19.7.2015

Järvivalaat

valaat ovat muuttaneet järveeni,
ne leikkaavat tyyntä pintaa kuin kangasta,
heittävät aaltoja harjuille asti.

ei niitä saa kesytettyä,
eikä houkuteltua rannalle kuolemaan,
ne odottavat vain oikeaa hetkeä


kun harjaat hiuksiani albumin
kolmannella sivulla

kun istun sinun paikallesi auton rattiin

kun kuulen sinun sanovan lisää jauhoja vähitellen


valaat nousevat pintaan,
viiltävät pyrstöillään paitani kangasta,
saavat minusta happea,
saavat surustani elinvoimaa.

13.7.2015

Uskottomuustunnustus

Uskon ettei sinulla ole minuun kaikkea valtaa,
ettet tiedä mitään taivaastani
etkä maastani,
enkä minä ole näkyvä vain sinulle,
etkä sinä ole ainoa joka joskus luulee minun olevan näkymätön.

Sinä et uskoisi minua,
minua jonka päätä ympäröi kultarengas, valkeiden öiden valkoisuus, jumalten jakamat kiharat,
et uskoisi jos kertoisin, että olen mahlaa sisältä, en maitoa,
että klubilla Berliinissä olin samaa kuin ylös pyrkivät kädet,
samaa kuin makea savu, samaa kuin suoniin syöksyvä musiikki, samaa kuin britit ja brassit ja berliiniläiset,
että vain itseni tähden nousin aina vielä yhdet portaat,
laskeuduin taloon taivaasta, siltä korokkeelta jonne olit nostanut minut,
tein kaiken itseni puolesta aikana,
jolloin sinua ei näkynyt ei ollut,
oli kolmas päiväni siellä kun kirjoitin sinulle
hyvänyönviestin ja jatkoin kantapäideni ylösnostamista,
etkä sinä ollut tuomitsemassa, et tekemässä siitä loppua.

Sinun ei pitäisi jatkaa uskomista, jatkaa neilikoiden ja thairuuan ostamista, kumartua minun puoleeni, sillä en pysty puhumaan sinulle,

mutta me jatkamme tätä uskomatonta, tätä pupujen ja pienten sänkyjen ja pizzojen täyttämää,
me kastelemme toisemme, odotamme elokuun viikonloppuja ja joulukuuta ja jälleennäkemistä,
jotain merkkiä,
jostakin, taivaasta vai maasta,
ei sillä väliä.

1.7.2015

Turvatyynyt

en tiedä miten se tapahtui:
ensin olit ilmaa minulle
                nyt olet enemmän kuin meri.

odotin sinua yhdeksäksi tänne,
odotan vielä yhdeltätoistakin.

näen miten auto törmää toiseen ikkunani alla, turvatyynyt laukeavat, auto kiihdyttää pois
enkä senkään jälkeen suostu sammuttamaan eteisen valoa,
valuttamaan teetä viemäriin.

kun viimein tulet,
takki märkänä, niska punertaen,
en tiedä miten se tapahtui:
milloin oikeastaan saavuit,
                olitko edes poissa
ja mitä minä odotin.