19.1.2016

Leivokselle leivoselle

ennen meillä oli kanariaperhosia kattoterassilla,
                                              sitruunalintuja kasvamassa ikkunalaudoilla,
              unludaatteja kasvimaata nokkimassa,
                                                                                                   parvusia ympäri seiniä, kotkia avaimenrei'istä,
kissoja täytyi pyydystää emmentalpaloilla,
                    sinä ripottelit niitä käytäville ja söit tofua suoraan purkista,
kysyit minulta kuka loi verigreipit ja kuka laittoi niitä olkapäidesi alle kaksi,
koska ajattelit että tietäisin,
koska tiesin myös että endorfiineja vapautuu eniten klo 02-04

silloin meillä oli aina sokeria suupielissä, se kutitti ihan kamalan ihanan vietävästi
emmekä osanneet puhua ilman että höyheniä satoi päällemme,
ja vaikka yritin tavoittaa jonkun aurinkosilmäisen katsetta ja sinä piirtelit vatsalihaksia koepapereiden päälle,
kun sanoin jotain, sinä nauroit niin että untuvat irtosivat peitoista
olit parasta vadelmakakkua, laskiaispullaa, voissa paistettuja muikkuja ja
pehmeintä hattaraa mitä on
vähän epäsuhtainen, enemmän makeaa kuin olisi hyväksi

nyt on sitten enemmän suolaa taas
niin paljon suolaa ja viimeiset riikinkanat jotka sulivat lumeen

enkä voi kertoa sinulle siitä en osaa enää puhua sitä kieltä jolla kerran sanoin sinulle

                                           kemin, sahre, najate me kaelen, ran kaelen

miksi välität nykyään numeroista
laske ne linnut, lintujen sulat, tule tänne vetämään viivoja paperiin
me luulimme, ettei keltaiseen kyllästyisi koskaan
ja että sitruunalintuja olisi oikeasti olemassa

11.1.2016

Meri on sininen

tänään ei ole sanoja
sillä unohdin aamulla bussissa katsoa ikkunasta
                                                             miltä töölönlahti näytti pitkältäsillalta,
jos se oli turkoosi ja kimalsi paljettiaaltoja,
se jäi minulta näkemättä

illalla sormet eivät pysy kämmenissä kiinni,
ne huitovat pään ympäriltä näkymättömiä mehiläisiä
mutta osaan muodostaa lauseita vain mustikkajugurteista, luomubanaaneista, maitotölkeistä, karjala kaksnelosista, vaipoista, lihapiirakoista ja energiajuomista

                        minä energiajuon sinun mustikkamaitoistasi olemustasi

sinua ei vakuuta, sanot että monet ovat hyviä kirjoittamaan päivityksiä
mutta vain harvat kirjoja

sormeni kuivuvat kuiteista ja kolikoista
iho halkeilee lihasten tieltä
sormet naputtavat näppäimiä kun tulen töistä,
sanat etsivät reittejä verisuonista näytölle mutta eivät löydä tietä

kuin katsoisi musiikkivideota ilman ääntä

sidoksisuus puuttuu, hauet haukkovat henkeä rannalla

ja vaikka näen niiden tekevän sitä vielä kun ne on perattu ja kuljetettu ja savustettu ja pakattu ja leikattu ja myyty

en kuule mitä ne sanovat
en osaa kuvailla meren väriä, kun pinnan alla ei liiku mikään.

8.1.2016

Muistiinpanoja joulukuusta ja tammikuusta

KYSYMYS:

Miksi tämän runon lopussa listatut subtanstiivit ovat kaikki monikossa?


1. VASTAUS:

a) kun pikkumuusa kirjoitti 12-vuotiaana päiväkirjaan: olisipa minulla edes yksi hyvä ystävä
b) kun muusa lukiossa kirjoitti psykan vihkoon: olisipa minulla edes yksi poikaystävä

hän ei aavistanut miten monta myöhemmin saisi.

- muusasta tuli humanisti ja kaupan kassa
- monet tuli juttelemaan muusalle alepassa
- ja kun muusa painaa ensimmäisen löytämänsä pojan seinää vasten yo-talon portaikossa
> pojasta tulee hänen poikaystävänsä > ja myöhemmin upseeri, jos sillä on merkitystä

Monet tulee muusan kassalle kun hän on töissä,
herralla on olkihattu ja korissa kahdeksan kaljaa ja hän kertoo

perheestä, vanhemmista jotka eivät ymmärtäneet lumpeita, maahanmuuttajista, työttömistä, tarjousmakkaroista, omasta pojasta, seuraavasta illasta, eurolotosta, joulusta ja nirsosta kissasta

ja muusa kuuntelee, hän kuuntelee.

- hänellä on ystäviä Jyväskylässä, Joensuussa, Tampereella, Berliinissä, New Yorkissa, Orimattilassa, Vaasassa ja Santahaminassa (hän itse asuu Kruununhaassa)
- ja vaikka hienostoaluetta onkin niin kauhean kolkko
- ja kun upseeri aamulla lähtee ja muusa kuule kuinka
- valot
- syttyvät
- rappuun
- hän sytyttää kattokruununsa ja kirjoittaa:

Lista maisemastasi
                               
                                  vuoret
                                  raskaat vuoret jotka torkahtivat päälleni

                                  kalliot kohoilevat,
                                  antavat periksi hengitykselle

                                  joet virtaavat kasvojesi uomissa

                                  vedet valuvat välillämme

                                  minä kohisen, sinä olet hiljaa

                                  tyynyt taipuvat
                                  tyynnyt, kevyet vuoret jotka laskeutuivat päälleni


2. VASTAUS:

Jotta niiden ei tarvitsisi olla yksin.