,
montako metsää niillä saarilla on joiden ohi kuljen,
onko eläimillä selässään untuvaa vai piikkiraita,
et ehtinyt kertoa minulle niistä,
sinä jäit rannalle,
heinät alkoivat kasvaa hiustesi seasta.

Kun meri joskus nukahtaa,
vaahtoava tie hajoaa pinnan alle,
tiedän että on se päivä
kun näen toisen rannan,
pehmeämmän kuin mikään edellisistä
ja sinä odotat minua sillä rannalla,

autat laivani laituriin,
                     pystyt taas ojentamaan kätesi.

15.6.2015

Hei kultaseni

Muusa pahoittelee piiiitkää blogitaukoa. Se on johtunut osaksi itsekriittisyyden liiasta esiintymisestä ja osaksi niistä kuuluisista elämän yllättävistä käänteistä. Olen myös perustanut toisen blogin ihan toiseen paikkaan, mutta en halua jakaa osoitetta täällä, koska en kirjoita toista blogia omalla nimelläni, enkä haluaisi, että kaiken maailman puolitutut lukevat sitä. Blogin aiheet ovat aika henkilökohtaisia, mutta liittyvät naisena olemiseen ja feminismiin. Jos kiinnostaa, linkkaan blogin mielelläni kun sitä tiedustelee osoitteesta kultakalapuisto(at)gmail.com.


Ja nyt yritän ryhdistäytyä ja olla aikaansaavampi myös täällä!


Toivottavasti teillekin on tulossa ihana runoilukesä <3


pus,


Maria

Filmi ei katkea

tässä on kaikki, ottakaa kamerat esiin:
kuvatkaa yhden päivän kiharani,
piruetti joka loksauttaa lanteet vasemman jalan päälle,
polven pohkeen päälle, niskan paikoilleen, minitornadon lattiasta


kuvatkaa minut kun juoksen tien yli kahdeksan kaistaa
tytön kanssa jota en tunne,
tallentakaa huohotukseni, laittakaa valot kohdalleen,
suurentakaa kuuta niin paljon että se näyttää feikiltä,
olkaa eteisessä valmiina,
kuvatkaa niin läheltä että voin heittää teidät seinää vasten,
huutaa mitä helvettiä keitä te oikein olette
katsokaa nyt tuota kameramiestänne, se puhuu vain leikkauksista mutta


ei hän voi päättää mitä minun elämästäni leikataan ja mitä jätetään



no niin, jatkakaa vaan,
tässä minä nyt
luen hajuvesieni etikettejä vaikka pitäisi lukea Hurskas kurjuus
ja menen hienossa silkkipyjamassani nukkumaan, maski silmille ja kauniita unia enkelin kuvia


                                                te kuiskaatte
tekisi mieli kosketella itseään mutta en minä nyt voi,
emmehän me ole missään BB:ssä, vai minne te aioittekaan laittaa tämän?


kuvatkaa vielä, kuvatkaa se kun nukahdan ja ajatus astuu päästäni sängyn reunalle,
tahtoisin nähdä sen, nähdä että se on silloinkin olemassa



tässä on kaikki, jatkakaa nyt ja tallentakaa minkä saatte:
se kun palautan hänelle hammasharjan ja yöpaidan,
se kun näyttelijän katse osuu minuun ja hän kompuroi repliikissään,
kun eksäni nousee seiskaseiskaan Haapaniemen kohdalta,
salaattini jossa on parsakaalia ja papaijaa,
valo joka on ihan kauhea flirtti juuri nyt,
se poika joka työntää lastenrattaita Arabiassa ja hymyilee niin suloisesti,


kuvatkaa häntä, hän on se toinen tärkeä tyyppi tässä,
pitäisihän teidän nyt tajuta! elokuva-ammattilaiset!



tulkaa tänne ja kertokaa mitä sanon seuraavaksi,
mihin suuntaan katson,
kenen kohdalla räpyttelen silmiäni


                                   älkääkä kysykö miksi
nainen heiluttaa iltaisin vastapäisellä parvekkeella suurta punaista peittoa,
kuvatkaa vain sekin,
kuvitelkaa vaikka että se on joku merkki.