22.9.2015

Ariel ja Erik: toinen tapaaminen

olen jo kauan tiennyt että sinun näköisesi mies kulkee usein Porthanian kolmannessa kerroksessa
mutta en tiennyt että hänen takkinsa alla olisit sinä.
kun sanoit minusta jotakin mikä maistui toffeelta en yllättynyt,
koska olin tiennyt että tulisi päivä jolloin sanoisit niin ja
korkeat poskesi heittäisivät aaltoja kasvoilleni ja

siinä oli se päivä,
oranssi ja valkoinen vielä yön keskellä.

unohdit nimeni, mutta minä muistin sinun,
tunsin suussani r:n pirstaleet ja k:n terävän iskun,
vokaalien valaslaulun,
tunsin kirjaimet sormissani samoin kuin muiston solisluittesi kaarista,
yhtä sileistä kuin meren yli liukuvat valkoiset veneet.

sitten näin sinut uudestaan, ei, ensin en nähnyt,
tiesin vain että olit sen verhon takana,
se pyörteili edessäsi kun valmistauduit olemaan joku muu,

viiksekäs mies mustassa kaavussa
asteli lavalle heti kun verho nousi,
näin että hengitit siellä paremmin kuin muualla.

kolmannessa näytöksessä
                     viiksimies katsoi yleisöön ja sinä
                                                                    valahdit kaavun alta pois kun huomasit minut,
unohduit kahden maailman väliin,
räpytit silmistäsi vettä etkä muistanut kuka olit,
tunsit vain että katsoin sinua kuin olisin halunnut hinata sinut luokseni.

hoipertelit roolisi loppuun,
yritit upota vuorosanoihisi mutta vajosit liikaa.

odotin sinua aulassa, ojensit minulle kätesi ja kädelläsi pusun,
nimesi pyrähti hampaitteni taakse,
selkämme asettuivat tyynesti vierekkäin,
kuin mannerlaatat maanjäristyksen jälkeen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti