24.10.2015

Rakastan ja pakastan

1.

sanat loppuvat vasta sitten, kun ei uskalla kirjoittaa
mutta sitä, kun kaivaudut kylkeen, en osaa sanoittaa
verho heilahtaa ikkunan eteen, kun vähän puhallat
emme näe kun Intiankadulle lehdet putoavat

tämä syksy toimii kuin pakastin
pitää tunteet kauemmin tuoreina
sua hetken aikaa mä rakastin
mut




päätin pitää hintani huokeina.
päätin syödä kermavaahdot kuohkeina.
jättää balladit kesken ja antaa korkojeni upota mutaan,
sanoa työhaastattelussa hymyilen koska saan siitä 11 euroa tunnilta
kirjoittaa siitä kun miehet alkavat vaikuttaa vauvoilta ja siitä kun vauvat kiinnostavat yhä enemmän
jätin prinsessat vetämään herneitä patjan alta nenään

siis oottekste kuulleet siitä miten mamut ja rikollisuus ja suomen omat ongelmat ensin ja meidän ongelmat ensin

ne joi kaakaota koska ne ei pidä kahvista

siis mulle on kauheen ongelmallista kun pitää ostaa farkkuja!! ihan kauheen vaikeeta löytää sopivaa kokoo :(((


2.

tiiätkö sen tunteen kun sä jätät sun kaverit pariksi viikoksi ja meet thaimaahan katot netflixiä
ja sit kun yrität tehdä comebackin niin sun frendit pienentää niiden polttopallopiiriä?
siltä musta tuntuu kun yritän houkutella sanoja tyhjälle paperille.
ei ne haluu enää.
niilläki on nyt poikaystävät ja osa-aikatyö, ei nyt oikee ehi.


3.

jos hesarissa olisi ilmoitus: "Sunnuntaina 25.10.2015 jaetaan Senaatintorilla faktatietoa maahanmuutosta, feminismistä ja tuotantoeläinten kohtelusta" kuinka moni menisi hakemaan?
entä jos tieto kaadettaisiin ämpäriin, jonka saisi ilmaiseksi?

^ edellinen kappale on runoni yhteiskunnallinen osuus.
nyt voin taas jatkaa sitä mistä runoilijat mieluiten jauhavat: itsestään, siitä miksi isoroballa pitää olla niin kallista ja siitä kolmen vuoden takaisesta exästä jolla oli niin kaunis tapa keittää teetä aamuisin


4.

kohta me istumme yksiöni lattialla
pujottelemme laatikoiden välistä hakemaan viiniä
nukun alasti koska en muista missä yöpaidat ovat,
kävelen kaisaniemen puistoon aamulla, sinne ei koskaan ole ollut niin lyhyt matka.

minä itken taas jonain iltana,
kun rikon lautasen tai saan hylkäyssähköpostin
mutta kun sinä alat lässyttää ja toistella sanan rakas eri taivutusmuotoja
muistan taas miten kirjoitetaan imelistä asioista ilman
että lukijat oksentavat suuhunsa.

muistan että jos timo hännikäinen on julkaissut kirjan,
niin miksen minäkin vielä joskus.

luen maria jotunia ja silittelen kylkiluitasi ja ajattelen,
etten ole tehty kenestäkään muusta,
mutta sinun takiasi vasta näen
selkäni valkoiset sulat.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti