10.10.2015

Perjantai-ilta lokakuussa

kun mennään Fafa'siin kaikki on vielä hyvin.
kaikki on vielä hyvin alepassa kaljahyllyjen edessä
ja kerrostalossa joka on päällystetty rakennustelineillä,
jaksan juosta viidenteen kerrokseen ja riisua tekoturkistakkini naulakkoon,
kysyä mites sulla menee ihana nähdä
voinko laittaa nää tölkit jääkaappiin
kaikki on hyvin kun ponnaripäiset miehet vaeltavat keittiössä
heidän tyttöystävänsä istuvat ikkunalaudoilla
ja sinä työnnät minut alaselästä seisomaan rinkeihin, kilistämään lasien kylkiä, puhumaan kirjoista ja chisusta ja vihreistä ja revontulista

jukkapalmut kahisevat, yksiöön kehittyy sademetsän kosteus
ja kaikki on vielä melkein hyvin
mutta en ole sanonut mitään puoleen tuntiin
ja nauraminen alkaa käydä työstä kun
niin missä sä olit töissä? aa kaupassa, hei mäki oon tehny joskus paskaduunii 
sinä kerrot vain opiskelustasi kadettikoulussa,
sinä saat isoa päivärahaa ja olet kaikissa järjestöissä, yhdistyksissä ja hallituksissa
sinä olet arvokas, sinua ei saa päästää menemään, sinä sanot minua pupuksi
ja olet tuonut meille punaviiniä,
kaikki olisi hyvin ellei se olisi pilaantunut, ellei kalja olisi loppu ja kello yli yhdeksän

milja on leon tyttöystävä, milja on ihana ja haluaa että kerron mistä tykkään eniten sinussa
no siitä ettei se ole jättänyt mua
eikä kaikki ole enää hyvin vaikka nauran ja milja nauraa ja kysyy eikun että oikeasti
muut haluavat pelata peliä missä pitää piirtää ja näytellä sanoja
menen vessaan ja toivon että minut unohdettaisiin
eteisessä leo suutelee miljaa silmät kiinni poskelle,
eikä kummankaan tarvitse näytellä.

lauseeni lyhenevät, minusta tulee jauhoa,
sinä kerrot muille mitä tapahtui kun olit kesätöissä vuonna 2010
laitan kengät jalkaan eikä kukaan huomaa eikä mikään ole hyvin.

juon tölkin pohjat, silität välillä kättäni niin määrätietoisesti että se on kovakouraista,
mutta et katso minua. sinulla on kaunis tapa pitää minusta kiinni aamuisin
mutta en muista miltä se tuntuu,
olen sulava lumilinna, haamuksi muuttuva elävä.

kun lähdetään jatkoille, karkaan baarijonosta, painaudun bussipysäkin suojaan,
nousen ensimmäiseen autoon,
soitat vasta puolen tunnin päästä,
kysyt miksi lähdin juuri kun aloitte laulamaan.
ei toi leollekaan oo kauheen kivaa, poistuu vaan tollee sen tupareista 

painan punaista.
puiston puut koskettelevat toisiaan luvatta.
hakaniemen rannan talot on valaistu kuin ne olisivat kulisseja.

ehkä sinäkin nyt tiedät miltä tuntuu kun katkeaa,
on lause joka jää kesken,
elää elämää jossa kaikki on hyvin,
mutta näkee kaiken valkoisen harson läpi,
kulkee yksin lokakuun yössä ja pinnistelee muistaakseen milloin katulamput syttyivät,
milloin tuli näin kylmä ja pimeä.

5 kommenttia