1.10.2015

Sfinksi

I


unissasi kun käännyt
olet jätepuristin,
painat kasvoni seinää vasten
kuin tämä sänky olisi kokonaan sinun.


minä olen selälläni makaava sfinksi
joka ei vieläkään räpäytä silmiään,
tuijotan pimeänkipinöitä,
kattoa joka on musta ja lähellä kuin ukkostaivas.


sanoit tänään Annalle ja Tuulille jotain joka sai heidät hetkeksi syttymään kuin loisteputkilamput,
haparoivista välkähdyksistä kirkkaaksi valoksi.
he kysyivät milloin tulet seuraavan kerran,


kerroin etten tiedä, että olet menossa viikoksi Egyptiin.




II


minne menivät ne 2700 grammaa,
jotka katosivat vaa'an näytöltä syyskuun 17. päivän ja lokakuun toisen päivän välissä?
mihin menevät kuolevat solut ja tippuvat hiukset?
kaikesta mitä olen heittänyt pois,
voisi rakentaa toisen minän,
hänellä olisi basilikaa keittiössä,
astianpesukone
ja kahvinkeittäjä.




III


olen syömässä jälkiruokaa, kun aika alkaa kulkea taaksepäin:
ensin omenapiirakka ja creme anglais kannetaan edestäni pois,
sen jälkeen tarjoilivat vievät pääruuan ja alkupalat (lohiterriiniä ja mätiä) takaisin keittiöön.


viimeisenä lähtee se jonka kanssa istuin,
vetää tuolin altani ja kävelee ulos katsoen koko ajan minua.


ja kun ajattelen tätä sinä nukut vieressäni kuin lapsi,
viiden tunnin kuluttua sinä heräät ilman kivisiä silmäluomia
tai ohdakkeita selässäsi,
pääsi huljahdellen kimmeltävää vettä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti